Babiron Tenshi no Shi [entries|friends|calendar] Elina [ website | my fanlistings. ] [ userinfo | livejournal userinfo ] [ calendar | livejournal calendar ]

BIG NEWS! (K-imitaatio) [03 Jul 2005|09:38pm] [ mood | creative ] [ music | Apartment 26: Backwards ] Blogi on taas alive and kicking. Tässä. Eli joo... olin tässä pitkästynyt rupesin tuumimaan, että blogi on ehkä sittenkin hieman persoonallisempi vaihtoehto (ei millään pahalla LJ-käyttäjille, olinhan itsekin sellainen jonkin aikaa), ja muutenkin, ihmiset tuntuivat pitävän blogistani enemmän, niin väsäsin sen sitten takaisin. Sitäpaitsi asiakas on aina oikeassa! En ole näköjään sitten päässyt Antinostalgicista kunnolla yli, ja kun pällistelin tässä mukavia layouteja koko päivän, ajattelin että hitto, omistan PSP:n ja kaikki enkä käytä sitä. Joten varasin kokista ja CD:itä ja ryhdyin hommiin. LJ-kaverit, käykää toki blogissani ja kirjoittamassa viekkuun, jookos. Voin kyllä käyttää tätä tiliäkin hyväkseni aina välillä ja tulla silti visiitille (sitä paitsi, ilman Livejournalia en saisi viikottaista DN-fiksaustani, joten joo). Viekun tunnushan oli fatalmanie, teretulemast. 5 comments|post comment

Elina + Keittolevy = Kaikkien mahtimokien isoäiti. [02 Jul 2005|05:49pm] [ mood | nervous ] [ music | Sahashi Toshihiko (SEED-OST): Three evil weapons ] Voi pyhä jysäys, ei tosiaankaan ole terveellistä päästää meikäläistä pyörimään keittiöönsä. Tehtiin eilen tacoja, ja minä ja Tero jouduimme valmistamaan koko homman, koska äiti ei jaksanut, eikä niissä sinällään niin paljon taitoa tarvitse kun paketeissakin on ohje naaman edessä. Tero siis siinä pilkkoi vihanneksia ja minä käristin jauhelihaa kiroillen sitä, että meillä ei ollut Coca-cola lightia. En sitten ollut ihan turhan tarkkana siinä täyttäessäni tacokuoria, vaan länttäsin niiden kuorien muovisen paketin levylle, jossa olin pitänyt paistinpannua, ja en tietenkään ollut laittanut levyä pois päältä. Ja vielä jaksoin ruveta känisemään Terolle että mikä ihme täällä haisee näin hirveälle, ihan kuin joku olisi räjäyttänyt muutaman uudenvuoden raketin keittiössä. Sitten hoksasin että muovihan se siinä palaa liedellä. Levyyn oli sulanut tosi messevä, musta kerros, ja vedin panikkukohtauksia Teron tuijottaessa vieressä. Kun isä meni tupakalle ulos, näytin äidille levyä, ja se alkoi kirota minua tyyliin "nyt meni koko hella uusiksi" ja "levy on pilalla", mikä kammotti aika tavalla, koska mietin että mitähän mukavaa isällä olisi asiaan sanottavana. Se tuskin taputtaa minua päälaelle kun huomaa, että olen tyrinyt ja tuhonnut suurimman suht uusista keittolevyistä. Äiti pisti hätäavuksi levyn päälle paistinpannun, ja aloimme syömään. Isä oli kerrankin vielä hyvällä tuulella, koska se oli koonnut yhden päivän aikana kokonaista kolme tuulentinta, eikä se huomannut koko muun perheen yhteistä stressailua edes silloin, kun se kävelemään ihan levyn viereen. Hiiii. Jotenkin tuli sellainen olo, että mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän ja pahemmin kämmään. Ja totesin, että tacot eivät ole niin hirveän kiva ruoka, koska saman tavaran kanssa sotkin maton silloin joku kuukausi-pari takaperin. Millainenhan olen eläkkeellä? Minua ei varmaan voi päästää edes köpöttämään sängystä olkkarin tuoliin katsomaan Torstain toivottuja ilman kymmenen herttaisen aputädin tiukkaa valvontaa, etten vain esimerkiksi kompastu kissaani ja kaadu kirjahyllyä päin niin, että kaikki tavarat, mukaanlukien perintömaljakot ja korvaamattoman arvokkaat petanquepallot vieri pitkin lattioita. Mutta ei herran jessus, pelottavinta tässä on oikeasti se, että huomaako isä, mitä olen tehnyt, ennen kuin saan levyn edes jotenkin siistittyä. Jos se sen tekee, kellään ei ole kivaa ja ilmeeni varmaan muistuttaa aika tarkasti tuota kuvakkeeni Raitoa. No, täytyy vain sitten hankkia väärennetyt lentoliput ja matkustaa johonkin rajan taakse pakoon. Tai sitten tosiaan menen sinne Miran äidin miesystävän luo Hollantiin. Ilmestyn surkeana ja nyyhkivänä niiden oven taakse ja menen asumaan sinne sen jonkun tyypin huoneeseen, jolla on kitara ja luksussänky. Eiväthän ne voi kieltää minulta asuinsijaa kun olen niin köyhä ja säälittävä. Lopulta joku hirveä poliisijoukko ottaa minut kiinni ja pääsen telkkariin. Koko maailma on keskittynyt seuraamaan suoraa lähetystä uutistapahtumasta, jossa kerron pakenemiseni syyn. Sitten julistan että "no mä rikoin keittolevyn ja pelkään isän kostoa" ja syntyy kamala kansainvälinen häslinki kun tv-kanavat yrittävät vetää ylimääräisen uutislähetyksen pois levityksestä. Ööh, oikeasti, taidan olla vähän ylireagoiva koko jutusta...? Joka tapauksessa hinkkasin tänään sitä turkasen levyä hyvän tovin äidin ohjeiden mukaan teräsvillalla ja hei, se lähti ihan tosissaan kohtuu hyvin irti. Kyllä mää sen siitä vielä puhdistan ennen kuin isä grillaa suoleni ja puristaa silmämunistani mehut appelsiininpuristimella. Okei, olen tosi vajaa ja myönnän sen suoraan. Eh, heh, heh. Hmm, no tänään sitten. Näin unta, että muutimme yhdelle perhetutullemme asumaan, ja minulle tuli kauhea koti-ikävä. Aloin itkeä unessa tosi kunnolla. Itse asiassa vollotin suunnilleen koko unen ajan, mutta joo~ ja heräsin siihen, että silmäni vuotivat oikeasti. XD Oli ihan hieman typerä olo. Ajattelin aika hätäisenä, että toivottavasti en ollut vetänyt oikeasti unissani samanlaista kohtausta ja alkanut kirkua ääneen keskellä yötä kuten unessa, se olisi ollut jo vähän liikaa. Kerroin unesta äidille ja se ei ollut kuullut mitään, joten olin kai pitänyt suuni tukossa kaikeksi onneksi. Vanhemmat menivät kauppoihin ja minä siis vietin laatuaikaa sen keittolevyn kanssa. Ei se nyt hullumpi ole kun ottaa huomioon että millainen kasa paskaa se oli eilen. Sormet olivat täynnä teräsvillan kuituja sen jälkeen, ja mietin nyppiessäni niitä pois, että pitäisikö tässä nauraa itselleen vai ei. Luultavasti myöhemmin huvitan taas itseäni suuresti. Yritin sitten yllyttää itseäni ulos, kunnes muistin Lovelessin viimeisen jakson ja latasin sen. Oli vähän löllerö lopetus, mutta eivät ne kai muutakaan mahtaneet. Se Soubi/Ritsuka-pöpellyskin oli aika kliseistä jotenkin, mutta äh, annoin ne puoliksi anteeksi ihan sen vuoksi, että pidän parista niin hirveästi. Piru vieköön sen Soubin über-kiiltävän kyyneleen kanssa. Murakin kyynel Yami no Matsuei-animessa oli jo ihan liikaa, nauroin sille aika kiitettävästi. Ei tuollaisia hupikyyneliä VOI kestää. XD No, mutta ehkä paras kohta koko jaksossa oli se, kun Ritsuka näki mielikuvia Shinonome-senseistä löllymässä kuolleensa joessa, koska se maikka on niin raivostuttava (Yuiko ei ole siihen verrattuna mitään - mutta en mää tiedä, ei Yuiko itse asiassa sinällään käy hermoilleni muuta kuin sen äänensä puolesta). Elinan toiveuni, why yes. Odotan tässä vielä että saan nähdä Nooran raivonpurkauksen, kun olen aika varma, että se olisi toivonut Soubin ja Ritsukan ns. tekevän temput siinä paikassa. Ach, Noora, mutta sehän olisi ollut jo aivan liian rääviä lapsiparoille! Joo joo, en sanonut missään vaiheessa ettenkö olisi itse samalla linjalla Nooran kanssa. HA ja HA. Ikärajat ovat kyllä ihan pimeitä. Minusta hirveän usein K-13 mangan kestäisi lukea melkein kuka vain, kunhan sen juonen vain käsittäisi, enkä nyt usko, että sitten taas joku K-16 mangakaan hätkähdyttäisi esim. Teroa mitenkään erityisesti. Vaikka kyllähän se riippuu aina mangasta. Pointti oli vain se, että nykyajan nuoriso on niin turmeltunut muutenkin että aikuisten ikärajat eivät tepsi niihin mitenkään. Enkä puhu vakavissani, en nyt vain tahdo että koko merkintä muuttuu läjäksi hymiöitä kun se on törkeän näköistä, se oli vitsi, pyon. Ai niin, huvittavaa tuossa Lovelessin finaalijaksossa oli se, että Tero katsoi sen kanssani. Se kyllä kyseli kauheasti "kuka toi on ja mitä toi tekee" mutta ei järkyttynyt juurikaan edes hintahtavasta ilmapiiristä sarjassa. Lopulta tein sille superpaljastuksen "arvaa mitä! Ritsuka on 12 ja Soubi 20!" ja Tero totesi vain "kauhee namusetä" ja lähti. Heh. Ehkä se alkaa totuttautua siihen ajatukseen, että olen ihan saastunut ja sen kanssa on vain elettävä. Öhh, olen kuunnellut puolet Gundam Seedin kolmatta soundtrackia tässä ja alkaa vähän päässä heittää kun kaikki kappaleet ovat joko kauhean traagisia tai kunnon sotatykitystä. Kuuntelen kaikki kappaleet. No niin Elina, pystyt kyllä siihen. Kun ei Seedin musiikki edes ole mielestäni huonoa tai mitään. Eikä, sorruin taas eilen lainaamaan uuden Replican kirjastosta. Replicat ovat kamalia, vähän kuin W.I.T.C.H-lehdet; ne menevät aina vain typerämmiksi ja juoni paksummaksi, mutta niiden lukemista ei vain voi lopettaa. Päätin siinä lukiessani perustaa pienen, salaisen järjestön nimeltä Tapetaan Amy RY., mutta eihän se piru voi varmaan kuolla, kun sehän on ah-niin-täydellinen ja geeneistä kokoon kyhätty kasa ylimaallisia atomeja. Ja niitä on vielä 13. Olisi siinä kitkemistä. Huuh. Avasin ihan turhaan Coca-colan, jonka olin ostanut itselleni kaupasta, koska vanhemmat saapuivat melkein heti sen jälkeen kotiin ja toivat lisää kokista. Kun olin menossa kauppaan, Tero kysyi, antaisinko sille puolet kokiksesta, jos se maksaisi minulle 70 senttiä. Välillä ei kyllä oikeasti raksuta, että mitä sen päässä liikkuu; että kantaisin muka sille 0,75 l kokista nenän eteen kotiin, kun se hakkaa Final Fantasy VII:tä ja maksaisin silti itse enemmän rahaa? Lopullinen tuomioni asiaan oli "ei ikinä" ja julistin koko kokiksen omakseni. Yhm, tiedetään. Kamala draama 1,5 l:n kokiksesta... mutta Coca-cola light on vakava asia, eiks vaan aarteet. 9 comments|post comment

Afgdjklgdfkl! Wrfgfkhio! [01 Jul 2005|04:28pm] [ mood | cheerful ] [ music | Imogen heap: Goodnight and go ] Eli joo, kyllästyin totaalisesti tuohon Aihe-kohtaan taas vaihteeksi. Lopulta se alkoi kuitenkin pänniä minua möllöttämällä siinä niin omahyväisesti tyhjänä, että pakkohan siihen oli jotain tunkea. Aah, miten rakastankin itseäni etenkin silloin kun olen näin viisas. Siltikin, olin eilen siellä Linnanmäellä tapeltuani ensin kynnet verillä isän kanssa (ihan hieman liioiteltuna). Heräsin joskus kuuden aikaan aamulla siihen, että satoi kaatamalla. Teki mieli huutaa "EIH" ja herättää koko talo, mutta se olisi ollut aika epäreilua, joten kävin takaisin nukkumaan ja nousin yhdeksältä, jolloin sade oli lakannut. Söin jotain, puin ja menin vähäksi aikaa koneelle tutkimaan Angel Sanctuary mielessäni niiden kaikkien sarjassa esiintyvien tyyppien ("tyypit" = enkelit etc.) arvojärjestyksiä ja muita, että olisin tajunnut sen sarjan henkilöiden kieroiluja. Oli ihan hubaa siinä sitten yrittää jotain tolkkua yhtään mistään, kun kaikki nettisivut antoivat arkkienkeleiksi vähän mitä sattuu vaihtoehtoja. Lopulta päätin ihan suosiolla uskoa yhden AS-nettisivun pitäjää, joka sanoi omaksi lopulliseksi vaihtoehdokseen arkkienkelien olevan sellaisia hyypiöitä kuin Sevohtrate, Metatron, Jibrille, Zaphikel/Zaphkiel, Raphael, Michael ja Sakakie (nimet ovat englanniksi, koska en osaisi heivata niitä kaikkia suomenkielelle, jos olisi tarvis). Joo ja en tiedä että miten ne oikeasti olisivat, pohdin vaan että miten Angel Sanctuaryssa. Kaikkia kiinnostaa varmaan ihan hirveästi. Ööh, kyllä, sitten lähdin Tuskalle, ja huomasin sitten niiden ovella, että olin kymmenisen minuuttia liian ajoissa, mutta ei voinut enää mitään. Tuska sanoi tympääntyneenä, että Jenna olikin päättänyt olla tulematta. Pänni vähän, mutta eihän ketään tietenkään pakottaa mukaan voi (Jenna ei ole kauhean huvipuistoihmisiä muutenkaan). Sitten tuli Maria, ja lähdimme menemään Ilonan talolle päin, kun meidän piti tavata se ennen asemalle menoa. Istuin Tuskan tarakalla, kun omasta pyörästäni on edelleen kumi puhki (kuin niin olen laiska, häh). Juuri ennen Ilonan taloa tulin pois kyydistä, tai ainakin yritin, koska vedin komeat lipat keskellä tietä ja Tuska hätäili, että oliko se häslännyt jotenkin, vaikka moka oli ihan kokonaan omani. No niin, en kuollut siihen, olin vain tyytyväinen ettei Ilona nähnyt, koska se olisi saanut elämänsä naurut kuten yksi lapsiaan ulkoiluttava äiti, jota hymyilytti kamalasti kun se katsoi räpistelyäni. Nappasimme Ilonan sitten mukaan ja tapasimme vielä Nooran ja sen pikkusiskon kirjastolla ja painelimme juna-asemalle. Vaihdoin Nooran kanssa mangaa, annoin sille Angel Sanctuaryni osat 5 & 6 lainaan ja sain puolestani sen Faket 3 ja 4. Noora ahdisti minua nurkkaan sanomalla, että kun tiedän sarjan onnellisen lopun, haluan tietenkin lainata Fakea. Hee, seli seli kuule, itsekin pidit siitä. XD Noh, ajoimme junalla Pasilaan ja löysimme kohtalaisen helposti Linnanmäelle. Tuska näki jossain kahvilassa tyypin, joka näytti sen mielestä Sanjilta, ja jäimme pällistelemään keskelle tietä, mutta en nähnyt sen naamaa. Hitto vie, Sanji on vielä kaikista paras tyyppi One Piecessä ja niin edelleen. Olisi ollut aika vinhaa jos sillä miehellä olisi ollut samanlainen kulmakarva. (Jaaha, sain juuri tietää, että amerikkalaisessa One Piecessä Sanjin suupielessä jatkuvasti heiluva sätkä on vaihdettu tikkariin. Mitä helvettiä?! Tikkari? Kyllä ne osaa.) Shitten me heiluttiin niissä laitteissa johonkin kuuteen saakka illalla tai jotain sinne päin, kuitenkin tarpeeksi monta tuntia siitä aukeamisajasta alkaen. Tuska ja Ilona ehtivät jo repiä Mariaakin paidasta, vyöstä ja ties mistä mukaan, kun Mariaa ei meinannut saada Space shotiin, vai mikä Raketti sen suomenkielinen nimi onkaan. Lopulta saimme Maran kuitenkin suostumaan tulemaan ainakin siihen uuteen vuoristorataan. Söimme luonnollisesti kaikkea epäterveellistä, vaikka tuskin sieltä mitään terveellistä saakaan. Kuka nyt sinne menisi jotain dieettiruokaa syömään (paitsi light-kokista tietty omassa ja Nooran tapauksessa). Me muut söimme hampurilaisia, Tuska halusi hot dogia ja myöhemmin se saapui keskuuteemme hampurilaispaikkaan tekemään selvää kaikesta, mitä emme jaksaneet syödä. On se hyödyllistä että Tuska on mukana tuollaisissa paikoissa kun siihen uppoaa kaikki. XD Nooran pikkusiskokin käyttäytyi ihan mallikkaasti, ei se minusta niin ärsyttävä ollut kuin olisi voinut Nooran puheista käsittää vaan mahtui oikeastaan ihan hyvin mukaan. Pari kertaa päivän aikana satoi kunnolla. Ensimmäisellä kerralla minä ja Maria järjestimme sadeviitoista (kaikilla muilla oli sadeviitat paitsi minulla) erittäin upean viritelmän vahtiessamme muun porukan tavaroita penkillä, emmekä kastuneet kuten ne. Peljätkää Elinan ja Marian sadesuojaa!!1 Toisen kuuron sattuessa kastuin kunnolla, vaikka olin Ilonan viitan alla, ja menimme sateen ajaksi ostamaan karkkia. Kaikkiin laitteisiin en suostunut menemään, esimerkiksi siihen, jossa pää menee ylösalaisin ja siihen johonkin aika uuteen laitteeseen, joka alkoi oksettaa minua jo kun vain kuvittelinkin sen keinumista. Maria oli hetken käärmeissään siitä, että sitä oli yritetty kiskoa Space shotiin, ja minä pääsin pinteestä sanomalla, että en millään tahtoisi laatata kenenkään päälle, mutta kyllä se siitä sitten tyyntyi. Lastenalueella oli laite nimeltä Muksu-puksu, joka kuulosti tosi epäilyttävältä (mutta kuten Tero kerran sanoi, minusta kaikki kuulostaa epäilyttävältä). Minä ja Noora olimme yksimielisiä siitä, että nimi vaikutti erittäin Soubilta. Maria ja Tuska menivät sellaisiin pienille lapsille tarkoitettuihin poneihin, jotka kulkivat rataa pitkin. Tuska oli niin hyvä näky varsinkin sitten, kun se alkoi haukotella, haha. Ilonan kanssa oli taas huvittavaa mennä siihen sisällä kulkevaan avaruusvuoristorataan, koska aloimme luonnollisesti selittää tunnellissa kaikkea Gundam-aiheista tyyliin "Athrun Zala, Justice, ikimasu!" ja "Kira Yamato, Furiidomu!!1" jne. Ai niin ja mietimme Ilonan kanssa Orochimaru- ja Kabuto-cosplayta Ropeconiin (lähinnä vitsillä siis) kun olimme Lonkeron kyydissä, kuten Ilona asian ilmaisi. Hemmetin Ilona, se alkoi repiä turvakaiteita yhdessä toisessa vuoristoradassa kun se istui vieressäni, heh. Opin, että Noora ei pidä maailmanpyörästä. Se muuttui sitä hermostuneemmaksi, mitä ylemmäs mentiin. Yhdessä lähinnä lapsille tarkoitetussa laitteessa meinasin tukehtua edellämainitun sadeviittaan, kun se vähän karkasi käsistä. XD Lähtiessä menimme käymään pelihallissa. Ilona hakkasi jotain peliä, ja Maria leikki vehkeellä, josta sai poimia karkkia ja pudottaa ne kuiluun, josta ne pystyi ottamaan itselleen. Sitten Maria yhtäkkiä veti sieltä itselleen jotain, vaikka ei ollut laittanut sinne edes rahaa, ja katsoin ihan pihalla vierestä. Siellä oli myös pelejä, joissa piti ampua leikkipyssyllä ruudulla käveleviä ihmisiä. Että kun olisi sellainen peli meidän luokasta... Eh, on ilkeää, mutta ei voi mitään. Olisi ainakin pirun terapeuttista. Lähdön jälkeen kävimme vielä läheisessä Alepassa ja lähdimme junaan. Tuska ja Maria lähtivät vielä Blues-kadulle, mutta me muut menimme kotiin. Matkan varrella äiti ja isä tulivat minua vastaan autolla, ja ne ottivat minut kyytiin. Kotiin päästyäni vedin, öh, 0,25 l Fanta green applea, 0,5 l Coca-cola lightia, 250 g irtokarkkeja ja Twix-patukan, ja sitten äiti vielä tuli tyytyväisenä siihen että "moi Elina, kävin tänään pikaisesti Pietarissa ja ostin nämä" ja se heivasi minulle pieniä suklaita vielä kaiken muun päälle. Että etoi hieman kun olin lopettanut syömisen. Sitten join kokista ja luin ensin Nooran Faket, jonka jälkeen siirryin Boys Next Door-pokkarin viimeisen tarinan, When a heart beats-nimisen jutun pariin. Lopulta rupesin leipiintymään kun jouduin selaamaan kamalasti sanakirjaa. Muutenkin koko juttu oli outo. Siinä oli ensin joku poika, mikä selitti "ainoa asia, jonka tahdoin, oli kitara", sitten se varasti kitaran kaupasta, ja juttu siirtyi naiseen nimeltä Doris, joka oli menossa naimisiin ja vietti polttareita. Kesken polttareiden Doriksen sulhasen ex-vaimo tuli, istui alas juomaan teetä ja kuoli, koska teessä oli kai jotain myrkkyä. Doris panikoi siinä tyyliin "OMGWTF?!1!1" ja kuin tyhjästä ilmestyi joku poika, joka sanoi rakastuneensa Dorikseen ensi silmäyksellä ja piilotti sen vanhan akan ruumiin johonkin. Friikihköä. Tänään menin Ilonalle katsoon sitä japanilaista leffaa, Battle Royalea (juoni näin nopeasti selitettynä: koululuokallinen tyyppejä heitetään autiolle saarelle, ja niiden pitää tappaa toinen toisensa, kunnes yksi ainoa ihminen on jäljellä ja sitten se pääsee elävänä pois saarelta, ellen ihan väärin tajunnut). Se oli kyllä aika hyvä, vaikka kaikki näyttelijät kuulostivat ihan animehahmoilta. (Itse asiassa tajusin asiaa vähän enemmän pengottuani, että elokuvassa toimintaohjevideossa esiintynyt nainen on mm. Neon Genesis Evangelionin Asuka Souryuu Langleyn seiyuu) Olisi paha jos sellainen juttu järjestettäisiin meidän luokan kanssa. Olen aika 101 % varma, että se kohtaus, jossa kaikki ne japanilaiset tytöt tappoivat toisensa yhden niistä kuoltua myrkytykseen, voisi ihan kepeästi tapahtua meidän luokan hellantertuille ihQmuka-kavereille pissiksille ihan ilman myrkytyksiäkin. Siis meinaan vain, että ne ovat aina olevinaan niin kaveria keskenään ja kuitenkin hitonmoisia selkäänpuukottajia koko sakki (no elkää sanoko heti että olen kamala, negatiivinen ja katkera paska, kuulisitte mitä ne puhuivat aina toinen toisistaan kuviksentunneilla. Kaikkein mukavimpia ilmauksia joita ne ei-paikalla olevista kavereistaan keksivät taisi olla "vitun huora" tai sellainen), jos olisi noin paranormaali tilanne käsillä niin ne heittäisivät sen tekopyhyytensä ehkä vihdoinkin nurkkaan. XD "Her killer instinct tells her to be aware of evil men." Hellz yeah!!1 Ilonalta painelin mummolle äidin asialla; minun piti toimittaa sille jääkaappimagneetti, jonka äiti oli ostanut sitä varten Kreetalta. Mummo oli kamalan iloinen magneetista, miltei liikuttavan iloinen, ja jäin sinne joksikin aikaa puhelemaan. Lupasin tulla niille kastelemaan kukat mummon ollessa matkalla ensi viikolla, ja ehkä tunnin kuluttua lähdin. Ilona oli mennyt kirjastoon, ja olisin muuten mennyt mukaan, mutta luulin, että olin unohtanut palautettavan kirjani kotiin. Löysin sen kuitenkin laukustani ja menin sitten kirjastoon, josta Ilona oli juuri tulossa pois, heh~ Ilona yritti saada minut tulemaan vielä uudelleen niille katsomaan FLCL:ää, mutta ajattelin, että oli ehkä jo aika mennä kotiin, joten sovimme vaan tapaavamme taas ja menin palauttamaan kirjani ja maksamaan sakkoja neljän äyrin edestä. Onneksi eivät olleet omia rahojani. Tein taas temput kotiin mennessäni, eli toisin sanoen kävelin niin nopeasti, että minulle tuli kuuma, kun aurinko paistoi suoraan niskaani muutenkin. Kotipihalla isä rappasi talon kivijalkoja, ja sisään tullessani huomasin, että se oli poissaollessani ostanut ei vain yhtä, vaan kolme tuuletinta taloon. (Nyt kuitenkin tulee sitten kauhean sateinen loppukesä) No ainakaan ei kuolla kuumuuteen mikäli tulee sietokyvyn ylittävä helle. Voin istua tuulettimen edessä päivät pitkät ja katsoa tyytyväisenä, miten naapurin kakarat käristyvät ulkona. Isä oli muuten toissailtana huolissaan siitä, että kääntyisin Jehovan todistajaksi, koska niiden ajattelutavassa ei sen mielestä ole järkeä. Rauhoitin isää lupaamalla että ajan pääni kaljuksi ja rupeamalla buddhalaiseksi, mutta ei se tainnut sitä kamalasti rentouttaa kun se jatkoi paasaamista. Noh, isä nyt tykkää paasata (kuten minäkin, voitte ihan hyväntahtoisesti miettiä, mistä olen pahat tapani perinyt). Naruto oli tällä viikolla ihan pärseestä, en kestä yhtään Narutoa enkä sen paremmin Sakuraakaan niissä fillereissä. Voi hyvä ihme, olisivat nyt tehneet jotain muuta kuin laukoneet kliseitä koko sakki. Ja ne vielä ottivat ja räjäyttivät Orochimarun eteisen. Keskustelutkin olivat niin kivan henkeviä: Naruto: Sakura-chyaaan!!1 Sakura: Naruttöö! Naruto: OMG liek this is my way of neenja babee. Sakura: I can't do anything, I'm useless shit, bohoo. Naruto: I won't go back on my word! Sakura: Sasame-chan taught me: I'm not afraid of death. That's why I'm going to kill myself right away 'cause I'm liek so brave!!1 Naruto: No, don't do that! Sakura: Oh, Naruto! [Raburabu] Boahh, where's Sasuke-kun? Orochimaru: Fufufufu! [lähtee] Sasame: Arashi-niichan!!1 (My hair sucks) Raiskatkaa vaan henkilöitä niillä fillereillä varsinkin kun todellisuudessa Sakura on nyt joku kovin naikkonen ikinä mangassa. Naruto on pässi muutenkin, mutta ei nyt noin hölmö. Kamaan. Eikä siinä vielä kaikki, saadaan nauttia vielä uudesta filleri-arcista ennen kuin Naruto-maailmassa suvaitaan ryhtyä tositoimiin (eli aloittaa se "Naruto & co. 15-vuotiaina"-tarina). Olisipa se ensi viikon jakso vain sellainen yhden jakson filleri, ei oikein innosta katsoa miten Ero-sennin kaataa naisia ja Naruto kirkuu ja törttöilee kun en pahemmin välitä kummastakaan. Latasin eilen uuden Loveless-mangan chapterin rawina. En tiettykään tajunnut siitä sen enempää, mutta joku oli kääntänyt sen nettiin. Voi herranen aika, mikseivät ne voi tehdä ihmisille palvelusta ja lisensoida Loveless-mangaa kun se on niin aivoja syövää? Soubi oli niin ihana. Spoileria, voitte maalata tekstin: Seimei tosin tekisi mieli syödä elävältä (mitä, tottakai se on oikeasti hengissä). Uuh, Soubi ja Ritsuka ovat niin riipaisevan totta. Varsinkin kohta, jossa Soubi pyysi Ritsukaa pakenemaan kanssaan oli jo vähän liikaa, koska eihän siinä voinut muuta kuin fanityttöillä. Kirottu Kouga Yun, jos se tekisi jotain radikaalia (kuten tappaisi Soubin jne). Ja Lovelessin viimeinen jakso tulee ihan kohta. Animen loppu kyllä varmaan jätetään auki, koska on ihan mahdotonta kietaista siihen jotain ultimate-Soubi/Ritsuka-ratkaisua kun mangakaan ei ole vielä päättynyt. Äh, menen vaikka myymään itseäni kadulle Soubi/Ritsuka-lopun eteen. (Jaa kuin niin kukaan ei huolisi minua. No, mitäs sitten. Jallittaisin ensin jonkun ruman keski-ikäisen ja sitten kolkkaisin sen, pöllisin rahat ja juoksisin karkuun. Miksi tyytyä johonkin huonoon palkkaan ilman tippiä kun voi ottaa saman tien kaiken... eh, joo, en tiedä mistä tuonkin taas sain päähäni) Isä on ihan törkeä kun se aina väheksyy naisten autonajotaitoja. Hm, menenkin sitten heti 18-vuotiaana autokouluun, hankin kortin ja vedän kaikki äijät kumoon siellä tien päällä. Juuh. Tiina oli kuulema piirtänyt minut, itsensä, Ilonan, Jennan, Nooran, Tuskan ja Marian Rohkelikkoina. XD Jenna saa kyllä hepulin, koska se kannattaa Luihuisia. Jaaha, uusi Death Note raw ja oikein värikuvalla. Raiton perkele oli niin hyvännäköinen vauvanaama ja Near ihan friikki... Mellolla oli taas vesipyssy kädessä ja nahkahousut jalassa. How utterly and totally gay, mutta mitä pienistä. En tajunnut koko rawista pätkääkään, ellei lasketa Mellon "Nanda?"-lausahdusta, ja Raito (meinasin kirjoittaa Naruto, ehh) oli jälleen kerran tosi omahyväisen ja häijyn näköinen, mutta muuten en voisi olla iloisempi, koska Melloa oli koko chapter täys~ Near saisi kyllä olla mukana messissä, mutta ei se mitään. Okei, en ärsytä ketään laittamalla hirveää määrää kuvia Mellosta edestä ja takaa, kunhan pistän yhden pienen ja viattoman kuvan, koska se kaveri nyt oli siinä... kohtuullisen omituisen näköinen. "WTF, mate?" || Mello ei ole tottunut siihen, että tavarat otetaan hänen kädestään. Joo. Miksi DN volume seiskan kannessa täytyy olla L, vaikka se miesparka on jo kuollut ja kuopattu? Tykkäävätkö ne oikeasti rääkätä faneja näin? Okei, varmaan siksi, että L on volume seiskan chaptereissa vielä hengissä (tai ainakin osassa niistä). Unohdin hehkuttaa että miten kivaa porukkaa Bookplussassa on. Vaikka jotkut ovat sanoneet että niillä tilausten saapuminen kesti, niin Bookplussan asiakaspalvelussa tuntuu ainakin olevan ihan älyttömän mukavia tyyppejä. Kaksi kertaa olen niitä vaivannut joillain hölmöillä kysymyksillä ja molemmilla kerroilla ne ovat vastanneet nopeasti ja kaikkea. Plus se myyjä joka oli antamassa niitä kirjojani viimeksi siellä oli myös tosi hauskan oloinen. Yesh. Fantasialinnan kaveri ei ole vastannut tai lähettänyt mitään informaatiota niistä mangoistani vaikka siitä on jo suunnilleen kaksi viikkoa kun ne sanoivat, että Angel Sanctuary 7, X/1999 1 ja Alichino 1 ovat loppu. Siitäkin on jo vähän alle viikko kun mailasin niille ja tiedustelin asiaa, eikä mithään vastausta. Tai siis, ymmärrän kyllä, että ne mangat saattavat olla ties missä ja kenties matkalla ja se vain kestää ja niin edelleen, mutta niiden nettisivulla kuitenkin lukee "mailiin vastataan" eivätkä ne minulle ainakaan vastaa kuin siihen tilaukseeni, kun olen kaksi kertaa elämäni aikana niille mailannut. Blöö, no jos ette rahaa halua niin en pakota, eh-heh-hoh~ Äläkä sä tietokoneen pärkele jumita siinä tai heräät seuraavana aamuna metrin pituinen kirves kiinni syvällä virtapiireissäsi! Joo! Noin, nyt vaihtamaan kuvake ja polttamaan Nooran Loveless-soundtrack, sitten Bleach ja sen jälkeen ehkä ruokaa, jos jaksan syödä. Puh-bye. 4 comments|post comment

"Shut the fuck up! I'm not gay 24/7!" [29 Jun 2005|05:50pm] [ mood | no ööh. ] [ music | Tomokazu Seki: Shoot! ] Joo, aihehan oli sitaatti siitä Seedlings-jutusta, jonka linkitin eilen. Hahaha. Haa. Ööh, niin. Olin itsekin tosi seedling ja repäisin jostain lj-cutista itselleni kuvakkeen Dearkasta ihan vain takia, että Dearka on kohtuuhauska kaveri (ja Miriallian tai Yzakin tr00-match, mutta eihän me nyt siitä keskustella). Olen jostain syystä ollut aamusta alkaen jotenkin leipiintynyt (mikä ei ole kenenkään syy, kunhan olin), ja nyt koko päivä alkaa olla tosi täydellinen muutenkin, kun isä senkun jaksaa vinetä kun kysyin uudelleen siitä Linnanmäelle lähdöstä. "Ei sun ole pakko joka paikkaan lähteä vain, koska kaverit lähtee, se maksaa ja Tero itkee kun se ei pääse, buhuu", se aloitti henkevästi ensi sanoikseen. Kun kysyin, että eikö se nyt ole sama, menenkö äidin ja Teron kanssa kuin että jos menisin kaverien kanssa, isä sanoi, että eikun se on eri asia. No onpa viisas logiikka silläkin sitten! Se siinä inisee että se maksaa, mutta yhtä laillahan se maksaa jos menen rakkaan perheeni kanssa sinne. Niin eri asia joo. Se sanoi, että haluan mennä vain sen takia, että ne kaveritkin menee ja että enhän olisi sinne lähdössä omatoimisesti ellei joku pyytäisi. Jumalauta, enhän nyt yksin ole Linnanmäelle menossa. Vittujen vittu sen vittu saatanan idiootin kanssa. Ja se ei voi edes suoraan sanoa että "älä mene, pysy kotona", vaan se kiertelee ja jatkaa saman paskan jauhamista kunnes minulta palaa käämit ja peli on käytännöllisesti katsoen menetetty. Eli että toisin sanoen minulla ei ole omaa tahtoa, vaan elän massan mukana ja "menen koska kaveritkin menee". Voisiko joku selittää että mikä järki tuossakin on, kiitos. Voi jumalauta, ei niin mitään ideaa. Sahanpuruako sen päässä on. Eri asia olisi, jos vaikka minun olisi pakko ostaa joku vaaleanpunainen kanttifantin kärsänlämmitin vain sen vuoksi, että joka jannulla on sellainen, mutta onko se ihan täysin paranormaalia, että sovin meneväni kaverieni kanssa jonnekin, koska saattaisimme haluta esimerkiksi tavata ja viettää aikaa porukalla? Isälle ilmeisesti on, mutta mikä ihmekään se toisaalta on, sehän vain makaa päivät pitkät sohvalla katsomassa telkkaria eikä sillä ole mitään kovin hyviä ystäviä. Ja mitä se isää liikuttaa, jos menen jollekin kaverilleni? Suostumista (joka on usein vaihtoehtona kuin myös klassinen lause "emmä voi tänään, kun kissan kynsi katkesi") tyhmemmältä kuulostaisi ehkä että "sori, en tule kun isä sanoi ettei mun kannata". Ei ihme jos kaverit pitävät isää vähän tärähtäneenä. Äiti ja Terokin on taas niin vitun kivoja, ne senkun nauravat aina kun olen vihainen tai kinastelen isän kanssa, ja Tero, se pieni ahne paska, vaan sanoo ihan hymyssäsuin että "saanko mä saman verran rahaa kuin Ellu käyttää siellä Linnanmäellä?". Mitä hauskaa siinä on, jos olen vihainen ja mielestäni ihan syystäkin tällä kertaa, yksi tulee hieromaan tuollaisia typeriä perusteita päin naamaa. Ehkä jos kaverini olisivat jotain pimeitä narkkarihörhöjä niin tajuaisin, mutta ei, isä, ei näin, kultapieni. No nyt äiti ja isä lähtivät kylään, luojan kiitos, ja isä näköjään päätti tämän raskauttavan pohdintansa tuloksena, että he päästävät kurjan, massan mukana kulkevan tyttönsä sellaiseen ylellisyyteen kuin Linnanmäki. Ooh, pitäisiköhän heittäytyä maahan ja nuolla isän kenkiä. Jos en olisi sitten loppujen lopuksi päässyt, se olisi luonnollisesti raivostuttanut kuninkaallisesti, mutta en olisi lähtenyt kyllä ah-niin-ihanan perheeni kanssakaan. Kaverit olisivat vain menneet sitten ilman minua, koska eihän se olisi ollut viisasta, että juttu olisi peruttu nyt kun Mariakin on kerrankin kotona. Summa summarum ("eli aika vähän", jatkuisi meidän matikan maikan suussa tämä lause): olen aika satayksiprosenttisen varma, että kenenkään muun perheessä mistään näin mitättömästä ei saada revittyä irti tällaista draamashowta. (Ja olen varma, ettei kukaan muu jaksa jauhaa paskaa samasta jutusta näin pitkään kuin minä, mutta kukaan ei pakota lukemaan. Kuten mainittua, oli ei-niin-hyvä päivä muutenkin, niin tuo viimeistään räjäytti pään) Että sellaista elämätä. En yleisesti ottaen juurikaan itke, mutta tänään oli kyllä ihan rehellisesti sanottuna tosi tipalla, etten alkanut vollottaa kiukusta kun teki tyyliin mieli jättää jonkun pää kaapin oven väliin. Perskeles. Menen hakemaan mansikkaleivoksen niin ehkä sitten pystyn vihdoinkin ottamaan vähän rauhallisemmin. Noin. Ei hemmetti, kun menin jääkaapille niin Tero mulkoili ihan kuin olisin joku sirkuksesta karannut harvinainen tulennielijä-marakatti tai jotain sinne päin. No kiva jos kiinnostaa niin hirveästi. Joo no kumminkin, olin tänään siellä Blueskadulla kävelemässä Ilonan, Tuskan, Marian ja Tuskan pikkuserkun kanssa. Olin varmaan kyllä tylsää seuraa, mutta se on selitettävissä (ehkä). Nähkääs koko katu oli täynnä mestoja, joissa myytiin ruokaa, ja koska meidän kodin ravintopolitiikka on aivan tuhoontuomittu, kuten tavallista, olin syönyt peräti yhden banaanin koko päivänä. Tuska ja Ilona olivat jo suunnilleen ostamassa käsirautoja toisilleen, ja Maria valitti, että muikut haisivat pahalle läheisessä kojussa. XD Niin no, mitäs siinä, sitten poikkesimme yhdessä pelikaupassa ja näimme tohjoksi survoutuneen oravan autotiellä (Maria oli ihan kauhuissaan), jonka jälkeen menimme koteihimme. Kun pääsin meidän pihaan, naapurin kersat kirkuivat jossain kuin niiltä olisi otettu henkeä ja menin päätäni pyöritellen sisään laittamaan ranskalaisia. Isä tuli hösäämään ja ärsyttämään minua muun muassa sanomalla, etten saa päästää kissaa levylle (niin, ne levythän ovat tunnetusti kuumia kun laitat ruokaa uunissa, eiks vaan) ja kysymällä, osasinko käyttää uunia. Muuten vaan kääntelen sitä vekotinta siellä harva se päivä kun isä ja äiti ovat töissä. Ruuan jälkeen lähinnä nyhväsin ja päätin tilata jotain hauskaa Bookplusista. Tarkistelin paremman tekemisen puutteessa seiyuu-tietoja. Selvitin muun muassa, että Orochimarun seiyuu vetää Ursulan roolin japanilaisessa Kingdom Heartsissa ja Q-chanin Ayashi no Ceresissä (tuo oli jotain parasta ikinä, hiemanko oli hauskaa tovin), ja että Naruton Jirayan/Ero-senninin seiyuu on ollut animessa nimeltä My sexual harassment. Huomaatte vissiin tiettyjä yhteyksiä. Käsitin myös, että Ishikawa Hideo on erittäin hawt seiyuu. Sen rooleja nimittäin ovat olleet muun muassa nämä: - Uchiha Itachi (Naruto) - Squall Leonhart/Leon (Kingdom hearts) - Ukitake Juushirou (Bleach) - Uesugi Tatsuha (Gravitation) - Cain C. Hargreaves (Count Cainin drama-CD) Hih-hei, Cain ja Itachi. Ishikawa Hideo, tykkään susta! Hah, vaikea kuvitella tuon Shoot!-kappaleen perusteella että Tomokazu Seki on Yzakin ääninäyttelijä (ja että tuo laulu vielä on ko. henkilön teemakappale). Kun Yzak kiljuu koko ajan kuin mikäkin vajaa tusina villisikoja (vaikka siksihän me kaikki siitä niin suuresti pidämme). Yzak oli tosi pahiz siinä eilisessä Seedling-parodiassa. XD "I hate walls!!1" Hoho, Dearkan paras kommentti varmaan koko aikana oli "stop it Yzak, you're really turning me on"... joo. And my fangirlish heart is greatly delighted. Eilen menin messengeriin odottelemaan Ilonaa, kun se halusi vertailla meidän lukiokursseja (eli oltaisiinko yhtään samoilla kursseilla). Siinä odotellessani joku meksikolainen 16-vuotias poika (sellainen se ainakin väitti olevansa) tuli jotain keskustelemaan. Ihmettelin että mistähän sekin on osoitteeni oikein löytänyt, mutta ihan sama. Se kyseli jotain että mistä musiikista pidän ym. ja lopulta se halusi vielä tietää, minkä näköinen olen. Kerroin suht totuudenmukaisesti, mutta mietin, että mitä jos olisin sanonut ihan piloillani "sellainen ruma ja tosi ylipainoinen pitsanaama". Vaikka kokeeksi, että jos sille olisi tullut yllättäen kiire johonkin sellaisen paljastuksen jälkeen. (Ilona ehdotteli toisessa keskusteluikkunassa, että sanoisin olevani malli meikkikampanjasta) Kuitenkin, sitten se tyyppi sanoi: "I'm 184 cm tall and my hair is black. My hair is very freaky, but it is very cool" ja olin vähän että ahaa. Sehän on kiva, heh. Ai hurja siis niinQ, mitähän tilaisin Bookplusista. Voisin ihan huvikseen tilata sen shounen-ai-mangan ja jotain Yuki Kaorin systeemejä (Ludwig Revolution vaikka). Tosin siinä shounen-ai-mangassa "toimitusaika saattaa olla normaalia pidempi" ja se maksaa, ööh, 15 euroa, mutta tuskin kuolen siihen jos menen äidille pariksi päivää töihin ensi viikolla. Äiti on ihan hassu, ensin se hirveästi häsläsi, etten saa lopettaa saksan lukemista ja nyt, kun olen tilaamassa saksankielistä mangaa, se on huolissaan siitä, että käytän kaikki rahani "johonkin tuollaiseen" vaikka en edes tekisi sitä. No jaa, kai se haluaa opettaa minut tavoille rahankäytössä ennen kuin kaikki menee päin seiniä ja olen täysin toivoton, lainaa joka paikasta ottava huithapeli. Tero näyttää ainakin tietävän että miten suhtautua lainoihin. Lainasin siltä 1,50 euroa toissapäivänä ja nyt se on kinuamassa niitä takaisin. Yritin selittää, että lainan idea on se, että voi maksaa vähän myöhemmin, se risti itsepäisesti käsivartensa ja sanoi ottavansa minulta euron lisämaksua, koska anna sille rahaa ja per heti. Öh, hei, ahneella porsaalla ja ulosottomiehelläkin saattaa olla joku raja. Haluaisin kokista. Oikeastaan voisi lähteä tuonne sateeseen kävelemäänkin, jos voisin vaikka palauttaa pulloja tai jotain. Kunhan ei vaan rupea ukkostamaan, kuitenkin saisin jonkun himmeän salamanlyönnin sateenvarjon runkoa pitkin ja kärähtäisin elävältä. XD No niin, sanoinhan että Athrun/Meyrin-fandom tulee kasvamaan. Ennen niiden fanilistassa oli joku tyyliin kolme fania, ja tänään menin tarkistamaan, niin eikös ne olleet kasvaneet jo pariinkymmeneen. 2 comments|post comment

Ooh, le fanityttöismi!!1 [28 Jun 2005|06:07pm] [ mood | energetic ] [ music | Loveless OST: Fidelity-SOUBI- ] Lovelessin soundtrack! Ja on vielä aika hyvä soundtrack ainakin omasta mielestäni. Ritsukan teema on kahdeksan minuuttia pitkä. En kirjoittanut eilen mitään, kun en ollut koko päivänä koneella. Ja ihan omasta vapaasta tahdostani, ajatelkaas, se on jo meikäläiselle aika hyvä suoritus. Heräsin aamulla vissiin kuuden aikaan, kun äiti kolisteli keittiössä ja Kasper nuoli naamaani (se on ollut nämä päivät sen jälkeen kun tulimme matkalta vielä pöhkömpi, jos se ylipäätään on mahdollista - hei, tässä on nyt puhe Kasperista eikä mistään ihan normaalista elikosta). Sammuin uudelleen ja heräsin 9.30 muistaen, että olin käynyt nukkumaan eilisiltana noin kuuden-seitsemän aikaan. Eli toisin sanoen olin vetänyt hirsiä noin 15½ tuntia putkeen. Ööh, siinä meni sitten kaikki henkilökohtaiset ennätykset rikki yhdellä kertaa. Ja olin vielä illalla hehkuttanut, että eihän mua väsytä, vaikka olenkin valvonut koneessa koko ajan ja niin edelleen. Ja missasin CSI Miamin uusinnan joka olisi tullut 22.30, OMG gee gee. No siinä sitten nousin, ja Kasper tuli onnellisena pomppimaan sänkyyni kun huomasi minun olevan hereillä. Työnsin kissan kauemmas ja luin kaksi tuntia Boys next dooria. Lopettelin edellämainitun tarinan, ja luin seuraavaa juttua, jonka Yuki Kaori oli ilmeisesti piirtänyt joskus 80-luvulla. Jutun nimi oli Devil inside, eikä se ollut oikeasti mikään kovin hyvä ainakaan Yuki Kaorin tekemäksi, kun olen tottunut siihen, että se tyyppi jaksaa olla niin hyvä. Ihmettelin ensiksi että onko se Devil Inside ollenkaan Yuki Kaoria, kun se näytti niin erilaiselta Boys next dooriin verrattuna, ja sitten luin yhden Yuki Kaorin kommenttiboksin sivun reunasta, jossa se sanoi tehneensä Devil Insidea kymmenisen vuotta, jos en ihan väärin tajunnut. Pyysin Jennankin eilen meille, kun en ollut nähnyt sitä vähään aikaan, ja se tulikin kahdelta. Se oli mennyt leikkaamaan siitä hienosta pitkästä tukanreuhkastaan 30 senttiä pois, enkä edes huomannut aluksi mitään, kun sen hiukset olivat kiinni. Lyhyemmät hiuksetkin kyllä sopivat sille hyvin, että eipä sillä. Juttelimme niitä näitä, ja Jenna oli kiinnostunut meikäläisen mangavalikoimasta, vaikka se sitten taas hätäisesti sanoikin, ettei ole sarjakuvaihmisiä, tai no mitä nyt oli pari pientä sarjakuvaa tässä piirtänyt ja olihan jotkut mangatyylit hienoja, mutta mitäpä se muuten... Seli seli, Jenna, kuitenkin tykkäät. XD Jossain vaiheessa Jenna sanoi äänekkäästi "HUOKAUS." ja vastasin vitsillä, että se varmaan ajatteli Harry Potteria. "Mistä arvasit", kuului Jennan hämmästynyt toteamus. Heh. Puoli neljältä jouduin ajamaan Jenna-paran ulos, kun lähdin Hesburgeriin. Pyysin kyllä Jennaakin, mutta se sanoi, ettei pahemmin pidä pikaruokaloista ja alkoi kertoa perään, miten paljon terveellisemminkin voi syödä hampurilaisten sijaan, vaikka ostamalla patongin kioskilta... Näin kirjastolla Tuskan, Ilonan, Tiinan, Marian ja ensiksi mainitun pikkuserkun, ja menimme sitten sinne syömään. Söin salaattia, vaikka oikeastaan olisin halunnut vetää jotain muuta. Mutta kun olin onnistunut juuri edellisenä päivänä tuhoamaan sekä 270 g suklaakarkkeja että pienen pussin perunalastuja, niin öh. Tuska söi avuliaasti loput salaatistani, ja annoin pikkuserkulle sämpyläni, joka näytti sen mukaan perunalta. Ruoan jälkeen painelimme Hesen takana olevaan leikkipuistoon. Tuska ampui mällejä limupillinsä läpi, kuten silloin viimeksi kun olin ollut samassa Yaoi-puistossa Ilonan, Miran ja sen kanssa, Maria kiipeili ja valitteli sitä, että sillä oli hame ja niin edelleen. Ilona luki jotain pelilehteä ja huokaili pelien perään. Sitten ne keskustelivat totisina Tuskan pikkuserkun kanssa kaiken maailman tietokonekieltä, ja olin onnellisesti ulkona. Tiina sen sijaan näytti tietäväiseltä ja ylevän turhautuneelta, mutta kais ny, kun sen veli on sellainen tietokonenero, mitä olen kuullut. XD Ai niin, ja sain Tuskalta pari sen tekemää pahiz-pinssiä; toisessa oli se "I'm having a bad day, so fuck off"-teksti, ja toinen oli oikeastaan Nooralle tarkoitettu pinssi Gravitationin Yukista, mutta Tuska sanoi tekevänsä Nooralle uuden, joten otin sitten senkin. Yay! Leikkipuistosta Ilona paineli tapaamaan jotain kaveriaan, Tiina oli mennyt kotiin ja me muut menimme vielä meidän entisen ala-asteen pihalle leikkimään. (Ilonakin saapui vähää myöhemmin taas mukaan) Muut keinuivat, ja meikäläinen taisi lähinnä antaa vauhtia. Ja minun, Marian ja Tuskan oli pakko kiivetä yhteen kiipeilytelineeseen, jossa olimme hilluneet aina kuudennella ollessamme, ja lopulta kaikki viisi roikkuivat siinä ahtaassa hökötyksessä. Hetken kuluttua minä ajattelin, että olisi aika mennä kotiin, ja lähdin samaa matkaa Ilonan kanssa pois. Tuska pikkuserkkuineen ja Maria jatkoivat vielä jollekin autiotalolle, missä Tuska ja Maria ovat ennenkin olleet pyörimässä. Ilona käski minun tulla katsomaan niille Battle royalea kunhan se olisi ladattu... kotiin päästyäni otin kokista ja huomasin, että meidän perheen tuttavapariskunta oli tullut käymään. Ne ovat niin HAUSKOJA tyyppejä, kuin suoraan jostain yliampuvasta piirretystä tai sarjakuvasta. Oikeasti. Vaimo, nimeltään Sisko, on sellainen kunnon hellanduudelis-tyylin tyyppi, joka kikattaa ja kiljahtelee minkä kerkeää ja sen aviomies Kaitsu taas sellainen vakava siisteysfriikki. Menin olohuoneeseen sanomaan niille moi ja olemaan kohtelias perheen esikoinen, ja Sisko huudahti minulle jotain Savon murteella. En tietenkään tajunnut mitään, ja kyllä niillä aikuisilla oli kamalan hauskaa. (En oikeasti tahdo kasvaa aikuiseksi, koska minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi elät, sitä huonommaksi huumorintajusi muuttuu) Mm, no eh. Ne alkoivat kyllä tehdä melkein heti lähtöä, että se niiden käynti oli jokin pikavisiitti. Kun Sisko ja Kaitsu oli saatu ovesta ulos, Tero juoksi huoneestaan luokseni (se istuu aina suljettujen ovien takana, kun ihmisiä tulee vierailulle) ja alkoi nauraa järjettömästi. Kysyin, mitä se oikein hihkuu ja se sanoi: "No kun Sisko tuli sisään, niin se kiljaisi heti ensi sanoikseen 'Ai miten ihaaana kissa! Kohta se varmaan merkkaa meidät!'". XD Voi jumalan pyssyt. Äh, ei se kuulosta niin omituiselta, jos ei ensin näe, millainen Sisko on. Unohdin vielä mainita, että niillä on parikymppinen poika nimeltä Teemu, ja se näyttää tosi hämmentävästi puoliksi gorillalta tai vähintään luolamieheltä. Tiedän, että se kuulostaa epäkohteliaalta, mutta ei sitä mitenkään muuten VOI kuvata. Sitä paitsi sen kommunikointikyvytkin ovat tuon edellämainitun esikuvansa luokkaa; en ole viiden vuoden aikana kuullut sen kertaakaan solmivan kokoon yhtä kokonaista lausetta, kun olemme siellä Siskolla ja kumppaneillakin kyläilleet. Teemun yleispätevä lausahdus mihin tahansa tapaukseen onkin useimmiten "Örh". Eikun itse asiassa olenpas. Teemu on töissä Markantalossa, ja kerran se sanoi meillä keittiössä seistessään "Mielenkiintoinen hella teillä" ja vaikutti sitten järkyttyvän sanomastaan niin, että pysyi vaiti loppuajan. Hehe, ne ovat oikea Hullunkurinen perhe, ja sen vuoksi on niin hankalaa pitää naama peruslukemilla, kun ne saapuvat käymään. Mutta ne ovat oikeasti ihan kivoja, vähän... omalaatuisia vain. Vieraiden lähdettyä räpelöin Angel Sanctuary-postikorttikirjaani ja kokeilin varovasti ensimmäistä korttia. Se irtosi kevyesti kuin mikäkin unelma, ja siitä motivoituneena revin lopultakin ne kaikki irti, mistä alkoikin varsinainen urakka, kun aloin lätkiä kortteja seinille. Se oli kyllä kunnolla aikaavievää hommaa, kun ne piti yrittää sijoittaa jonkinlaiseen värien ja ties minkä muun harmoniaan, ja lopulta iski pienehkö ahdistus kun kaikki kortit eivät meinanneet sopia enää mihinkään. Viisi korttia jäi laittamatta, ja minua hermostuttaa, etten saa niitä sopimaan mihinkään, koska huoneessani on nyt jo muutenkin kamala AS-overload. Tai siis että, jos seinillä on 27 AS-postikorttia, Fullmetal Alchemist- ja Rinoa Heartilly-kangasposterit, plus muutamia randomeja netistä tulostettuja kuvia esim. Death Notesta jne., niin alkaa siinä jo tulla ahdasta. Hm, ainakaan kenellekään ei jää enää epäselväksi, että fanitan Yuki Kaoria. Äiti tuli huoneeseeni käyttämään meidän seitsemän vuotta vanhaa tietokonetta, jota voidaan nyt kutsua tuttavallisesti Fossiiliksi, ja katsoi sitä käynnistäessään yhtä Setsunaa ja Saraa esittävää postikorttia. Sitten se vain viattomasti kysäisi: "Onko tää sun piirtämä?" Meinasin sylkeä metsämarja-jääteet vanhan Fossiili-paran näytölle ja rääkäisin että ei millään muotoa. Maailmankaikkeuden pahin yliarviointi... kun olisikin, niin voisin kuolla rinta rottingilla. XD Tänään meille tuli sitten vuorostaan Noora. Lähdin käymään äkkiä kaupassa ennen sen tuloa, ja hätäilin koko matkan sillä, että se ehtisi tulla ennen minua meille. Se ei kuitenkaan kerennyt, ja minulle jäi peräti vartti ruhtinaallista aikaa touhuta kun odottelin Nooraa. Vartissa siis heitin kaikki vaatteet kaappiin tuoliltani, työnsin kokiksen pakkaseen, vaihdoin paidan ja lösähdin juuri tuoliin tunkemaan naamaani jäätelöä, kun Noora tuli samalla ovenavauksella kuin isä meni ulos. Me mentiin sitten meikäläisen huoneen lattialle istumaan ja Noora heivasi laukustaan lattialle Faken viimeisen osan, jossa oli yaoita. Se kertoi kauhujuttuja joistain uteliaista mummoista, jotka olivat piirittäneet sitä bussissa, kun se oli yrittänyt muka-viattomana lopetella Fakea. XD Me vedettiin totuttuun tapaan lattialle puolet mangahyllystäni ja muutamat Nooran uusimmat hankinnat, ja päivittelimme sitten niitä ja keksimme jotain sairaita juttuja kaikista ja kaikesta. (Ah, mitä maailma olisikaan ilman mangaa.) Juuh, ja jossain vaiheessa vedin kokikset vahingossa pöydälle, mutta isä ei voinut alkaa mekastaa siitä, kun Noora seisoi vieressä, joten hähä. Sitten menimme kokisten kanssa takaisin huoneeseeni taiteilemaan kirjekuorelle homoperhosia, meidän ylä-asteen ATK-opettajan vaimoineen ja Bikkyn sadeviitassa. Koko homma huipentui siihen, että Nooran piti lähteä kuorimaan perunoita kotiin ja Kasper karkasi ulos. Jahtasimme sitä iloisen tovin auton alta, kunnes se vilisti sisään ja menin perässä kiduttamaan sitä keskustelemaan sen kanssa vakavasti. Jaaha, ylihuomenna pitäisi lähteä Lintsille. Ainoa ongelma tässäkin jutussa taas on se, että kun otin jutun puheeksi, äiti katsoi minua kuin en olisi asiaa koskaan maininnutkaan, ja isä alkoi saarnata siitä, että olen epäreilu Teroa kohtaan, kun olen "taas lähdössä johonkin" ja eilenkin kävin (gasp) Hesessä. Kun sitten kysyin, että pääsenkö lähtemään vai en, kukaan ei voinut vastata mitään. Äiti töllötti minua ihan pihalla kaikesta, ja minua vitutti kuninkaallisesti. Eisit. Äiti tosin vinkuu koko ajan, että "Tero joutuu lähtemään ilman kaveria, mikset sä lähtisi viihdyttämään sitä" ja Tero sitä ja Tero tätä. Mitä sitten, omapa on ongelmansa jos sattuu olemaan vielä epäsosiaalisempi kuin minä. Mutta ihan vain näin sivuhuomautuksena, jos ne eivät minua päästä vain sen vuoksi, että Tero ei ottanut ja hankkinut tarpeeksi kavereita joita raahata Lintsille seurakseen silloin aikoinaan, niin ihan turha niiden on kuvitella, että lähden sinne Teroa huvittamaan. Tai siis, käykö totuuden nimissä ihan hirveän moni tämän ikäinen muutenkaan vanhempiensa kanssa Linnanmäellä? No ei. Joten katotaanpa nyt. On se jännää miten lahjakkaasti aina palaakin käämit tämän talon väen kanssa (tai sitten olen itse vain raivohullu, mistäs sen tietää). Ilona pyysi messengeriin illalla, mutta en jaksaisi oikeasti enää olla koko koneella merkinnän kirjoitettuani... enkä ole muutenkaan hirveän innostunut messengeristä, saati sitten ircistä. Ei mitään henkilökohtaista Ilonalle siis tietenkään. XD Prklstna tuota Linnanmäen hommaa, koska nyt olen tällaisella toivottomalla teinikiukku-päällä, niin olen vakaasti sitä mieltä, että toisinaan vanhemmat on luotu ihan vain sotkemaan omia suunnitelmia. Ai niin, ja huomenna pitäisi mennä Blueskadulle kävelemään, mutta eihän ole sinnekään rahaa. Enkä voi sitä pyytääkään enää yhtään enempää, kun saan nytkin näköjään kiittää tuuriani jos voin lähteä ylihuomenna. Jes että on kivaa. Ja olenpa muuten kivan itsekäs; juuri tulin matkalta ja nyt vingun tällaisia. Öh, voi hitto. Jos menen huomenna vain nöyränä ja kilttinä kävelemään ja katselemaan, mitä siellä kadulla on sen enempiä fyrkkendaaleja (eli pääomaa, kuten meidän matikansijainen Juustomies sanoi). No niin Elina, myönnäpä pois, että asiasi eivät ole niin pahasti, sinä senkin pieni lurjus. Aah, naisu desu ne. Soubin teema on sairaan kiva. Ja Seme-Seimein. Koko Loveless-soundtrack on yleisesti ottaen aika ihQQ!!1! (Häh, Noora varmaan ottaisi kyllä tämän jos antaisin. Noh, periaatteessahan voisinkin jos se ostaa meikäläiselle CD:n.) Kääk, ja Lovelessiahan on jäljellä enää yksi jakso. Toivottavasti ne eivät ihan ryssi koko loppua... sitten ainoa toivoni on enää se, että Loveless-manga lisensoitaisiin. No mut, lisensoivathan ne jotkut Earthianinkin, joka on Kouga Yunin aiempi mangasarja, miksei Lovelessia? Ää-ää, kyrsii. No, pitää vain miettiä iloisia asioita. Esmes sitä, että jääkaapissa on kokista, joka on yksinomaan minun. Minulla on Lovelessin soundtrack omissa pikku kätösissäni. Löysin tänään Bookplussasta jonkun shounen-ai-mangan, joka on kuulema hyvä, ja sitäpaitsi vain yhden pokkarin pituinen, ei tarvitse odottaa jotain sataa vuotta että ne hintit käyvät asiaan. Saatan päästä töihin ensi viikolla äidin työpaikalle, ja voisin sitten tilata shounen-ai-mangan ja Yuki Kaoria saksaksi, tai jotakin muuta mangaa. AsuKira. AsuKira! AsuKira for life!!1 (Mistä hitosta tuo taas ilmestyi?) Noo-nih! Voisin mennä lataamaan Boys next doorin taas koneelle englanniksi ja katsoa, montako kohtaa ymmärsin väärin lukiessani sen saksaksi. Noora vaan sanoi tänään selatessaan ko. pokkaria, että "eikö nuo jotkut keskustelleet tässä jotain, että Lawrence on kaunis, mutta samaan aikaan kuitenkin ruma tai jotain", ja olin ihan shokeerattu. Ai Lawrence ruma! Kuka sellaista on mennyt sanomaan. Lawrencehan on muuten vaan joku nätein poika ikinä. Rääh, isä! Olen sille muutenkin nyt katkera kuin kalkkarokäärme ja se tulee ajamaan nurmikkoa tuohon ikkunan alle. Oh fudge. Älä pakota minua väkivaltaan, isä... Kuitenkin, kävin tänään fanityttöilemässä AsuKira-sivulla nimeltä Freedom / Justice, ja löysin sieltä jälleen todella yaoihtavia kuvia Athrunista ja Kirasta. En ymmärrä enää ollenkaan noita kahta. Ne ovat olevinaan parhaat kaverit keskenään, ja niillä on mukamas tyttöystävätkin molemmilla, mutta mitä hemmettiä ne sitten kyöhnäävät tuolla lailla toisissaan. (Athrun vielä on Destinyssä nyt koko ajan ihan että "Kira, Kira, Kira"...) Eli siis, katsokaahan nämä kuvat tästä ja miettikää, mistä helkkarista se koko AsuKira-fandom mahtaakaan tulla; Nukutaan. "Viattomat" lapsuudenystävät vetävät sikeitä. "IIISO HALI!!" Käsivarsi huolettomasti kaulalla, eh... Seeds in full blossoms. Kaiken huippu, jos ei lasketa niitä vielä pahempia kuvia, joita joskus postasin Antinostalgicissa (se yksi kuva paljastui kyllä doujinshiksi, mutta silti). Okei, en nyt tiedä että vääntäytyisinkö ihan noin heti ensimmäisenä jonkun hyvänkään kaverini kanssa. Ja huomatkaa tuo teksti; "Seeds in full blossoms". Onko epäilyttävää vai mitä häh? XD Pienellä kaksimielisellä ajattelulla saa ihmeitä aikaan. Ehh, kyllä. AsuKira elää eikä sen näkemiseen edes tarvitse tuollaisten kuvien avulla paljonkaan vaivaa nähdä, heh. Voi hyvänen aika, olin aivan unohtaa. Tämä on nimittäin pakko laittaa vielä myös mukaan, vaikka siinä ei mitään AsuKirahtavaa olekaan, vaan vielä parempaa: Athrun ja Keltainen poolo! (Ilonan vähintään kuuluu ymmärtää tämä) Athrunkin näyttää aika tyytyväiseltä oloonsa. "Kun ylläsi on Keltainen poolo, olet yhtä hottiZ kuin minä!" Hellz yeah. EDIT. Liian hauskaa. ph34r t3h SEEDlings. 1 comment|post comment

Ei ikinä kannattaisi valvoa koko yötä. [26 Jun 2005|08:15am] [ mood | restless ] [ music | Kimeru: You got game? ] Joo moi, kotona ollaan, ja ihan näin alkajaisiksi haluaisin vain mainita, että olen jotenkin levoton. Johtuu vissiin siitä etten ole nukkunut koko yönä. Kyllähän sitä väsytti, mutta ei lentokoneessa pahemmin voi nukkuakaan, niin... istua möllötin siellä ja katsoin syvällä mielenkiinnolla luontodokumenttia, jossa juontaja arvuutteli, mikä mahtaakaan olla maailman hyvämuistisin eläinlaji. Olen tässä koko ajan selittänyt, että olen mennyt Kreikkaan, kun muistin lähtiessä, että jos ollaan ihan täsmällisiä, määränpäänä olikin Kreeta. No joo, eihän se nyt niin väärin mennyt, puhuvathan ne sielläkin kreikkan kieltä ja niin päin pois. Pahempi olisi jos olisin onnellisesti mainostanut meneväni esmes Portugaliin. Sitten olisi jo voinut ihan vähän nolottaa. Kuitenkin. Paikka oli aika nasta, ja oli lämmintäkin ihan tarpeeksi. Suoritin siellä lähinnä normaaleja turistilomarutiineja, elikkä uin, kävin jossain ravintoloissa ja yhdellä Finnmatkojen kiertoajelulla ja hyppelin rihkamakaupoissa. Niin ja tottakai tavoilleni uskollisena kärähdin auringossa. Onnistuin polttamaan hartiat ja polvet, ja hartioista alkoi hilseillä nahka irti kauniisti. Mutta eipä se vielä mitään kun Teron naamaa katsoi, se oli viihtynyt liian hyvin uima-altaassa ja kokenut oikean elämänsä savustuksen siinä auringossa. Siltä oli irtoamassa oikeasti puolet naamataulusta sen porotuksen jälkeen. Jaah, meidän perhe nyt vain ei ole oikein aurinkoa kestävää sakkia sitten. Kävin tuossa, öh, toissapäivänäkö se oli, siis sellaisella kiertoajelulla, mikä koukkasi jonkun tylsän saviruukkumuseon kautta Knossoksen palatsin raunioille. Tykkäsin kyllä istua bussissa vaikka sitä matkaa kertyikin, kun siellä oli vuoristoa sun muuta katsottavaa ihan mukavasti matkan varrella. Museo oli tosiaan aika ankea, mutta Knossos olisi voinut olla vähän kivempi jos ei olisi ollut niin kuuma, koska sinne hiillostui elävältä. Kiertoajelulla oli mukana joku nainen jostain toisesta hotellista, joka kävi parin tuntemattoman tyypin kimppuun ja liimaantui niihin koko päiväksi, eikä ollut hetkeäkään hiljaa. Sen turpa kävi koko ajan kuin jollain moottorilla ja se oli oikea tikusta asiaa-tyyppi, joka jäi vissiin mieleen sen takia että kuuntelin sen kälätystä ensimmäiset pari tuntia bussissa. XD Keskiviikkona oltiin sellaisella ihmeen paatilla seilaamassa, ja sitten kävi ilmi, että vaikka esitteessä ei ollut mainittu sitä, koko retken idea oli snorklata ja Teroa otti päähän, koska se olisi halunnut uida. Kreetalla oli paljon kulkukissoja ja minä olin luonnollisesti koko ajan niiden perään, kun olen niin hulluna kissoihin. Ja mesta oli täynnä ruotsalaisia, niitä oli varmaan puolet enemmän kuin suomalaisia. Ei ruotsalaisissa tietenkään muuten mitään ongelmaa ole, mutta se alkoi vähän hatuttaa jossain vaiheessa, että kun itse yritti kommunikoida jonkun ulkomaalaisen kanssa, automaattisesti valitsi englannin kieleksi, kun se on niin universaali kieli, ja sitten ne jotkut ruotsalaiset aina tulivat vain puhumaan ruotsia ihan luottavaisin ilmein, vaikka niitä olisi miten katsonut ihmeissään ja yrittänyt selittää, ettei tajua ruotsia tarpeeksi hyvin. Silloin teki pari kertaa mieli hermostua ja sanoa "höö vad sjutton svedupetterit", mutta onnistuin onneksi pitämään pääni kiinni. Ärsyttää kun olisi niin paljon selitettävää mutta alkaa tuntua että kehun kamalasti kun selostan kaiken. No tuota, jospa vaikka skippaatte koko tarinan jos alkaa potuttaa että mitä tuo tuossa kertoo noin laveasti, okei? Paikassa oli kauhean kapeat jalkakäytävät. Niin muuten, näin pari kreikkalaista homoa yhtenä iltana. Ainakin aloin heti epäillä, kun kaksi nuorta miestä käveli ohi ja piti toisiaan kädestä. Minä, niin, heräsin siitä lapsuuden harhaluulosta että homoja on vain saduissa ja mangapokkareissa ja harmittelin sitä, ettei ollut kameraa. Miettikääs mikä nähtävyys. XD Niin ja kokis oli halpaa. Kannattaisi asua siellä siinä mielessä. Lähtö ei sujunut meillä jotenkin ihan putkeen. Äiti hukkasi ensin lentoliput. Sitten luvattiin, että saisimme lentokentällä uudet, ja niin saimmekin, mutta huomasimme myöhemmin juuri vähän ennen koneeseen menoa, että lipareihin oli unohdettu kirjoittaa paikkanumerot ja niitä piti lähteä tarkastamaan. Sitten yksi vänkyrän mallinen koriste Coca-cola-pullo, jonka Tero oli ostanut, hajosi äidin matkalaukussa, ja vedimme pitkin lentokenttää ja sotkimme aulan lattiaa kokiksen valuessa matkalaukusta. Onneksi se oli sentään niin pohjalla että kaikki muut tavarat eivät menneet ihan piloille. Tosin olin jo aika hermona kyllä kun rupesi kuuma tulemaan ja mikään ei meinannut onnistua. Ja koko odotushuone oli täynnä jotain sakemanneja joiden kone oli myöhässä niin en erottanut rakkaita suomalaisia seasta ja pelkäsin että muut ovat jo menneet ja jättäneet sillä välin kun meidän perhe (miinus isä joka oli kotona) oli törttöillyt lippujen kanssa. Ja teki mieli pahimmassa tilassa potkia pari kakaraa niin että veri roiskuisi seinille. Oikeastaan kiukkuan niistä aika väärään osoitteeseen, koska ei muksuissa sinänsä mitään. Se vika on oikeasti niissä vanhemmissa kun ne eivät voi käskeä niitä herranterttuja tottelemaan vaan antavat niiden vain reuhata ja mellastaa. Okei, vanhemmat. Lakatkaa olemasta nynnerbergejä ja antakaa lapsille kuria ja ojennusta hyvissä ajoin, koska tehdän tiedätte varmaan viisaina aikuisina sananlaskun: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Eiks jeh. Lopulta kaikki kääntyi parhain päin kun päästiin istumaan koneeseen ja oikeille paikoille. Ja lähdettiin kotiin. Vaikka olikin kaiken kaikkiaan hauska reissu, niin onhan kotiin kuitenkin ihan kiva tulla ja näin. Ja olen animessa nyt jäljessä reilusti; Gundam Seed Destiny, Bleach, Naruto, Loveless... ja bussissakin kun kuuntelin matkalla lentokentälle CD-soitinta enkä kuunnellut opasta (ne on usein sellaisia "no niin! Ne kenellä oli hauska matka, jodlaavat NYT, ja ne keillä ei ollut, vääntävät vierustoverinsa nenää vastapäivään NYT! Noin, hyyyvä!"-tyylisiä, heh), Noora lähetti epätoivoisen viestin Ritsukan ja Soubin ihmissuhdeongelmista. Edetkää, pojat! Noh! Sitten päätin ovelasti kyllästyttää Nooran kuoliaaksi hölöttämällä kaikkea turhaa, muun muassa käskin sitä lukemaan Imogen Heapin Goodnight and go-kappaleen sanat, koska se kertosäe muistutti minua Ritsukasta ja Soubista. (Miten niin on tylsää, häh) Olen katsonut liikaa AMVeja, ja Letters to Cleon mikä tahansa kappale muistuttaa nyt kivasti Misasta kun joku sanoi, että niiden I want you to want me sopii Misaan noin nyrkki silmään. No mutta onhan Misa ihan okei, täytyy sitä nyt vähän sympatiseerata että se elää sellaisen I am a gayn kanssa kuin Raito, vaikka se tyttö onkin koko sopan keittänyt ihan itse itselleen. Äshäsh. Ei ilmoitusta saapuneista mangoista sähköpostissa, ellei Hotmail ole ollut vähän mälli ja vetänyt koko hoitoa roskakorin puolelle kun se vähän häijyilee joskus. Noh, Petshop of horrorsin ja HikaGon luin kuitenkin loman aikana. Petshop of horrors on todellinen addiktioiden alkulähde tässä ja nyt, se sarja on mahtava ja D ja Leon pari for life, ja HikaGo... uskoisin tykkääväni siitä, koska Obata Takeshin piirrostyyli on upea ja sille pitää tehdä aaltoja. Sitä paitsi Sai oli paljon järkevämmän näköinen kuin animessa, jossa vieroksuin sitä vähän joskus sitä katsoessani. Että alkoi tehdä mieli jotain HikaGo-artbookia... tai sitä uutta, mitä ei löydy mistään myynnissä ja jossa on kuvia sekä Death Notesta että HikaGosta. Obata-sensei! Tykkään susta! (Vaikka et Yuki Kaorin ylivertaisuudelle ihan pärjää, hähä) Noin, Naruto ja Destiny ladattu. Nyt kun saisi molemmat Lovelessit ja tuon Bleachin vielä niin tässä ei ole enää hätäpäivää. Sakurasta on tullut kauhean cool siinä Naruto-mangassa. Ennen se ei osannut tehdä mitään ja nyt se on tuollainen... no tuollainen. Ennen Temari oli suunnilleen ainoa tyttö, joka oli oikeasti jopa hyvä ellei aikuisia lasketa, mutta hei jee, Sakura! Ääh, helvetin Raito, kuole! Kuole! Miten jaksat vaivata päätäsi niin mitättömillä asioilla kuin suunnittelemalla, miten murhata Mello?! Jätä se rauhaan, älä koske siihen! Sullahan on tosi nätti nainen, joka on kaiken lisäksi mallikin ja on vain silti pakko olla tuollainen ärsyttävä itsekeskeinen frigidi, joka haluaa epätoivoisesti päästää ihmisiä päiviltä. Hittoon Raito. Että sen pitääkin olla päähenkilö. Kunnioitan kyllä syvästi sitä, että jollain tyypillä leikkaa noin nopeasti, kun itse tarvitsen tosi pitkän ajan reagoida kaikkeen, mutta silti. Haah. Huomasin tuossa syväksi harmikseni että kaikki aikuiset pitävät minua ihan pienen lapsen, sanotaanko kuusivuotiaan tasolla, ilmeisesti koska olen näin lyhyt. Ne tarjoavat sellaista siirtotarrakirjaa lentokoneessa ja puhuvat tyyliin "no oliko sinulla kiva päivä, oliko? Ai oli! Olitkos kiltti tyttö ja teit mitä mami käski?". Ihan kiva kun kohdellaan iän mukaisesti ihan kautta maan ja kaikkialla. Olen 15, ihmiset! 15, kohta 16, enkä tarvitse niitä tarrakirjojanne! Kutsuisitte mielummin kissoja polttavaksi ja graffiteja seiniin töhriväksi huligaaniksi, mutta ei niin ei! Okei no jos valoisia puolia etsitään niin se että menen edelleenkin bussissa lastenlipulla ellei kuski ole erityisen tarkkanäköinen. Näin kaikkia tyhmiä unia muuten loman aikana. Yksi oli sellainen, että hakkasin mummon battle arenalla ja toinen sellainen, että maassa oli mennyt räjähtämään pommi, joka oli tappanut kaikki eläkeläiset. Unessa eloonjääneet istuivat kukkulalla, ja kukkulan yläpuolella leijui valtava avaruusalus, joka paljastui jukeboksiksi. Kaikkien piti valita jukeboksiin soitettavaksi joku laulu vainajien muistolle, ja unessa minulla oli kädessä CD, josta halusin soittaa Setsunan teeman Angel Sanctuary-ostilta. Noh. CD ei kuitenkaan toiminut, vaan kun lykkäsin sen jukeboksiin, se alkoi soittaa The Conells-bändin kappaleesta diskoversion vääntäneen Hands of bellin kappaletta 74, 75. Vieressäni istui Chrno Crusaden Rosette ja aloin hoilata sille niitä sanoja tyyliin "I was the one who let you know, I was your sorry-ever-after, '74-'75" ja niin edelleen. Samassa tajusin, että jukeboksi ei soittanutkaan Setsunan teemaa, ja ihmiset alkoivat heitellä minua kivillä, koska niistä diskokappaleiden esittäminen kuolleiden muistotilaisuudessa oli äärimmäisen epäkunnioittavaa. Siinä kivityksen keskellä käännyin ja näin kukkulalla yhden ex-rinnakkaisluokkalaiseni, jonka kanssa minulla oli jotain pientä tappelua kasilla, ja unen loppuhuipennukseksi huusin: "Sä tapoit mun CD:n! Ihan niin kuin sä tapoit Ällänkin!". XD Viisaus huipussaan jälleen kerran. Ällästä puheenollen, otin taas yhden tosi vinkeän kuvan Mellosta kun vilkaisin chapterin 69 läpi (kuten kaikki ovat varmaan jo tottuneet siihen että revittelen Near- ja Mello-galorea täällä säännöllisesti viikottain). Koko chapter oli vain pelkkää Raitoa evil-moodissaan eri kuvakulmista, joten pah, Nearia ei ollut ollenkaan, mutta Mello oli sentään viimeisessä ruudussa, ja minulla oli niin kamala huoli sen pikku hengen vuoksi, että pakkohan siitä oli repiä näin iloinen kuva näytille: "And it's so easy when you're evil..." Mello on aina vain pornompi, sillä oli nytkin joku härö paita joka paljasteli sen vatsaa ja silleen, mutta en saata näyttää sitä teille! Sehän olisi aivan liian rääviä! (Enkä usko että Mellon, no, Abs of steelit kiinnostavat ketään muuta kuin minua, koska olen mennyt retkahtamaan siihen kummajaiseen pelottavasti. Köh, Elina! Oletko terve!) Vää, tyhmät perunat, näyttäkää nyt Near kanssa. Tai näyttäkää vaikka Nearin ja Mellon jälleennäkeminen, olisiko vähän hauskaa kun Mellolta on näemmä pudonnut viimeinenkin ruuvi sen jälkeen kun se lähti nostelemaan Wammy's housesta. Niidenkin jutustelu menisi varmaan tyyliin näin: M: Mä tapan sut horo!!1 N: Ho. M: Kuuntele mua stna! N: Hm. M: Mulla on Death Note!!1 N: Ai mikä. Ja niin edelleen. Okei, okei, mennään, mennään... ei tarvitse töniä. XD Mutta ettekö ole ylitsevuotavan iloisia kun olen taas keskuudessanne? Eh? Noh? EDIT. No oli pakko tulla hihkumaan kun Destiny oli niin siisti ja tyylikäs. Itse asiassa se seuraavan jakson preview kiinnosti sen verran, että lataan sen nyt tässä ajan kuluksi rawina kun Athrun vietti siinä aikaa Meyrinin kanssa (hei, koska olen näemmä sitten kunnon saippuaoopperan perään niin täytyyhän sitä tietää että kumman Hawken siskoista rakas kultahalipöpsykkäni Athrun valitsee - jos valitsee). Sitten menin lukemaan spoilereita tulevista jaksoista ja luin, että jossain tulevassa jaksossa Shinn "tunnustaa tunteensa Lunamarialle ja vannoo suojelevansa tätä millä hinnalla hyvänsä". Kuin se nyt noin, entäs se Stellar-juttu? Entä se Stellar-juttu?! Noh? Häh? Miksi ne kirmaavat alasti ruutua pitkin alkumusiikin tahtiin jos Shinn tekee tuollaisia? Niin no, Shinn on vähän pimeä. On hirveän vaikeaa kun en osaa päättää, pitäisikö Shinnin vai Athrunin puolta. Kun Athrun nyt on kumminkin vanha kunnon kaveri Seed-ajoilta ja Shinn on välillä niin riemastuttavan näsäviisas kakara että ihan kiva. Nyt olin kyllä vaihteeksi tosi tyytyväinen Athruniin kun se yllätti ja veti Shinniä turpaan. Plus, se aikoo tosissaan heittäytyä Action-Athruniksi seuraavassa jaksossa joten iik, happi loppuu. Go Athrun! (Mutta älä palaa Cagallin luo, ei Cagalli niin kiva ole) Shinn ja Rey on hirveitä homoja keskenään. XD Että piti vähän pidätellä naurua kun Rey kiskoi Shinniä muualle epäilyttävän ovelan näköisenä. Okei, tiedän että kuvittelin kaiken kuvaan lisäämäni, mutta mitä Rey näyttää ihan tytöltä muutenkin. Ai niin ja Yzak ja Dearka kävivät myös mukana, yippy~ On se niin kiva kun Yzak on näköjään ihan entisensä kuvassa näkyvästä sanomastaan päätellen, har har. Dearka ja Milly takaisin yhteen. Niin ja sen alkumusiikin pitäisi kyllä taas vaihtua, eihän siinä enää voi niitä kaiken maailman Stellareita pomppia. Öh, miksihän tulin taas tätäkin kertomaan? Ihan sama, pakko vuodattaa johonkin kaikki fanitus ja tätä on kätevä paikka. Athrun pwns j00r ass off. Ai niin ja pystyn ostamaan sen elokuussa englanniksi ilmestyvän Yuki Kaorin artbookin kai sitten Bookplussalta kun niillä on se jo listoilla. NO NIIN, elämä on mallillaan. Vaikka haluaisihan tässä taas vaihteeksi vaikka mitä... 5 comments|post comment

Kaikenlaista. [17 Jun 2005|05:25pm] [ mood | happee. ] [ music | Tanaka Rie: Raison d'etre ] Paljon onnea Marialle! OMFGvanhaihminen!!1 Jesh, mangat tulivat postilaatikkoon tänään. Kävin kaksi kertaa aamupäivällä katsomassa postin (mitä, olin huolissani niiden saapumisesta), ja kun kolmannen kerran luulin kuulevani postiauton äänen, yritin negativisoida mieltäni ja valmistaa itseäni siihen surutapahtumaan, että saisin mangat vasta viikon päästä, mutta sitten ne olivatkin siellä. Mjhoo, päätin kyllä, että lukisin ne vasta lentokoneessa, mutta lopulta sorruin kuitenkin Legal drug kolmoseen, koska halusin nähdä, miten niillä Rikuoulla ja Kazahayalla oikein pyyhkii yhdessä. En ymmärrä sitä K-16 ikärajaa, koska ei siinä edes ole mitään pahaa. Mitä nyt yksi poika mikä puhui jotain räävejä tyyliin "heh liek boys are horny and blrbl" ja "Kazahaya, are you still a virgin" mutta ei mitään muuta. No, haloo! Älkää liioitelko! Kuitenkin viimeinen osa on jotain häpeilemätöntä Rikuou/Kazahaya-häsläystä... as if. XD En kyllä kässää että onko CLAMP niin ylimaallinen. Okei, ovathan ne aika julkkiksia enkä ole niihin pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta ei tuo Legal drug nyt mitenkään juonellisesti sinänsä loista. Sitä lukee kyllä aivot pehmenneinä ihan semi-iloisena, mutta ei siinä mistään häikäisevän syvällisestä voi puhuakaan. Köhh, okei, sitten kun Rikuou ja Kazahaya ovat virallisia, rakastan Legal Drugia. Nyt se "vaan menee", vaikka ne äijät muodostavat kivoja pareja keskenään ja piirrosjäljestä tykkään. ...Mikähän tuonkin selityksen pointti oli. Ilona lähetti aamulla tekstarin että oli katsonut W.I.T.C.H-piirrettyä. XD Miten kateellinen olenkaan. Olisin kyllä voinut katsoa ihan siitä mielenkiinnosta että olisin nähnyt, mitä ne ovat menneet tekemään sarjakuvalle, jota fanitin, ennen kuin koko juoni lensi perseelleen (tai sitten se oli niin koko ajan, mutta en tajunnut sitä seiskalla). Lopulta sain samasta numerosta viestin "Caleb on kauhea pukki" ja meikäläisellä oli aika hauskaa sitä lukiessa. Huooh. Ilona ehdotteli minulle jotain pukeutumisvaihtoehtoja jos menen Ropeconiin. Ensin se sanoi miettineensä Temaria ja FMA:n Edwardia (eh?), mutta lopulta se oli päätynyt siihen, että minun täytyisi pukeutua Gundam Seedin Cagalliksi. Umm, ehkä olen tylsä ja menen sinne ihan vain taviksena jos menen, heh. Näin viime yönä jotain ahdistavaa unta Mellosta. Olimme sen kanssa meidän talon kylppärissä etsimässä johtolankoja jotain selvitettävää juttua varten, ja Mellolla oli mukanaan järkyttävän iso susikoira, jonka se pisti kylpyhuoneen ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan jostain syystä voinut pistää ovea kiinni, joten koira pääsi takaisin kylpyhuoneeseen, ja Mello valitti minulle tyyliin "höö vihtu kun toi koira ei koskaan tottele". Lopulta se unohti kuitenkin rakkinsa eteiseen ja alkoi puhua jotain irstasta, jota en tähän hätään muista (mikä pettymys, eikö). Joka tapauksessa sen puheet ärsyttivät minua unessa sen verran, että annoin sille avokämmentä poskelle, ja sen jälkeen minun piti lähteä käymään pikkuserkkuni luona (jota en oikeasti ole nähnyt ainakaan neljään vuoteen). Äiti laittoi pikkuserkun talossa ruokaa, ja minä olin ärtynyt, koska pikkuserkustani oli tullut jostain syystä hyvinvoiva filmitähti ja se kehui sillä alinomaan istuessani jossain tuolissa. Olin piilottanut Mellon koirineen neiti filmitähden kaappiin, sillä olin unessa saanut päähäni, että kukaan ei saanut nähdä Melloa, ja kun hetki koitti, menin unessa kaapille, kuulin, miten työparini kiroili siellä ja minulla oli unessa kohtuullisen hauskaa. Öh, en tiedä mistä tuokin taas tuli, mutta ei se mitään. Ajatella, ei yhtäkään väkivaltaista tapahtumaa koko unessa ellei lasketa sitä, miten litsaroin Mellon naamaa, mutta se nyt taas olikin ihan sen oma moka. Se johtuu varmaan siitä, että ei ole koulua, eikä tarvitse koko ajan olla kiehumassa meidän luokan kanssa. Miten tylsää niinQ. Olen varmaan ihan pitkästynyt muumio lukiossa, kun meillä ei enää ole niin kiinteää luokkaa. Ja mikään luokka ei varmaan voi olla niin ärsyttävä kuin meidän oli, vaikka lukiostakin löytyisi raivostuttavia yksilöitä. En tehnyt tänään mitään (en edes vienyt sitä pyörää korjaukseen), koska halusin vetää lonkkaa kunnolla ennen huomista, kun lähdemme sinne Kreikkaan, eli ei merkintöjä viikkoon. Kaikkia varmaan itkettää ja kamalasti! Toivokaa ettei meidän kone putoa mereen, koska muuten en enää koskaan ole viihdyttämässä teitä! Hm, en tiedä, ehdinkö huomenna enää pistää ylös mitään tähdellistä, koska meillä on ne ristiäisetkin (joihin meidän on välttämättä pakko mennä - ihan kuin ei olisi kiire ja raskas päivä muutenkin). No mutta jos en ehdi, niin viikon kuluttua sitten saatte raportin Elinan sähläyksestä ulkomailla. Stay tuned!!1 Ai niin, ne kengät, joita minulla ei nyt ole. Psh. Kaipa sieltäkin toisaalta saa jotkut kengät, eiväthän ne ihmiset voi ilman niitä kulkea pitkin katuja. Sellaisesta turistirysästä tuskin saa mitään mangaa... korkeintaan jääkaappimagneetteja ja muovisia smurffisandaaleja joistain kojuista. Niin ja "I <3 Greece"-paitoja. Puuh. Istuin äsken ulkona vetämässä Pepsiä (ridiculously evil iskee jälleen), mutta sekin lysti loppui lyhyeen siinä vaiheessa, kun ampiaiset kiinnostuivat Pepsistäni ja kävivät kiinni, joten juoksin rääkyen sisälle (joo, en oikein pidä ampiaisista). Okei, ei ole enää hauskaa. Ja eilen bongasin aivan sänkyni vierestä helvetin ison hämähäkin. Mikseivät ne saatanasta tulleet pikkueläimet voi pysyä ulkona? Niillä on koko avara luonto käytettävissä ja silti ne aina näyttävät eksyvän sisään. Aah, vanhemmat saapuivat kotiin, mikä merkitsee tällä haavaa vain yhtä asiaa; ruokaa. Olen syönyt kaksi kertaa tällä viikolla ranskalaisia perunoita ja kananuggetteja ja en tahtoisi mielellään nähdä niitä ihan vähään aikaan. Äiti ei oikein ottanut osaa tähän suureen suruuni kun se soitti ja jauhoi arkipäiväistä juttua tiski- ja pyykinpesukoneista. Se kysäisi "kuulenko äänessäsi moitetta?" kun mäkätin ruoan puutteesta ja siinä se sitten oli. Yyh, eikä se edes rahaa jättänyt että voisi ostaa jotain syötävää. Raison d'etre raatelee korviani. En varmaan voi nukkua yöllä kun se soi päässä. Se oli jo tarpeeksi toivoton tilanne kun päässäni soivat silloin Torkkelin pääsykokeessa Porno graffitin Melissa ja Soubin repliikki "Suki da yo, Ritsuka" kaiken aikaa ja sekaisin. Äiti veti vähän herneet nenään äsken, kun Tero kysyi suorasukaisesti, onko meidän aivan pakko mennä huomenna sinne ristiäisiin. Sitten äiti yritti vedota minuun kysymällä, eikö ole muka kiva nähdä sukulaisia. No onhan se, mutta totuuden nimissä nuo sukulaiset ovat minulle niin kaukaisia ja tuntemattomia että ainoa tilannetta kuvaava lause, joka päähän pälkähti, oli I don't give a shit. Tosin sitä ei voinut oikein sanoa ääneen, joten mumisin jotain tyyliin ihan niin. XD Ei, okei, tuo oli törkeää. Harmittelen tuota häijyyttä kyllä suuresti sitten, kun olen vanha harppu, joka ei ole saanut ängettyä maailmaan ihmisten vaivoiksi yhtäkään lasta ja joka istuu yksin ja hylättynä keinutuolissaan. Ja jahtaa naapurin lapsia vesikauhuisesti kävelykeppiään heilutellen. Hei, sitten kun olen eläkeiässä ja viittä vaille kuolemassa, teen aivan varmasti niin, jos kunto suinkin riittää, koska silloin ei ole enää kuitenkaan mitään menetettävää. Joten, Elina eats babies. (On yhden yhteisön nimi täällä Livejournalien kiehtovassa maailmassa, ja alkuperäinen versio menee oikeastaan Gaara eats babies. Olin vähän "heh, mitä hittoa" kun näin sen joskus surffatessani ympäriinsä) Olin tänään selaamassa yhtä 89 sivua pitkää keskustelutopicia Naruton parituksista. Ne kaikki ovat hylänneet Sausage/Sakuran ja kannattavat Naruto/Sakuraa! Eiih! Ja Shikamaru/Temaria! Ja Chouji/Inoa! Älkää! Senkin takinkääntäjät! Pyh, itse ainakin kannatan Sasuke/Sakuraa hamaan loppuun asti, että repikääs siitä hyymöriä kaikki. (Plus Itachi/Sakuraa aina välillä kun pitkästyn) Sitten ne vähän lipsuivat aiheesta jossain vaiheessa topicia ja alkoivat miettiä, oliko Kenshinin kuolema filleri vai tapahtuiko se oikeasti, jonka jälkeen seurasi pohdintaa siitä, onko Pokémonin (?!) Ash/Misty virallinen paritus. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän murentua usko niiden järkeviin keskusteluihin, mutta sitten päästiin kiinni aiheeseen "Onko Neji/Hinata väärin koska ne ovat serkkuja". No ei se ole (sanon minä koska olen yllättäen alkanut pitää niistä parituksena. Friikkiäkö). Ja kyseinen päätös johtuu puhtaasti siitä, että olen niin totaalikyllästynyt Narutoon itseensä että ei huvita antaa sille ketään. Jos se menisi vain sirkuspelleilemään Hokagena tai jotain. XD Ne tyypit olivat löytäneet Lee/Tentenin. Hitaat! Ihan vanha juttu! Keksin sen itse jo vuosi sitten! LOLzorzz!!1 No ei vais, olin tosissani vain toiseksi viimeisestä kommentista. Okei, alan puhua vähän levottomia. En muistanutkaan, että Gravitation on animenakin ihan viihdyttävä, vaikka Shuichi ja Ryuichi ovatkin siinä ihan tampioita. Tohma on niin pahiz, katsokaa nyt: OMGWTFTUNNUSTUS!!1 || Edelleen, onko tuo epeli oikeasti naimisissa Yukin siskon kanssa? *poke* || Mustasukkainen Tohma päätti eliminoida Yuki-molestoijan työntämällä hänet auton alle. No niin. Joo. Mutta jos en nyt siis huomenna ehdi mitään kirjoittamaan, niin odottakaa ja itkekää perääni, viikon kuluttua olen taas täällä kaikkien mahdottomaksi riemuksi. EDIT. 'Cuz I'm back, yes I'm back. Back in black!!1 (Aah, Elina, miten huumorintajusi säihkyykään tänään. Voisin vaikka rakastua, ellen keskustelisi itseni kanssa) Moi, pilasin koko kyynelkanavia raastavan hyvästini olemalla poissa noin puolitoista minuuttia, koska unohdin paasata yhdestä asiasta. Koska olen kuitenkin menossa syömään, jätän paasaukset sikseen ja möläytän sen pitemmittä puheitta: Missasin Samurai 7:n Katsushiron ja Kiraran fansoundtrackin FST-yhteisöstä! Voi perskeles, ja olin olevinani niin fania aina syyskuusta joulukuuhun saakka ja sen jälkeenkin. Voih... tuo traaginen pari, jota ei koskaan ollut, koska Kirara meni rakastumaan siihen vanhaan suolasilliin ja Katsushiro lähti metsään leikkimään miekalla. (Enkä edes nähnyt sitä Katsushiroa soittamassa tamburiinia riisipellolla. Damn him) Okei, okei. Sayonara! Dasvidania! Auf wiedersehen! Minun tulee teitä ikävä! (Tässä kohtaa voisin juosta nurkan taakse hieromaan naamaani sipulilla ja itkemään) 5 comments|post comment

Addiktoituminen juuri ennen lomaa. [16 Jun 2005|06:12pm] [ mood | cheerful ] [ music | The Pillows: Advice ] Ei oikeasti, heh... pitikin mennä lataamaan ne Prince of tenniksen alkujaksot juuri ennen kuin lähdemme sinne matkalle. Katsoin ne kaikki viisi jaksoa eilen tyyliin yhdeltä istumalta ja taisin sitten niin kuin jäädä onnellisesti koukkuun niihin. (Lataan parhaillaan juuri lisää, joten) Koska saan nähdä, kuinka Eiji loistaa? Tähän mennessä se on sanonut vain ruhtinaalliset pari lausetta ja seisonut kentän reunalla. Ja Ryoma on joku maailman egoistisin 12-vuotias mutta kai se on kuitenkin ihan okei. Odotan silti edelleen että esimerkiksi se Okiayu Ryoutaru-ääninen äijä (Tezukako sen nimi oli?) tulee tennismailan kanssa Ryoman luo pimeässä pukuhuoneessa ja tekee sille Soubit ihan vain sen vuoksi, että Ryoma = Ritsuka. Eli Minagawa Junko (ellen muista nimeä väärin. Äh, olen ihan toivoton nimien kanssa). No, hyi hitto. XD Noora kysyi tänään meillä että miten ihmeessä jaksan katsoa kun hikiset äijät pelaavat tennistä, mutta kaipa sitä kuitenkin jaksaa. Niin no, jos ne eivät mitään sen kummallisempaa tehdä kuin noissa viidessä ensimmäisessä jaksossa, ainakaan siinä ei tarvitse juurikaan miettiä mitään syvällistä kun katselee miten kaksi häiskää lätkii palloaan puolelta toiselle. Mutta ne Ryoma-faniklubin jäsenet voisi hirttää koivun oksaan roikkumaan. Kiitos ja näkemiin. Olin tänään niin hermona sen yhden kanssa että screencappasin sen kuvan, avasin Paintin ja piirsin sille luodinreiän ja verta naamaan. Hoh-hoh, mutta se oli terapeuttista se. Eilen olin niin inspiroitunut tuosta animesta että käskin Teron ulos pelaamaan sulkapalloa. Pelasimme poikki 20 pisteestä (en tiedä miten pisteytys virallisesti menee, mutta minulla ja Terolla nyt onkin vähän omat säännöt), ja johdin Teroa yhdessä vaiheessa seitsemällä pisteellä, mutta sitten Tero hakkasi minut lopuksi pistein 20-18. Tai niin se siis sanoi, koska olin ihan varma, että kun se oli saavinaan pisteen 20, sen olisi pitänyt olla vasta lukemissa 19. Tero väitti kuitenkin vastaan ja lopulta myönnyin, koska en jaksanut kinastella. Se hakkaa minut muutenkin aina, olisi nyt antanut edes kerran olla...! Sitten menin sisään tirskumaan itsekseni sitä, että Terolla vain ei ollut tarpeeksi sisua myöntää hävinneensä. No okei, peliähän se vain on. Meidän koulun liikuntatunneilla taas ne yhdet olivat tyyliin repimässä silmiä toistensa päästä pelin jälkeen jos hävisivät, har har. Hitto! Käytin näitä housuja tänään ensimmäisen kerran ja nyt sylkäisin niille kokista! Ah, ei voi mitään. Join litran kokista (lightina, Mira, lightina! Nyt olen polttanut 2/30 tupakasta ja saanut muistin menetyksen, hehe) tänään. Yhden aamupäivällä ennen kuin Noora tuli, ja kun Noora lähti meiltä, kävelin sen kanssa hetken samaa matkaa ja menin ostamaan suklaata ja toisen kokiksen. Oli muuten kaupan viimeinen kokis, enkä joutunut lotraamaan Pepsin kanssa. Sitten olisin kyllä ollut ridiculously evil, mutta nyt olin vielä evilimpi kun otin kaupan vihoviimeisen lightin! Piti vielä olla tyhmä ja kävellä metsän kautta kauppaan, vaikka tietäkin pitkin olisi päässyt. En vain halunnut kävellä tiellä, koska en ollut sillä tuulella, että saattaisin törmätä satunnaisiin koulututtuihin, joten ajattelin että eipä kiinnosta, sori kaverit, ja menin metsään. Siellä oli järjetön määrä hyttysiä ja pieneläimiä, jotka pistivät, purivat ja niin edelleen, ja astuin puiden seasta kaupan pihaan kirjaimellisesti paukapäänä niiden eläinten jäljiltä. Kaupassa oli kahvia ja pullaa ilmaistarjoilussa jostain ihmeen syystä, mutta sivuutin ne ja ostin ne ostokseni. Kotona myin Terolle puolet suklaalevystä ja vedin banaanin että tuntisin itseni vähän paremmaksi ihmiseksi kun söisin suklaata. XD Ovelaa, eikö. En meinannut saada kokispullon korkkia auki ja olin varma, että olin tullut eläkeikään. Vein pullon lannistuneena Terolle, joka ei myöskään tahtonut saada korkkia avattua, mutta sen miehinen ylpeys ei voinut antaa periksi hävitä pullonkorkille. Ei oo helppoa olla poika. Njoo, mutta Noora oli meillä tänään. Heti ovesta tultuaan se kertoi, että sillä oli jaloissaan yhteensä vain yksi sukka, koska se ei löytänyt toista. Sitten se sanoi sen pikkusiskon (jotain pari vuotta muistaakseni Teroa nuorempi, eli n. 11-12 vuotta? En ole varma) pöllineen Fake-mangan Nooran hyllystä. Voi eih. Jos antaisin Terolle Faken ja se lukisi sen johonkin kriittiseen kohtaan, se varmaan tunkisi koko pokkarin kurkustani alas, koska olisin petkuttanut sen lukemaan "hinttipornoa". Puhuimme Nooran kanssa vähän niitä näitä, emmekä edes katsoneet animea, OMFG!!1 No puhuttavaa ainakin riitti. Jossain vaiheessa mietin vähän, että puhumme aika sairaita, vaikka ei kumpikaan meistä Tuskalle ihan siinä varmaan vielä pärjää. Juorusimme edelleen meidän koulun kevätjuhlasta, vaikka koulu on loppunut jo melkein pari viikkoa sitten. XD Vanha katkeruus elää. Sitten mietimme shounen-aita vähän vaille sadasta eri näkökulmasta. Noora sanoi, ettei saa yhtä pitkäaikaista kaveriaan millään käännytettyä edellämainitun aiheen faniksi. Näh, kyllä sekin vielä joskus... Meidän ex-luokanvalvoja oli soittanut Nooralle ja houraillut sille jotain. Voi jessus, ja Tero joutuu nyt sen saman tyypin luokalle aloittaessaan yläasteen. Meidän perhe ei pääse siitä eroon vielä haudassakaan. Niin ja kuvittelimme perustavamme sen ilotalon joskus hamassa tulevaisuudessa ("Huoratalon erikoinen!" // oma kommenttini Boys Next Doorin yhteen kohtauksen. Ah, hah, randomia ja taatusti levotonta). Kivaa. Siitä tulee ihan selkeä menestys. Itse haluan ainakin Soubin joka tuo Coca-colaa ja suklaata hopeatarjottimella. Mietimme että miksi Ritsuka ei nolaa Soubia, jos sillä kerran on täysi käskytysvalta siihen? Lopulta matkin Soubin Yes masteria ja Noora sanoi lievästi huolestuneena että kuulostin kohtuullisen paljon alkuperäiseltä. Ei herranen aika, kuulostan halutessani Soubilta, Orochimarulta ja Beckin Ryuusukelta ja näytin pienenä 15-vuotiaalta Mellolta? Ne, jotka eivät ole nähneet minua tosielämässä miettivät varmaan, minkälainen epeli oikein olen. Emmä nyt niin paha ole... [kaikki katsovat epäluuloisina] Tarkoitin siis tietenkin, että olen mielestäni ruma, läski paska ja kaikki vihaa muahh!!1 (Näin jotain ikäistäni positiivista väkeä siteeraten. Joo, kyllähän mä tiedän että teillä on niin vaikeaa) Ää. Mellosta puheenollen, se oli harvinaisen epäilyttävä uusimmassa raw-chapterissa. Tai siis, öm, mitenhän sitä sanoisi. Laitan siitä kuvan merkinnän loppuun vaikka tai jotain. Ja Nearia ei ollut ollenkaan! Near! Miten saatoit! Naruto oli vähän koominen sen filleriarcin takia. Ainoa sellainen positiivinen plussa oli überevil Kabuto. Se oli jännää. Miksi ihmeessä siihen koko paskaan on lisätty jotain Naruto/Sakura-viittauksia? Kun tuo koko tarina vielä on tapahtuvinaan juuri sen jälkeen, kun Sakura oli möläyttänyt Sasukelle "I love with all my heart" tai jotain sinne päin kun poika oli lähtenyt litomaan Konohasta. Sakura, ei kaikkea voi saada. Ja miksi kaikki tuntuvat kääntyneen Naruto/Sakura-faneiksi sen jälkeen, kun henkilöistä tuli 15-vuotiaita? (Ame oli kyllä jo sitä ennen, sen muistan) RÄÄH, älkää pettäkö SasuSaku-fandomia. Kääk, mangat ei tulleet tänään postissa. Voihh, tulisivatpa ne ennen kuin mennään matkalle. Ne on kyllä postitettu vissiin jo eilen, että ei sen niin kauan pitäisi enää kestää. Kai. Hiji oli päässyt sieltä Lontoosta takaisin. Luin sen kuvauksen sieltä sen journalista ja voi elämä se kuulosti hienolta. Menisin kyllä itsekin ihan heti jos pääsisin, heh. Olin melkein autuaasti unohtanut pitkän syksyn/talven/kevään aikana, miten hauskaa on kun on kesä, mutta ärsyttävää kun kaiken maailman pikkunilviäiset kiipeilevät niskassa. Istuin eilen sängylläni piirtämässä, kun löysin jalkani vierestä hämähäkin, ja melkein heti sen jälkeen paperini reunassa kyyhötti joku jauhokuoriainen tai joku sen tyylinen, jota arvon herrasväki löytää ruokakomeroistaan. Aloin jo olla vähän hysteerinen kuvitellessani että hyönteisiä on enemmänkin lakanoiden seassa piilossa tai tyynyni alla. Kyllä ne nilkit kestää ihan hyvin, mutta siinä vaiheessa kun ne ryömivät sänkyyni, sanon kyllä jo että kiitti, mulle riitti. Joku raja kaikella. Puhumattakaan hyttysistä. Heti kun pistää naamansa ulos illalla, pitää koko ajan hosua kuin heikkopäinen tai vähintään juosta taloa ympäri ellei halua välttämättä viettää seuraavaa päivää raapien käsiään, jalkojaan ja niin päin pois. Ja auta armias jos seisot tyyliin kaksi nanosekuntia pidempään paikallasi, niin olet oitis ihan järsitty. Hemmetti, Tuska on edelleen siellä Kinky-leirillä kaitsemassa poikia. Haluaisin niin olla siellä yhden päivän ja katsoa, miten ne seisovat pareittain (se olikin parettain eikä rivissä, kuten eilen kirjoitin) ja pitävät toisiaan kädestä. Jenna oli kuulema todistanut taas vihaavansa Harry Potteria eilen: ne olivat olleet Nooran kanssa Anttilassa, ja Jennalla oli ensin ollut joku toinen CD kädessään, kun Noora oli kysynyt, miksei Jenna ostaisi jotain kokoelma-CD:tä. Jenna kieltäytyi ensin, mutta sitten Nooran sanoessa viattomasti "ai jaa, tässä vain oli yksi kappale Harry Potterista". Toinen CD oli lentänyt Jennan kädestä oitis ties minne mäkkylään ja tyttö oli ostanut Nooran suositusten mukaisen CD:n. Ihan viaton HP-vihaaja meillä täällä... XD Tosiaan, huomenna on kaikkien rakastaman söpöliinin ja Sammon, Pienen eläimen ja Ponzon keksijän, Marian, 16-vuotissyntymäpäivä. On se niin iso tyttö, se meidän Maria... olen muuten minusta, Tuskasta, Noorasta, Jennasta ja Mariasta nuorin. Vanhin on Jenna. Sitten Noora, sitten Maria, Tuska ja minä. Ah ja voi. Mutta mä elänkii pidempään! Bohahaha!!1 Mutta olen vanhempi kuin Ilona tai Mira! Tiina nyt on sellainen vanhus, syntynyt maaliskuussa... No ei vais. Olet erittäin nuorekas, Tiina. Ihan tosi. Ai niin, joku oli linkittänyt tämän DN-yhteisössä: Tätä kutsuisin jo hyväksi cosplayksi. Hei, tuo on oikeasti jo jotain siistiä. Rispektii. Amen to that. Ja niin eteenpäin. No niin, Elinan kuvapläjäyksen paikka. [sivuääni]En tajua, voiko kukaan kyllä olla niin vajaa, että repii tällaisesta iloa irti...[/sivuääni] Silti! Innostuin vähän turhan paljon ja otin muutamia screencappeja animea katsoessani. Lisänä pistin sen epäilyttävän Mellon kuvan, koska kaikkihan tarvitsevat viikottaiset DN-fiksauksensa: Prince of Tennis: Älkää kysykö. Sanotaan vaikka, että boikotoin aivan liian yliaktiivisia fanityttöjä, ja oli sellainen vapaa, heikkomielinen hetki, joten... olen tosi taiteellinen, tiedän. Vedin Paintilla punaista väriä nassuun ja tadah. On lapsellista, kyllä, mutta ei se nyt haittaa. Gravitation: Ja tuo mies on muka naimisissa. Elina kyseenalaistaa Tohma-seinänaapurin motiiveja tietää lisää Yukin korvien ominaisuuksista. Sing-along-song. Kaikkihan tietävät, että "raito" on japsiväännös sanasta "light"? Naruto: Peli on pelattu! ...koska Oron horot ovat tulleet eliminoimaan Ero-senninin! Namusetä. Okei, kaikki kuorossa: "Apua, Oro tuli!" (Miran pääsiäismuna-sitaatti) Death Note: "Sano mua rehtoriX!!1" Huoh, pikku Mellostani on tullut pornotähti. Eipä tässä sen ihmeempiä. (Olen edelleen kauhistunut siitä, että laitoin noin hölmöjä kuvia näytille, mutta ah well.) Itse asiassa, pyytäisin kaikkia tsekkaamaan Miran hienon taideteoksen: Ovela orava! Anteeksi, Mira, että pistin tuon tuohon, mutta se on niin huikea. XD Mira itse totesi edellisen merkintäni kommenteissa, että Photoshopiin ei kannattaisi koskea väsyneenä. Haha, no shit, Sherlock. 5 comments|post comment

Ilkeä asianajaja. [15 Jun 2005|06:05pm] [ mood | calm ] [ music | No regret life: Nakushita kotoba ] Johan on, ei mitään raivoamisen aihetta. Ööh. Heräsin tänään siihen, että Ilona lähetti jotain viestejä matkasekoiluistaan Venäjällä. Jotain ongelmia hotellien kanssa muistaakseni. Nousin sitten siinä kun en saanut unta enää. Olin nähnyt jotain friikkiä unta, jossa olin selittänyt, että naamassani oli liikaa finnejä, ja olin päättänyt ratkaista ongelman asentamalla naamaani pommin. Seisoin meidän lähellä olevan tenniskentän vieressä ja tälläsin pommia iloisena naamaani koivun takana, kun paikalle saapui armeijallinen sotilaita. Ne karjuivat jotain pommista, joka oli koivussa, jonka takana möllötin, ja ne yrittivät saada pommin toimintakyvyttömäksi ennen kuin siviilit loukkaantuisivat. Silloin koko hoito kuitenkin räjähti käsiin ja joku kenraali veti minut maahan ja maastoutui. Myöhemmin istuin jossakin autotallissa kenraalin kuulustellessa minua. Pyytelin kovasti anteeksi, että olin asentanut naamaani pommin, ja ne sanoivat "eihän se mitään haittaa, koska ongelma oli koivussa oleva pommi ja siitä ei ole enää huolta". Sitten kysyin, joutuisinko vankilaan siitä, että sormenjälkiäni oli räjähdyspaikalla, ja kenraali senkun nauroi ja sanoi, että olisi kovin hauskaa, jos sormenjälkiä löytyisi paljon. Lopulta pommin asentaja oli joku täysin odottamaton häiskä jonka tunsin etäisesti, ja juuri kun muistin naamassani olevan pommin olemassaolon, heräsin. Hauskoja unia, eikö. Kävin siinä suihkussa sitten ja laitoin Prince of tenniksen latautumaan. Nyt systeemi on latautunut 99 % ja BitTornado ilmoittaa että lataus kestää vielä kaksi tuntia. Jaahas. Koska oli tylsää ja ajattelin animea, päätin särkeä Nooran sydämen kertomalla, että Lovelessia ei tule tällä viikolla jonkun Japanissa esitettävän futismatsin vuoksi (muistaakseni). Noora ei kuitenkaan ollut shokeerattu vaan tyytyväinen siitä, että oli päässyt lukioon ja ostanut mangaa. Well, damn. Koko hieno säikäytysyritykseni, jota olin hionut kymmenen kuukautta, meni ihan puihin. Sitten aloin vinkua Nooralle sitä, että olin saanut jonkun pakkomielteen siitä, että en näkisi eri kouluihin meneviä kavereitani enää ikinä enkä enää ensi vuonna tunnistaisi niitä edes jos ne kävelisivät kadulla vastaan. Sitten päätimme, että murhaamme kaveriporukalla jonkun entisen meidänluokkalaisen, pääsemme koko konkkaronkka vankilaan ja opiskelemme siellä yhdessä ylioppilaiksi. Ja minusta tulisi meidän asianajaja, kuten merkinnän otsikossa seisoo. Ehdotin, että tekisimme joukkoitsemurhan hyppäämällä parvekkeelta, muuttuisimme ilmapalloiksi ja olisimme ikuisesti yhdessä näin traagisesti sanottuna (koska olin lukenut taas dramatiikan kruununperijää eli Boys Next Dooria). No, ei tässä mitään. Lupauduin perustamaan Nooran kanssa poikia sisältävän huoralan, joten luulisin että asiat ovat ihan kunnossa ainakin toistaiseksi. Ainakin mulla on tulevaisuus! Ja sitten mietimme, kumpi olisi pahempi ihmisten hyväksikäyttäjä, Muraki vai Soubi, mutta Muraki varmaan voittaisi. Pahus. Soubi on paljon tyylikkäämpi meinaan. Jenna oli kuulema pohtinut ankarasti, mihin Angel Sanctuaryn Zaphikel tarvitsee silmälaseja, jos se on sokea. Ja hauskinta koko jutussa on se, että Jenna on aina väittämässä, ettei ole kiinnostunut pätkääkään animesta tai mangasta. Jenna, arvaa uskonko enää tuon jälkeen! Bohahaha! Hör, joo. Sovimme loppujen lopuksi tapaamisen huomenna Nooran kanssa. Shoo. Äh, siis, en haluaisi mitenkään käpertyä kokoon ruikuttamaan sitä, että "nyyhkis kaikki menee eri kouluihin byhyy" koska joskushan se tapahtuu kuitenkin, mutta lukio on varmaan niin karmivan kiireistä. Visioin mielessäni jotain kauhukuvia tyyliin siitä, että kenelläkään meillä ei sitten ole lainkaan vapaa-aikaa ja olemme ensi vuonna ihan tyyliin "psft meillä on nyt ihan eri kuviot, kuka nyt enää välittää mistään yhteydenpidosta". Mutku, se on pelottavaa! Ei saa! "Oh, why do you all have to be so cute?" XD Äiti ärsytti minua eilen suuresti sanomalla "no, saathan sä uusia kavereita". Ei se ole noin yksinkertaista, senkin kylmä ja tunteeton aikuinen! Rääh! Ja äiti ei edes ole itse käynyt ikinä lukiota. Hiii. Täytyy lakata hyperventiloimasta tai alan käydä kaikkien hermoille. Kyl. Itsekurini ei sitten kestänyt eilen, vaan sorruin ja luin Gravitation osan 3 yhdeltä istumalta. Olin aika höntti kun en aikaisemmin jaksanut koskea mangaan, ajattelin kai "nääh, se on kuitenkin samanlainen kuin anime", mutta mangahan olikin noin sata kertaa paremman oloinen. Ylläri. Ryuichi oli tosi jees mangassa. Animessa se oli tosi vakavasti otettavan vajaa, mutta mangassa - no, onhan sillä siinäkin vähän ruuvit löysällä, mutta huomattavasti paremmalla tavalla. Yuki/Shuichikin on paljon, öm, fanitettavampi kuin animessa. Ja se on hauskaa! Koska se on niin yaoilicous! Hahaa! Joo, okei, okei... Sitä paitsi mangan hyymöri on aika hulvatonta. Paha vain että kello oli jotain puolen yön paikkeilla, että olisi ollut varmaan turvallisinta tunkea nyrkki suuhun ja turpa tukkoon, vaikka nauratti ihan vähän. Minut piiskattiin taas tänään siivoushommiin mummolaan. Imurointia, pizzan syöntiä ja hikoilua. Ai että kuulostaa kivalle. Tero joutui menemään kauppaan, ja se oli ihan näreissään. Minä jäin hihkumaan vahingoniloani imurin varteen... tosin se lysti loppui lyhyeen kun huomasin, että hommassa tuli kuuma. Sitten vedin Kotipizzan, jotka meille tilattiin. Itse asiassa minä hoidin tilaushomman, ja sain puhelimen toiseen päähän myyjän, joka puhui niin, että sain siitä peräti selvän. Sitä paitsi se myyjä oli muutenkin tosi hauska. Se sanoi joka lauseeni perään "joo!" ihan kuin minun tekemäni tilaus olisi ollut joku maailman iloisin asia. No, onhan se mukavaa jos mies pitää työstään. Viimeksi kun tilasin pizzaa, tilauksen otti vastaan joku nainen, joka puhui kuulemani perusteella kamala mälli suussaan ja oli muutenkin kohta puoleen juoksemassa takapihalle tukehduttamaan itsensä roskasankoon, koska se kuulosti niin kyllästyneeltä ja sen koko äänensävy uhosi "oGe vittu äkkii se tilaus tänne horo". On tuo asiakaspalvelu niin vinkeä asia. Kun hommat oli hoidettu, menin armaan veljeni kanssa kirjastoon ja sitten Citymarketiin. Tero osti Salapoliisi Conania itselleen matkalle. Se on oikeasti jossain pienoiskoukussa niihin pokkareihin, se tänäänkin tolkutti miten hyviä ne ovat, kun luin sitä uusinta kirjaa istuessamme pihalla. Se viimeinen tarina jatkuu jälleen ensi numerossa. Ei tuollainen vetele, juuri kun kääntää sivua ja ajattelee maanisesti "aah, nyt saan tietää", käykin noin. Puhumattakaan siitä, että sitten pitäisi ostaa taas seuraavakin pokkari. Äiti on keksinyt näemmä uuden ja kätevän tavan piinata minua. Se nimittäin kertoo koko ajan kaiken maailman tilastoja kuvataidelukiosta, joka oli minulla toisena hakuvaihtoehtona ja johon Jenna, Mira ja Noora menevät. Ja kuten varmaan jo tuli selväksi, minusta ei ole miellyttävää kuvitella että kaiken überhuvin jälkeen ylä-asteella porukka lähtee eri kouluihin kuin minä, joten olin ihan että "väännä sä siinä vain veistä haavassa, perhana!!1". XD Jaahah, Prince of tennis jäi sitten lepäämään prosenttiluvussa 99,9. Niuhota siinä sitten, kunhan valmistutkin vielä tänään. Tuska viestitti 10-12-vuotiaiden poikien telttaleiriltä, jossa se on tällä hetkellä isosena. "Vähän kinkyä", se sanoi, "kun nuo seisovat rivissä ja pitävät toisiaan välillä kädestä". Tjsp. Olen niin kateellinen! Tuska minihomosaarella! Hm, en uskalla kuvitellakaan mitä se tekee niille lapsille siellä, heh. Halluisin katsoa Gravitationia. Voi ihanuus, joku oli tänään laittanut DN-yhteisössä linkin englanniksi käännettyyn chapteriin 66. Helvettiin Raito kun se on taas niin ärsyttävä. Olisi vain pysynyt sellaisena kuin oli ilman Death Noteaan, kun silloin se oli sellainen rakastettava pieni pallo. Hiemanko nauratti tänään siinä chapterissa 66, kun ymmärsin nyt peräti, mitä miehet keskustelivat. Near vittuili Raitolle avoimesti sanoen "siinä missä entinen L uhrasi henkensä Kira-jutun hyväksi ja muutenkin selvitti aiheesta yhtä sun toista, sinä olet saavuttanut - no, et oikeastaan mitään" ja Raitoa otti niin maan valtavasti päähän. Heh, juuri tuon takia pidän niin valtavasti L:stä, Nearista ja Mellosta. Juuri tuon takia. Raito kuitenkin tulee teurastamaan kaikki aakkoset yksi kerrallaan, mutta meikäläisen sympatiat ovat aina ja ikuisesti orpokodin jengin puolella. Eh, ei oikeasti, aamulla kun olin koneella ja Tero heräsi, se ensi töikseen meni keittiöön syömään ja lauloi täyttä kurkkua Herkuleksesta tuttua laulua "mä kelasin et mun tarvi ei valmentaa - voin relata loppuaikani vaan - en saa!". XD Omassa päässäni soi niinkin iloinen veisu kuin se Apartment 26:n Backwards, joka menee näin: "Finished looking for the answers Now I'm looking for the questions I can look into you mirror and see inside your head See my reflections and this is what I've bled I look right into your mirror but I can't see me" Ahh, le angst. EDIT. Moi, katsoin peräti huikeat kaksi jaksoa Prince of tennistä äsken. No siis kyllä, en tiedä sarjan hienouksista vielä mitään, joten älkää nyt nyhtäkö hiuksiani pinseteillä irti, vaikka tulenkin julkaisemaan tänne pari mieleeni noiden kahden jakson aikana tullutta juttua. Juttu nro. 1; on jotenkin hulvatonta kuunnella Ryomaa kun kuvittelen mielessäni koko ajan Ritsukan (se sama seiyuu). Sitä paitsi odotan koko ajan, että nurkan takaa kekkaloi joku hullu tenniksen opettaja ja pedofilioi Ryoman tennismailalla. Juttu nro. 2; se mikä-hänen-nimensä-olikaan henkilö, jolla on "kahden vuoden tenniskokemus", kuten kaikki hitaimmatkin varmaan älysivät kaverin toistettua saman asian noin kaksikymmentä kertaa, on ärsyttävä ja hinkuu. Missä on astmapiippusi, häh? Eikä ketään kiinnosta vaikka sillä olisi millainen tenniskokemus kun se on niin ärsyttävä. Juttu nro. 3; Toivottavasti kaikki tytöt sarjassa eivät tule olemaan yhtä idiootteja kuin Sakuno ja se sen torvi kaveri. Joku mutisi että Ryoma on muka liian hidas tajutakseen Sakunon ihastusta, mutta voi veljet että leikkisin itsekin vähä-älyistä jos noin pässi tyyppi hyppisi koko ajan kantapäillä. Screencappeja ärsyttävistä fanitytöistä; "You don't remember?" || No mikä ihme se on kun sinä olet kyseessä. "Ryoma-sama kakkoii!!" || Mutta sinä et. XD Olen tosi kiva ja teen tosi röyhkeästi erittäin pintapuolisia ensivaikutelmia, mutta mitä sitten? Ainahan voin korjata ne jos jatkan sarjan katsomista ja muutan mieltäni. Joo. Vaikka nyt marmatinkin, luulisin että sarja on ihan jees. Jaksossa kolme tulee Kikumaru Eiji, ja haluan nähdä millainen se on, joten bye bye baby. (Ai niin, eilen teki mieli piirtää kuva Athrunista ja Meyrinistä. Mikä ihme meikäläiseen on iskenyt...) 6 comments|post comment

Schizophrenia. [14 Jun 2005|02:03pm] [ mood | omfgwtfbbq!!1 ] [ music | Apartment 26: Backwards ] No fiu. Onneksi lukioon tarvitsee hakea vain kerran koko kurjan elämänkaarensa aikana. Ei koskaan enää! Tapasin Marian tänään puoli kymmenen aikaan aamulla, ja menimme lukiolle. Sanoin juuri lukioon saapuessamme "ai eikö meidän tarvitse muuta tehdä kuin antaa nämä kopiot päättötodistuksista?" ja Maria vastasi "niin, ja sitten tämä oppilastietolomake ja lappu, johon pitää täyttää tietoja terveydentilasta". Huomasin unohtaneeni molemmat laput ja tuoneeni pelkän todistuksen, ja panikoin hieman. Itse todistusten antaminen meni nopeasti, koska paikalla ei ollut niin aamusta vielä ketään muita ja kysyin, voisinko toimittaa puuttuvat lappuni myöhemmin. Todistuksia vastaanottava tyyppi sanoi, että kyllähän se kävisi, mutta saisin tuoda ne jo samana päivänä. Lähdimme Maran kanssa kävelemään takaisin ja kirosin sitä, että joutuisin ensin marssimaan takaisin kotiin hakemaan paperit ja sitten takaisin lukiolle ja sieltä vielä kerran kotiin, ennen kuin saisin lepuuttaa hermojani. Yritin manipuloida Marian lähtemään kanssani uudemman kerran lukiolle, mutta se kieltäytyi ja sanoi, että minun täytyy opetella itsenäiseksi tytöksi. Enhän minä muuten... ajattelin vain että jos säntäisin sisään kesken toisten ilmottautumisen tuomaan niin oleellisia asioita, kaikki pitäisivät minua lievästi sanoen uunona. Hörm. Maria kertoi olevansa kotona ainakin juhannukseen saakka, kunnes lähtisi taas Jyväskylään ja muualle. Ja Tuskaa varmaan ottaa nyt päähän, koska se lähti puolestaan leirille juuri kun Maria, joka on varsinainen nähtävyys kesäisin kotona, saapui tänne takaisin. =D No mutta lähden kyllä itsekin tästä kohta vetämään, että ei sen puoleen. Joo niin no sitten, kun olin eronnut Mariasta ja päässyt kotiin saakka, etsin ankarasti niitä lomakkeita, jotka äiti ja isä olivat eilen pöllineet omaan tarkasteluunsa. Lopulta löysin ne, mutta niissä ei ollut allekirjoituksia, ja kirosin aika railakkaasti sitä, että ne olivat ottaneet laput, eivät palauttaneet niitä minulle niin että olisin muistanut ne ja olin vielä kuullut isän sanovan "täytyykin täyttää nämä", joten kun olin saapunut kotiin, olin ollut aivan satavarma niiden olevan signeerattuja. Soitin äidille ja kysyin, miksi ne eivät olleet allekirjoittaneet papereita, vaikka olivat tienneet, että tarvitsen niitä tänään, ja äiti alkoi puolustella itseään ja väittää, että kaikki oli isän syytä. Minulle oli suoraan sanottuna yksi lysti, kenen vika koko paska oli, olisin vain tahtonut vain kenen tahansa yli 18-vuotiaan laillisen huoltajan allekirjoituksen niihin kirottuihin papereihin, mutta kun ei niin ei. Ja kun ne vielä tiesivät, että tarvitsen niitä lukioon ilmottautumiseen juuri tänään, ja ne pitivät niitä pikku kätösissään illalla, eivätkä allekirjoittaneet...! Äiti suhtautui koko juttuun kevytmielisesti ja heitti huolettomasti, että postitetaan ne, mutta minä skitsosin, koska tämä nyt sattui olemaan ensimmäinen kerta kun olen ilmottautumassa lukioon ja niin päin pois, joten olin itsepäisesti varma, että kaikki on pilalla. Lisäksi äiti ei ollut muutenkaan kiinnostunut papereista, vaan kysyi, lähtisinkö ostamaan kenkiä Helsinkiin, ja kieltäydyin äreänä (nyt tajusin, että se ei ollut mikään maailman järkevin päätös, koska en voi kävellä Kreikassa lenkkarit jalassa. Voi herranen aika että osaan). Lopulta äiti ilmoitti, että sillä alkoi palaveri, ja se lopetti puhelun jättäen minut hermoilemaan. Itse asiassa hermoilu oli tosi lievä ilmaisu, koska olin aika hysteerinen. Olin hysteerisen raivoissani, jos tarkkoja ollaan. Minua raivostutti se, että en ollut saanut kaikesta häsläämisestä huolimatta allekirjoituksia ja se, että äitiä ei tuntunut kiinnostavan vaan siinä se vain meni palaveriin. Otti siis päähän niin, että teki mieli itkeä ääneen, mutta lopulta tartuin toimeen ja soitin lukion rehtorille. Kysyin siltä, oliko okei, että postittaisin paperit vaikka tänä iltana, vaikka minua olikin oikeastaan käsketty tuoda ne jo tänään, ja rehtori vastasi, että ei siinä mitään ongelmaa ollut. No niin. Sitten lopetin puhelun ja minua nolotti järjettömästi, että olin nostanut kamalan shown niin mitättömästä asiasta. No heh, heh... mitäs tässä. Raivohulluus kulkee suvussa. Olipas pelottavaa. Menin sydän keventyneenä paistamaan kananuggetteja ja ranskalaisia perunoita ja olin taas tyytyväinen lukuunottamatta sitä, että en voinut enää lähteä ostamaan kenkiä oltuani niin ilkeä äidille. Sitten Mira tekstasi nähneensä jonkun hippitytön, joka kuulema näytti ihan minulta. Hee, Miralla, Jennalla ja Nooralla on kurssivalinnat tänään. Hihii, ja itse olen tehnyt ne jo ajat sitten. Pääsivätköhän Jenna ja Noora sinne lukioon? No, luulisin niin. Ovat kuitenkin niin hyviä piirtämäänkin ja kaikkea. Eli on meikäläisen elämä erittäin suureellista Draamaa, eikö totta. XD Todistuksen kopion ottaminenkin eilen illalla oli oikeaa dramatiikkaa, kun isä ei saanut tulostinta toimimaan. Lopulta se alkoi riehua (niin, miettikääs kaksi kertaa mistä olen itse oppinut hermostumaan joka ikisestä asiasta) siitä, että kone oli muka liian täynnä tavaraa ja että tulostin ei toimi sen takia. Ymm, näin meidän kesken, totuus on se, että isä ei ole mikään tekniikan ihmelapsi, eikä osannut todennäköisesti vain käyttää tulostinta, mutta en kehdannut sanoa sitä ja ärsyttää isää sen enempää. Lopulta se sai kuitenkin todistuksen kopion tulostettua. Mistä juolahtikin mieleen, että nyt kun tulostin on kerran enemmän tai vähemmän mukana kuvioissa uuden mustekasetin johdosta, voisin tulostaa joitain kuvia. Huah-hah-haa. Kitisin eilen siitä, että mangat ovat lopussa sieltä sun täältä, ja tilasin Fantasialinnasta kuusi albumia plus Anime-lehden. Ne vastasivatkin nopeasti, mutta ilmoittivat, että Alichino, Angel Sanctuary (yhy) ja X/1999 olivat loppu. Niillä näyttää kyllä olevan ainakin yhteydenpitopuoli kunnossa, pitää vielä katsoa että miten ripeästi ja hyvin tavarat toimitetaan ennen kuin tuomitsen sen enempää suuntaan tai toiseen. Mutta veikkaisin että kyllä se sujuu, koska koko ostotapa muistuttaa Huuto.netin metodeja ja ne ymmärrän jo suhteellisen hyvin. Joo, ja koska kaikki varmasti tutisevat jännityksestä kuin hapankurkkuhyytelöt lukiessaan selostusta Elinan mielenkiintoisesta nettishoppauksesta, en pidä teitä sen enempää jännityksessä, vaan päätin ottaa nyt saatavilla olevat mangat tähän kännyyn postin kautta. Eli Petshop of horrors (miksi se kirjoitetaan muuten "Pet shop" - erikseen, eikä "Petshop", kun eikö petshop ole kuitenkin yhdyssana) 2, HikaGo 1 ja Legal Drug 3 sekä Anime-lehti. Minulle!!1 Kaikki kehuvat HikaGota niin pakko oli sortua. Katsoin sitä animea joskus vähän haavi auki, mutta manga on Obata Takeshin piirtämää (sama kaveri, joka piirtää Death Notea, vaikka DN:n tarina taisi olla Ohba Tsugumin käsialaa). Ja HikaGossahan ei ollut Ohba Tsugumia, vaan sellainen nimi kuin Yumi Hotta. Muistaakseni. Mutta! Pointti oli siis se, että jos HikaGon piirtäjä on sama kuin Death Noten, olen sivistymätön fani, ellen edes yritä ymmärtää HikaGota. Täytyyhän vähintään käsittää että mistä ihmiset oikein vauhkoavat ja onhan manga yleensä parempi kuin anime. Jos en tykkää, ei ole pakko ostaa sen enempää. Obata Takeshin tyyli on kyllä tosi pahiz. Pidän siitä melkein yhtä paljon kuin Yuki Kaorista, vaikka Yuki Kaori onkin ykkösidolini. Olisipa Death Note-anime. Paku Romi kävisi muuten Mellon ääninäyttelijäksi... älkää kysykö, se on ollut sellainen pieni itsepäinen pakkomielle. Tai sitten olen vain pakonomaisesti yhdistämässä hyvää seiyuuta hyvään henkilöön, en mää tiedä. No joku Paku Romin tyylinen vähintään olisi hyvä Mellolle, ei sille mikään kamalan matala ääni voi käydä. Eikä Nearille. L:n ääni olisi kyllä kaikkein kiinnostavin... ja mietin joskus, millaiset alku- ja loppumusiikit DN-animessa voisi olla? Miten se olisi animoitu? Ja niin edelleen. Älkää tulko väittämään ettette muka itse mieti tuollaista jos pidätte Death Notesta, haha. Tulisi nyt se Death Note/HikaGo-artbook (siinä on molemmista sarjoista kuvia) julkiseen myyntiin nettiin. Pakkohan sen on joskus tulla vaikka johonkin Dailymangaan jos siellä on muitakin japanilaisia artbookeja. Joka tapauksessa, jos/kunhan se tulee, käyn kiinni... ja kyllä kyllä Mira, lainaan sen sitten sinulle jos sen joskus hamassa tulevaisuudessa löydän ja ostan. XD Ja Noora myös. Ja Tuska. Kuka nyt tahtoo lainata. Ai niin, unohdin mainita, että olin jättänyt koneen vahingossa auki koko yöksi. Sitten kun heräsin aamulla, Tero vain tuli kysymään että "tekeekö toi kone jotain" ja sitten huomasin sen olleen päällä koko yön. Mitäh. Ihan varmasti laitoin että sammuta eilen illalla, mutta ei se sitten ole sammunut. Tai sitten olen taas häslännyt unissani. Tänäänkin heräsin siihen, että kello oli vähän yli puoli yhdeksän, vaikka kännykän olisi pitänyt herättää minut tasan puolelta, ja sitten tajusin, että kännykkä oli jotenkin joutunut käteeni. Jaahas. Pitäisi varmaan siirtää se vempele joskus vähän kauemmas sängystäni, koska jos se on käden ulottuvilla, näemmä keskeytän herätyksen unissani tai jotain. Äää. Jos kone kerran oli päällä niin olisin jättänyt edes Prince of Tenniksenkin latautumaan, mutta en ole näköjään ihan tarpeeksi lahokallo sellaiseen. XD Näin jotain unta, jossa joku mielipuoli hämähäkki rajan takaa oli saapunut ja seitittänyt koko huoneeni. Sitten meidän mummo äidin puolelta saapui paikalle ja totesi "katsos, on herra Hämähäkki saanut monta muurahaista verkkoonsa" ja katsoin sitä tosi pitkään. Huh-hei. Ja sitten mukana oli Rukia mutta se taisi käydä vain huutamassa "Ichigo" ja lähti. Orihime oli niin hassu chapterissa 180. Se epäili, että Ishida on ihastunut Rukiaan. Ei, Orihime, sähän olet ihan pöljä. Eikö nyt ole aika ilmiselvää, että Ishida on, niin kuin, aika lailla Orihimen perään? Sehän teki sille niin söpön t-paidankin ja oli kovin iloinen kun Orihime sanoi paitaa nätiksi. (Älkää yaoilko mitään Ichigo/Ishidaa, olen tosi tiukasti IshiHimen tukija) Olen pälli enkä ole vieläkään lukenut loppuun Boys Next Dooria. Mutta se on pehmittänyt meikäläistä, en enää pidä saksaa vastenmielisenä. Itse asiassa tänään huomasin miettiväni "saksa on ihan hauskan kuuloista" ja keskeytin itseni kysymällä, olenko tosissani. Miäli muuttuu... mutta kestän vaikka hindustanin intiaa kunhan sitä ei opiskella koulussa keskellä laumaa kirkuvia paukapäitä. Olen sitä paitsi jo oppinut BND:n avulla, mitä on prostituoitu saksaksi! Sitäpä ei ihan joka jannu tiedä. Tosin... unohdin sen sanan jo. Hemmetti niiden kenkien kanssa. Nyt sitten itkettää kovasti kun Tero hilpaisee Kreikan rannalla kaikkien homojen huomiota herättäen sandaaleissa tai muissa kesäkengissä ja minulla on jotkut lenkkarit jalassani. Kompastun kenkiini ja syön santaa ja sitten kaikkia naurattaa. XD Ai niin, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa. Äiti on saanut päähänsä, että meidän täytyy mennä matkallelähtö-päivänä isän serkun kersan ristiäisiin, ja että painuisimme ristiäisistä suoraan lentokentälle. Mutku. Voisin mennä mukaan syömään kakkua, koska itsensä syöminen kipeäksi on riipaisevan kivaa, mutta en jaksaisi hölkätä mokkahameessa ja juhlakengissä pitkin lentokentän terminaaleja ja R-kioskeja. Eikä kukaan muuten edes katsoisi. Ne varmaan luulisivat että minä, äiti ja Tero olemme pieni ryhmä maalaistolloja, jotka luulevat että lentokoneeseen täytyy mennä ykköset yllä tai jotain. Tekisi mieli lukea se Gravitation kolmonen, mutta sitten ei olisi lukemista koneessa, ellen menisi kirjastoon. Yhyy, haluan nähdä kaikki kaverini. Poltan oikeasti sen Nooran Faken julmin uhrimenoin jos sille ei käy oleminen kanssani kun seuraavan kerran ehdotan sitä. XD Ja ripottelen tuhkat niiden vietnamilaisten lautasantennille, joka on niiden parvekkeella! Antenni sekoaa, vietnamilaisten TV:stä häviää kuva ja Noora joutuu oikeuteen. Ja sitten palkkaudun asianajajaksi ja nauraa käkätän julmasti. Muita en voi oikein kiristää millään. Eh, no nyt vais. Tero tuli äsken selkäni taakse, kun katsoin Mellon kuvia, ja se sanoi "toihan näyttää ihan sulta pienenä". Mitäh, tässä vain vitsailen ko. asiasta joskus viattomasti ja nyt joku ulkopuolinen saapuu ja sanoo noin. Miksi kaikki tahtoo välttämättä kiskoa meikäläisen sängystä ylös niin aikaisin aamulla? Ei koskaa rauhoittavaa lepoa kello yhteen saakka. Maria oli hyvä aamulla kun nähtiin silloin puoli kymmeneltä ja sitten sen ensimmäiset sanat olivat "miksi me lähdettiin näin aikaisin, mä halusin nukkua vielä". Paha vaan että se pentele oli itse ehdottanut että nähtäisiin silloin 9.30. XD No okei, okei, laitan tähän sen kuvan, josta puhuin eilen, kun Ame nätisti pyysi saada nähdä sen. Eli siis, koska olen niin innoissani aina selittämässä joka asiasta, niin tässä tulee; Beatrix on FF-IX:stä, jos joku ei tiennyt, ja yksi parhaimpia henkilöitä, vaikka onkin sivuosassa (itse asiassa toivon aina että Garnet ja Beatrix vaihtaisivat osia, koska... Garnet on vähän idiootti omasta mielestäni). Tämä piirtämäni akka seisoo vissiin vinossa, ja vedin jalat tosi hutaisten, koska olin jo ihan pitkästynyt loppuvaiheessa. Ai niin, ja tiedän, että Beatrixilla on kamalat käsipanssarit, mutta en osannut/jaksanut piirtää niitä. XD Kuva on hauska siinä mielessä, että voitte leikkiä sen kanssa kesäistä "etsi kuvasta 1000 virhettä"-peliä. Jippii! Ja nyt itse kuvaan: Ollos hyvä, Ame. Ollos shokeerattu, tarkoitin. Nihihi. 6 comments|post comment

Ärsytti. [13 Jun 2005|04:37pm] [ mood | pissed off ] [ music | Sugarcult: Champagne ] Pännii taas vaihteeksi, koska hermot ovat kireällä. Heräsin aamulla siihen, että Tero oli lähdössä yhdelle kaverilleen käymään, ja aloimme puhua Final Fantasysta. Kinastelimme siitä, onko sama asia, että minä en ole pelannut kunnolla X:ää ja sanoin, etten ensivaikutelman perusteella pidä Yunasta, ja se, että Tero väittää vihaavansa Gravitationia vain, koska siinä on homoja ja kuitenkaan ei ole lukenut sitä. Joo, kuitenkin. Tero lähti ja olin onnellinen, että lähtikin, koska olin edelleen ärtyinen. Sitten aloin värittää yhtä Beatrixia, jonka olin piirtänyt yöllä, ja hain postin. Sain kirjeen, jossa minut oli hyväksytty lukioon, ja kun soitin äidille ja kysyin, oliko tulostimessa mustetta, että saisin kopion todistuksestani, äiti sanoi: "No niin, ja tämän lukioon pääsyn kunniaksi saat sitten tyhjentää ja täyttää tiskikoneen! Enkä mä muuten kerennyt käymään siellä sun mangakaupassasi kun en edes löytänyt koko paikkaa". Menin keittiöön tarkistamaan asiaa ja totta kai kaikista maailman ihmisistä Tero oli jättänyt likaiset astiansa pöydälle, joten minun olisi pitänyt siivota nekin. Ajattelin että jumalauta, vain kuolleen ruumiini yli siivoan sen raivostuttavan ihmisen astioita minkään valtakunnan ruokapöydiltä, ja menin huoneeseeni kihisemään kiukusta ja raivoamaan sitä tosiseikkaa (joka juolahti siinä mieleeni), että kaikki nauravat aina minulle, kun olen oikeasti vihainen. Mikä siinäkin muka on niin huvittavaa? Minua vituttaa aivan jumalattomasti, että aina, kun olen vihainen, ja yritän siinä kiukkuisena selittää vaikka äidille jotain, se vain nauraa päin naamaani. Sitten sanon näin esimerkiksi vaikka "mikä helvetti nyt noin naurattaa" ja johan alkaa äitiäkin suututtaa ja se kieltää minua kiroilemasta. No, omapa on syynne. Voisitte vähän miettiä että olisiko hirveän huvittavaa, jos teitä ärsyttäisi jokin asia niin maan valtavasti ja sitten joku tulisi ja nauraisi teille. He, he, ja he. Seuraava ärsytyksen kohde oli Fantasialinna, jota äiti ei löytänyt käydessään tänään Seinäjoella. Lähetin sinne jo jokin aika sitten sähköpostia ja kyselin, miten kauan niillä mahtaa mangan toimitus kestää, koska mietin, ehtisinkö tilata jotain ennen matkalle lähtöäni, mutta ne eivät ole vastanneet. Joo joo, ei tarvitse tulla kertomaan, että niillä on muutakin tekemistä kuin miettiä, ärsyttäkö minua se, että sähköpostiini ei vastata silloin kun minä haluan, mutta kun olen nyt muutenkin kärttyinen, niin antaa mennä vain. Niiden postikulut ovat kyllä halpoja, mutta entä toimitusaika? Mikä se on?! Miksei sitä voi mainita missään? Fantasiapeleissä se on kaksi viikkoa noin suurin piirtein sen kaupan sivujen mukaan, joten onkohan siellä sitten sama. Voisin kyllä samalla vaivalla hypätä huomenna junaan ja mennä Fantasiapeleihin, mutta kun siellä ei ole tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen mitään ostamisen arvoista lukuunottamatta Petshop of horrorsia ja X/1999:a. Angel Sanctuary 7 - ei vieläkään siellä. Alichino loppu. HikaGo loppu. Legal drug loppu. Hana-Kimi loppu. Ja niin edelleen, ja niin edelleen... Miten kaikki voikin olla finito samaan aikaan? Miten nautinnollista. Pitäisiköhän vain tilata sitten Fantasialinnan netistä mangat, jotka tulisivat sitten varmaan matkan aikana tai sen jälkeen postitse. Tykkään kyllä hirveästi postipaketeista, vaikka en saakaan niitä kovin usein, joten voisihan se olla ihan kiva. Ja toisaalta jos saisin ne matkan jälkeen käsiini, ainakin olisi jotain odottamassa kun tulen Kreikasta. Tai sitten voisin tilata sen artbookin ja lisää Yuki Kaoria saksaksi kun Fantasiapelien porukkakaan ei voi vastata kyseilyihini siitä englanninkielisestä artbookista. Ei sitten, ystävät, ei sitten. En minä tiedä. Tärkein missio elämässäni olisi vain saada Angel Sanctuaryn uusia osia. Marr, vanhemmat tulivat äsken kotiin ja äiti oli ostanut minulle jonkun hameen ja housut matkalle. Olin ihmeissäni että miten se oli osannut löytää niin sopivat vaatteet ilman minua itseäni mukana, mutta kivojahan ne olivat~ Haah. Vihdoinkin alan rauhoittua (taas kerran), äsken olin vielä niin äärettömän raivoissani kaikesta. Mutta mitä uutta se on? Olen pannut merkille, että olen usein merkinnän aloittaessani vihainen jostain ja merkinnän lopussa olen jo kohtuullisen rauhallinen. Niin no, onhan tämä aika terapeuttista. TeniPuria ei huvita latautua. Brbl, huomenna pitäisi kai mennä vastaanottamaan lukiopaikka Maran kanssa. Eih, miksi minua hermostuttaa kun olen saanut jo kirjeen ja kaikki. Toivottavasti se ei kestä kauan. Pitäisi löytää Apartment 26-bändin Backwards-kappale, kun se oli yhdessä jännässä Sasuke-amv:ssa. Milloinhan animemusicvideos.orgin porukka tajuaa, miten klisee on käyttää Linkin Parkin/Evanescencen lauluja videoissa? (Ja milloinkohan ne tajuavat, että Naruto on kliseinen anime videoihin. Eh, no siitä minä en niin välitä, ah-hah) Gundam Seed Destiny oli hysteerinen. Tajusin vasta tänään, että jotkut vanhan Seedin henkilöt ovat huomattavasti tyhmempiä Destinyssä. Athrun on ihan ihme möllykkä, Kira on joku omgsoholyexterminator ja Cagalli itkee kuin Niagara. En osaa päättää, että pidänkö Shinnistä, koska välillä se on niin raivostuttava. Uusimmassa jaksossa se kyllä ilahdutti minua jonkun verran, koska se näytti todella mielisairaalta, ja se puolestaan muistutti minua edesmenneestä Auelista ja Shani Andrasista. Happy. Nyyh, Heine. Niin ja Rey on aika ovela. Eli lyhyt yhteenveto; olin voitonriemuinen siitä, että Shinn on seinähullu, ja kiukkuinen siitä, että Athrun oli tosi pihalla. Sitten Shinn ärsytti minua, koska se pilkkoi Kiran suitin lunastuskuntoon, ja lopulta menin tosi "aww Athrun"-vaihteelle, kun se osoitti selkeitä epätoivon merkkejä kiljuessaan Kiraa. No niin, Lunamaria voi mennä täten lohduttamaan Athrunia, koska Lunamaria on lakannut fanityttöilemästä ja näyttää oikeasti olevan huolissaan (hei, ihan oikeasti, katsoisitte tarkkaan). Spoilasin, voi hirvitys. Mutta Ilona ei ole näkemässä. XD Jaaha, voisin mennä värittämään sen Beatrixin loppuun. Lineart (sana "art" saa minut tuntemaan itseni leuhkijaksi, mutta en keksi mitään parempaa ilmausta tähän hätään) onnistui omatekemäkseni kyllä mielestäni ihan hyvin. Toivottavasti en vain ota ja ryssi koko juttua värityksellä... voisin periaatteessa laittaa sen jopa näytille, jos se onnistuisi, vaikka jutussa on vielä sellainen kompastuskivi, että tulostimemme Raiskaaja vaikuttaa rakastavan puuvärikuvien sotkemista. Joten kattoo nyt. Minua muuten huvitti pitkästä aikaa oikein piirtää eilen illalla. Aika erikoista. Söin samalla omenaa kun piirsin, ja sain omenasta hirveän allergian (en tajua miksi, mutta saan joistain omenalajikkeista kamalan allergian ja joistain en mitään). Oli sitten hauskaa yrittää olla yskimättä omassa huoneessa kun kello oli noin kaksi yöllä, heh~ Ulkona on hyvä ilma. Voisin periaatteessa vaikka painella ostamaan kokiksen ja sitten mennä ulos lukemaan Boys Next Dooria, jos tuo hyvä ilma pysyy siihen asti, että olen syönyt jotain (koko viime yön ja tämän iltapäivän satoi). 4 comments|post comment

"Hör auf, Lawr, das ist schmutzig!" [12 Jun 2005|09:35pm] [ mood | satisfied ] [ music | Sugarcult: Pretty girl ] Ja jos sanaa "schmutzig" ei kirjoitetakaan noin, taidan häpeässäni mennä istumaan pimeään arkkuun ja vetää kannen kiinni, mutta minkä minä sille mahdan, että päässäni pyörii edelleen saksankielistä dialogia Boys Next Doorin vuoksi? En kyllä oikeasti edes ole lukenut pokkaria vielä loppuun, kun eilen en jaksanut vaivata päätäni eri kielillä ja tänään tein koko päivän muita juttuja (mikä ei tarkoita koneella olemista! Miettikää, minulla on sittenkin jopa mahdollisuus siihen, että omistan elämän ainakin toisinaan). Mut siis joo. Tämä täällä samassa taajamassa kanssani asuva Noora lähetti tänään vesikauhuisia viestejä Lovelessin puuttessaan ja nauratti ihan vähän kun luin niitä. Noora-parka, se on vielä addiktoituneempi sarjaan kuin minä! Se uhkasi jo mennä molestoimaan naapurin lapsia luullen olevansa Soubi. Voi jukra siis! Jos Noora olisi mies, voisin nähdä ilmielävän lolitakompleksin! Vai voiko naisilla/tytöillä olla lolitakompleksi? Aivan sama, mutta minua saa erittäin mielellään valaista näin kiehtovasta aiheesta enemmän. Sitten sain viestejä Tuskalta, joka ilmoitti nähneensä Demon daysin Salon Citymarketissa. Uu peijpee. Hähä, olin kuitenkin esteenä sen CD-ostoksille, koska mehän mennään ostamaan ne yhdessä (edelleenkin). Tuska oli vihdoin aloittanut Count Cainin. Tulin ajatelleeksi taas... että Adrianhan näyttää ihan Riffiltä ja Lawrence voisi olla melkein Cainin veli tai ainakin veljen puolikas, ja koska Adrian ja Lawrence olivat virallista tavaraa, se on melkein sama kuin katselisin canon-Riff/Cainia! Whee! Eh, ookoo. Mutku, olen fani. (Mikä oli tietenkin äärimmäisen vaikea arvata) Tänään oli äidin 50-vuotispäivä, ja äiti ei näyttänyt tyytyväiseltä ollessaan jo sen ikäinen. Yritin piristää äitiä sanomalla, että tiesin joitakin tyyppejä, jotka olivat vain vuoden, pari vanhempia, paljon rumempia, näin paljon lihavampia kuin se ja sitä paitsi äiti oli vielä niihin verrattuna nuoremman näköinen. Hei, se oli ihan totta. Keksin esimerkkejäkin, mutta unohdin ne jo. Joskus yhden aikaan meille tulivat sitten se Helsingin Noora äiteineen kahville, ja hauskaa oli. Ruokapöydässä minulle ja Terollekin annetiin kuohuviiniä (tosin erittäin vähän), koska vanhemmat halusivat nähdä reaktiomme asiaan. Minun välitön reaktioni oli hyi hitto, ja sama lause olisi voinut yhtä hyvin olla kirjoitettuna pitkin Teron naamavärkkiä sen ensimmäisen siemaisun jälkeen. Koko litku maistui yskänlääkkeeltä ja pääni tuli kipeäksi. Olen ihan toivoton tapaus. XD Voimme siis päätellä, että viinapääni on erinomainen ja voin oitis tehdä seuraa rantapuiston porukalle!!1 j33!!1 Noora ei sitten palauttanut CD:itäni, mutta sanoi etsivänsä ne. Sitten se kysyi minulta lainaan mangaa, mutta kehoitin sitä nätisti palaamaan asiaan palautettuaan edelliset lainat ja sain myöhemmin äidiltä myönteistä palautetta siitä, että olin kuulema ollut "napakka, mutta kohtelias". No niin, haistakaa kukka! Etten muka osaa vastaan sanoa! Hoh-hoh, kyllä. Hymm. Puhuimme Nooran kanssa animesta ja mangasta, ja pelasimme sulkapalloa Teron kanssa pihalla. Minä ehdotin aamulla aloittamistani ensimmäisistä Prince of tenniksen latauksista inspiroituneena, että pelaisimme Prince of sulkapallo-arvonimen kunniasta, mutta Tero tyrmäsi idean näsäviisaasti sanomalla, että en ollut poika, ja sitten sain haastaa Nooraa ja Teroa yrittäen päästä Princess of sulkapalloksi. Minä ja Tero voitimme yhtä monta kertaa, ja Noora sanoi, ettei uskalla katsoa Prince of tennistä, koska se harrastaa itse tennistä ja pelkää saavansa alemmuuskompleksin. No, itse en harrasta mitään urheilua, niin haluan katsoa sarjaa (ja Echizen Ryoman roolin veti muistaakseni Lovelessin Ritsukan seiyuu, jihuu), mutta saa sitten katsoa, että kestänkö katsoa sarjaa jostakin, jota itse boikotoin. Okei, sulkapallo on ihan kivaa, ja tenniskään ei varmaan ole pahimmasta päästä. Oikeastaan minun ei pitäisi kommentoida koko sarjaa, kun tietoni siitä rajoittuvat yhteen jaksoon ja animemusiikkivideoon, mutta Kikumaru Eiji näytti mukavalta siinä katsomassani videossa. Siinä se tuli! EEK! Miten saatoin vetää tällaisen johtopäätöksen! Aloinpa vain kuvitella, kun kaveri näytti koko ajan niin hyväntuuliselta, ja hyväntuuliset tyypit ovat yleensä ihan kivaa katsottavaa. Joo. Täytyy nyt katsoa, että onko sarja sittenkin ihan tylsä/muuten ei-mielenkiintoa herättävä ennen kuin kommentoin asiaa lisää. Ja sitten otimme tietty valokuvia syntymäpäivän kunniaksi. Minusta ei vain saa kunnon kuvia yrittämälläkään. Jos tästä lähin vain laittaisin joka kerta kuvia otettaessa paperipussin päähäni ja olisin neiti Anonyymi. XD Kasperkin osallistui syntymäpäiviin hyppäämällä vastapuhdistetulle pöydälle, johon olimme menossa syömään. Mitkä pöytätavat... Nooran ja sen äidin lähdettyä menin katsomaan valmistunutta Hellsingiä Teron kanssa. Tero nauroi Alucardille aluksi, mutta halusi kuitenkin nähdä lisää suhteellisen kiinnostuneena. Katsoin neljä jaksoa ja sitten päätin, että säästän loput myöhemmäksi. Kaipa se on ihan katsottava sarja, vaikka se ei herättänyt mielenkiintoa millekään äärirajoille. Veri ainakin lentää kunnolla, ja Seras Victoria on ihan mukava henkilö (ja se seiyuu, muistakaa). Integra/Integral (kumminpäin se kirjoitetaan? Olen nähnyt molemmat versiot) ei ollut niin kauhea kuin Anskun puheista käsitin (tyttö ei oikein pidä Integrasta, heh). Se tyyppi oli vähän huonotuulinen, mutta ei ihan niin hirveä kuitenkaan... jos sillä on stressaava työ? Teehee. Tosin hämää kauheasti, että Integra on olevinaan nainen. Siis... kyllä tavallaan tiedostan, että se on nainen, mutta se näyttää silti niin miehekkäältä. Ja jos se taas olisikin mies, se näyttäisi tosi naiselliselta. Mokoma kaksineuvoinen rontti. Haha, muistan vielä elävästi kun Ilona ei suostunut uskomaan, että Integra on nainen. Oli hauskaa. Alkoi ärsyttää tänään se, että olen näin helkutin lyhyt ja ostin housut, jotka näyttävät epäsopivilta edellämainitun ominaisuuteni takia, mutta sitten äiti pelasti päivän sanomalla, että housuja voisi lyhentää. Katsos kun en taas viitsinyt pohtia asiaa sen syvemmin ennen kuin hermostuin. Öhm. Oikeastaan en välittäisi siitä, että olen lyhyt, jos jalkani olisivat ihan vähän hoikemmat, mutta kuka nyt olisi ihan tyytyväinen itseensä? En minä sille mitään voi! Se kuuluu ruumiinrakenteeseen, älkää nyt kuvitelko että olen mennyt popsimaan liian monta sachertorttua! (Tai mistäs minä sen tiedän... häh, kenelle tätäkin oikein selitän? Viisas oon, har har) Jaaha, huligaani-Tiina oli käynyt kommentoimassa edellistä merkintää. Kyllä Tiina on se lapsi-huligaanien numbaah one ilman sen suurempia epäilyksiä. Mahtoi sen äiti käydä toivottomaksi jossain vaiheessa sen perusteella, mitä Tiina on lapsuudenjuttujaan kertonut. XD Mutta Tiinan äitikin kuulostaa kyllä olevan suhteellisen kestävää sorttia, että tuskin sillä sitten kamalia vaikeuksia oli lastensa kanssa~ No hei vau, toinen laillisista huoltajistani menee huomenna Seinäjoelle ja lupasi, että voisi ehkä käväistä yhdessä kaupassa, jossa myydään mangaa, mikäli suinkin ehtii. Kyah, enkä ole lukenut Gravitationia vielä, koska olen kahden vaiheilla sen kanssa, että pitäisikö jättää se matkalle vai sortua siihen nyt. Huomenna Mara tulee takaisin Jyväskylästä tai missä olikaan ja Tuska puolestaan lähtee harjoittamaan pedofiiliaa pienten, viattomien poikien telttaleirille. Nyyh, Noora sanoi joskus aiemmin keväällä, että minä, Jenna, Tuska ja Maria voitaisiin ehkä kaikki mennä niille taas yöksi kesällä, jos se saisi vanhempansa ulos talosta, mutta mitä, jos kaikki eivät ole ikinä samaan aikaan kotona? Nöyy, haluaisin niin mennä. Sitten me voitaisiin taas piirrellä ilmapalloihin Rock Leen reinkarnaatioita ja hyppiä trampoliinilla. Ja pelata Aliasta. Muistan kun pelasimme sitä viimeksi kokoonpanolla minä ja Maria vastaan Jenna ja Noora, ja Maria ei millään arvannut selittämääni sanaa "käyttöohje". Lopulta aika loppui, minä kiljuin "eii tyhmä" ja Jenna ja Noora nauroivat meidän ahdingolle Marian sanoessa, että selitin huonosti. XD Ja sitten Tuska toi pikkuserkkunsa käymään ja pikkuserkku tallasi Neville-nimisen ilmapallon. Mitä, se oli hauska viikonloppu kuulkaa. EDIT. Mulla on muuten uusi, nätti kuvake. post comment

"Lawrence! Er lacht!" [11 Jun 2005|08:42pm] [ mood | hyper ] [ music | Safri Duo feat. Ayla: Sunrise ] Heh, katsokaa mitä olen mennyt kuuntelemaan. Katsokaas kun oli Elina, tietokoneen kuvaruutu ja Animemusicvideos.org, jossa kyseinen kappale oli sotkettu Wolf's rain-musiikkivideoon, ja olipa vielä sotkettu erinomaisen hyvin, joten nyt Sunrisen kuullessani mieleeni tulee alvariinsa Chezan naamataulu! Ja Toboen! Ja Kiban! Ja Tsumen! Ja kaikkien! Ja mikäs sen mukavampaa. Olen vaikutuksille altis, mutta mitäs väliä, pääasia että itselläni on hauskaa. Sitä paitsi katsoin vielä eilen Wolf's rainia uudemman kerran, joten olen vähän sillä mielentilalla että voi jee ja annan varmasti tulevalle koiralleni nimeksi Toboe (mitä, ei se niin erikoinen nimi ole jos sitä arkikäytössä miettii ja vielä koiralle). Koska Toboe is teh sweetest. Huomasin myös, että Tsume ei ole niin paha kaveri nyt kun ensimmäisiä jaksoja katsoessani tiesin jo miehen koko elämänkaaren hamaan loppuun asti. Tota siis... olin tänään Helsingissä äidin ja Teron kanssa. Aloitimme sillä, että sain hakea kirjani Bookplusista hellään huomaani, joten olin aika elämäni kukkuloilla. Lisäksi tämänkertainen myyjä oli yhtä mukava ja palvelunhaluinen kuin viime kerralla, niin eihän siinä voinut muuta kuin hymyillä vastaan. Ostin mukaan vielä Gravitationin kolmososan, kun Fantasiapeleistä se oli loppu viimeisten tietojen mukaan. Kiih, en uskalla repiä postikorttikirjasta yhtäkään korttia irti kun pelkään rikkovani koko kirjan, joten tyydyin selaamaan kortteja palvova ilme naamallani. On se ihana, ei voi muuta sanoa. Boys next door oli hieman hämäävä saksaksi, kun olen lukenut sen aiemmin netissä englanniksi, mutta huomasin ihmeekseni tajuavani aika paljon kun selasin kirjaa. (Tai sitten vuorosanat ovat vain tarttuneet englanniksi takaraivooni obsessoidessani teoksen kanssa netissä, köhh) Olipa niin tai näin, ensimmäistä kertaa elämässäni melkein rakastin saksaa. Huah. Ainoa juttu mikä toi hieman miinusta oli se, että ääniefektit oli käännetty saksaksi, vaikka ei niistäkään niin haittaa ollut. Tosin kohdassa, jossa Adrian puukottaa Lawrencea, puolet yhden ruudun tilasta vei saksankieleksi kirjoitettu SLOTSCH, ja olin vähän että "eh?". Rarr, mutta ihana tarina kaiken kaikkiaan. "Lawrence, liebst du mich?" "Ich liebe dich!" VOI KYLLÄ. Their love is so canon. Eh-heh, kuitenkin, kirjakaupasta suorimme ostamaan vaatteita. Tero sai varmaan kolmet housut ja yhden paidan, ja ostin itse pari paitaa myös Kreikkaa ajatellen. Olen varmaan kohta varhaiseläkeiässä, kun vaatteiden osto on alkanut hermostuttaa. No, tänään oli kyllä muutenkin painostava ilma ja kaupat täynnä ihmisiä, joten kuten luonnolista on, minua alkoi tuskastuttaa tasan siinä pisteessä, kun alkoi tulla vähän epämukavan kuuma. Äiti oli kunnon shoppailuholisti-moodissa ja halusi kokeilla joka ikistä riepua kaupassa. Kun olimme ostaneet ne paitani muun muassa minä ja Tero jouduimme tyyliin kiskomaan äidin pois kaupasta juomaan kokista. XD Stockmannille mentäessä näin Gorillaz-ratikan, jota yritimme bongata Tuskan kanssa käydessämme Helsingissä, emmekä nähneet sitä, ja tietenkin tekstasin oitis sille asiasta. En löytänyt hametta mistään, ja minua alkoi pänniä se, että äiti tyrmäsi joka ikisen vaatekappaleen, joten lopulta luovuin ärtyneenä hommasta. Intian basaarissa soitettiin pelkkää Gorillazin uudempaa musiikkia kun möllötin siellä, ja kaupasta ulos tullessani joku himouskovainen kävi kimppuuni. Se työnsi käteeni lappuja ja huudahteli "Jeesus rakastaa sinuakin! Liity riveihin!" ja lappua vilkaistessani huomasin, että siinä luvattiin rukoilla myös minun puolestani. Paha vain että olin niin väsynyt ja ärtynyt, että revin lapun. No siis, ei uskonnoissa sinänsä mitään ongelmaa ole, mutta en oikein pidä siitä, että niitä tullaan käytännöllisesti katsoen hieromaan naamaan. Junassa matkalla kotiin jouduin seisomaan koko matkan junan eteisessä, joka oli täynnä rääkyviä kakaroita. Ensin ne olivat ihan hauskoja, mutta siinä vaiheessa kun ipanat huusivat joka pysäkin kuulutuksen jälkeen kuorossa "Pasila! Pasila! Tikkurila!" ja muutenkin pitivät hirveää älämölöä niin ei enää jaksanut naurattaa. Näin junassa myös yhden meidän luokkalaisen, josta juuri viikko sitten pääsin eroon (käytän tuota termiä, koska... emme ole sydänystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä), ja yhden pojan, joka oli ala-asteella rinnakkaisluokallani, ja jonka kauluksiin meinasin käydä viidennellä kiinni siksi, että se oli käskenyt Teroa painumaan helvettiin ja Tero oli alkanut itkeä. Se muuten juoksi jopa meikäläistä karkuun keskisormiaan heilutellen, muistelin tosi suurella viihdevaihteella ja huvittelin mielessäni sillä, ettei kaveri näyttänyt muistavan koko välikohtauksesta yhtään mitään. XD Olen minäkin huolehtivainen isosisko joo. Se olikin itse asiassa ainoa kerta, kun olen alkanut riehumaan koulussa. Ellei lasketa sitä kun neljännellä jotkut pojat kävivät aukomaan päätään minulle ja Marialle ja kamppasin pari niistä lumihankeen palloseinän takana. Sitten välkän lopussa vähän aikaa nahisteltuamme ne pojat vasta tajusivat, että olin tyttö. Tai sitä kun heittäydyin vähän aggressiiviseksi viime vuonna yhtä erittäin ärsyttävää poikaa kohtaan. No mitäs aina ärsytti tahallaan. Ei se, että päästelin menemään kaikki rakastavat ajatukseni siitä päin sen hölmistynyttä naamaa tosin auttanut kuin hetken. Mutta siis, eh, ei kovin montaa kertaa. Kotona isä hohotti vaatehankinnoilleni ja sanoi niiden näyttävän aluspaidoilta. Ehh... kiva kun hienotunteisuus elää meidän taloudessa. Huomenna meille tulevat äidin 50-vuotispäivän kunniaksi kahville kaverini Noora Helsingistä (ei se Noora-kaverini, josta yleensä selitän täällä) ja sen äiti. Tällä Helsinki-Nooralla on edelleenkin lainassa ne pari CD:täni. Puoli vuotta jo! Ja huomenna se kuitenkin haluaisi lainata lisää mangaa. Itse asiassa ajattelin, että kohteliaasti kieltäisin siltä sen huvin joksikin aikaa, koska se ei ole palauttanut entisiäkään vielä ja niin päin pois. Toinen vaihtoehto on se, että piilotan mangat Teron huoneeseen ja sanon, että jouduin heittämään pokkarit takkaan talvella talon lämmitystä varten, mikä menee tunnetusti läpi ihan prosenttiluvuin sata yksi ja puoli. Ehh, ehkä ei. Isä kielsi minua välittömästi lainaamasta Nooralle mitään kun kuuli, että se on pitänyt hallussaan paria rupuista CD:täni puoli vuotta. Mutta harvinaista kyllä, se oli niitä kertoja kun olin samaa mieltä isän kanssa jostain. Mihin vedetään rasti? XD Siis, kyllä lainaan ihan mielelläni tavaroitani kavereilleni, mutta haluaisin ne jonkinlaisessa kohtuuajassa takaisin. Eipä sen ihmeempiä. Mistä tuli mieleen, minulla on edelleen toisen kaveri-Noorani Fake ja sillä meikäläisen Angel Sanctuary. Joten, on vähän pakkokin nähdä että voimme suorittaa vaihdon ja muutenkin, ei se minusta näin helpolla eroon pääse vaikka menemme eri kouluihin syksyllä. Puhumattakaan Jennasta ja Mariasta. No Marian itse asiassa näenkin tiistaina, kun menemme ilmottautumaan lukioon. Kun se retkale on aina siellä mummolassa ja mökillä sun muualla kesäisin, niiskis. Mietin että pitäisikö ladata Prince of tennistä. Onhan tässä koko kesä aikaa... mutta katson tuon Hellsingin nyt ensin kunhan se latautuu. Kun täytyyhän se katsoa sivistyksen vuoksi ja tahdon muutenkin ymmärtää vähän paremmin, mistä Ansku aina intoilee niin kovasti, heh. Mutta taidan säästää Alucardin ihan Anskun huomaan. Seras Victorian seiyuuna on muistaakseni Orikasa Fumiko, omgyay. 2 comments|post comment

Hupikierre jatkuu. [10 Jun 2005|05:04pm] [ mood | angry ] [ music | Porno Graffiti: Neo melodramatic ] No ih-hih-hih, olen niin huonolla tuulella (jälleen kerran) että tekisi mieli kirjaimellisesti murhata joku. Nimittäin kun kirjani, jotka tilasin, ovat saapuneet Bookplusin myymälään, ja soitin äidille kysyäkseni, voisiko se hakea ne töistä tullessaan, kun se kerran käy Helsingissä töissä. Kun kysyin asiaa, äiti oli jostain syystä hirvittävän närkästynyt, ja vastasi kiukkuisesti ettei mitenkään voi käydä hakemassa kirjoja, koska menee bussilla suoraan Pasilan asemalle. Kysyin, mitä järkeä siinä oli, kun itsekin olen aina äidin työpaikalla käydessäni mennyt bussilla Helsingin asemalle. Äiti perusteli väitettään edelleen jonkin takia äkäisenä, ja lopulta ärähdin raivoamista kuunneltuani "äh, no anna olla sitten", jolloin äiti alkoi ähistä jtn tyyliin "onko oikea äänensävy puhua mulle, onko mitä häh" ja löi luurin korvaani. Aina sama juttu, tuosta isäkin meikäläiselle aina on valittamassa; että saanko minä puhua niille vihaisella äänensävyllä. Nehän ne tietenkin saavat aina puhua minulle miten haluavat, mutta kun vähänkin oikaisen niitä tai ärsyynnyn siitä, että ne purkavat kiukkuaan minuun, sitten olen niin epäkohtelias ja niin hirveä ja niin ja näin hankala kakara, koska edes kehtaan aukoa niin röyhkeästi päätäni vanhemmilleni, vaikka en edes sanoisi mitään muuta kuin "äh, anna olla sitten". Mikä on tietenkin hirveä loukkaus verrattuna siihen, että isä esimerkiksi on sanonut minua huonolla tuulella ollessaan mm. typeräksi, tahallaan ongelmia aiheuttavaksi ja niin päin pois. No arvatkaa mitä. En tarvitse sitten apua niiden kirjojen hakemiseen, vaan painun sinne Helsinkiin itse huomenna. Omathan olivat kirjani muutenkin alusta lähtien. ...tai siis niin tekisin, jos saisin jollain ilveellä kuukausirahani ja palkkani, joka on tilapäisesti äidin tilillä. Hitto. Millähän luulen nekin muka pyytäväni nyt. Ja nyt kun olen muutenkin huonolla tuulella, ottaa entistä enemmän päähän se tosiseikka, että olisin voinut saada myös artbookin tänään, mutta olin typerä ja menin perumaan sen. Arh. Seuraava lause on omistettu itselleni täydestä sydämestäni: VITUN IDIOOTTI. Miksen voinut taaskaan miettiä nenääni pidemmälle. No, toisaalta kirjat eivät mihinkään katoa, ja voisin ehkä nyt syventyä Boys Next Dooriin miettien, osaisinko lukea Yuki Kaorin mangaa saksaksi. Jos en, tilaan seuraavaksi ehkä pelkän artbookin. Jos osaan, tilaan artbookin ja lisää mangaa. Tai sitten en tilaa mitään, odotan kilttinä tyttönä elokuuhun englanninkielistä artbookia ja kysyn Fantasiapelien jengiltä, voiko kirjan hankkia sinne. Tämä kaikkihan on luonnollisesti kuultu ennenkin. Mutta, jos yritän olla optimisti, voinhan ainakin todeta, että tulen saamaan Boys Next Doorin ja kirjan täynnä Yuki Kaorin piirtelemiä postikortteja Angel Sanctuaryn henkilökunnasta. Jihuu. Postikorttikirja ja BND!! Tajuan varmaan vasta haettuani ne mitä olen saanut käsiini ja syön molemmat kirjat kaiken odottelun jälkeen silkasta riemusta. Lisäksi sain tietää, että Sakura-crisis aikoo kääntää Yuki Kaorin Psycho knockerin. Ihanaa. Toivottavasti ne kaverit ottavat vielä Fairycuben projektikseen jossain vaiheessa niin kivaa olisi, mutta kaiken kaikkiaan olen vähän pirun kiitollinen niiden kovasta työstä. =D Eh, mutta kuitenkin, olette kerrankin väärässä jos luulette, että olen nyhjännyt sisällä koko päivän, koska aamupäivällä kutsuin Tuskan ja Nooran meille (Maria ja Jenna eivät ole kotona tietääkseni juuri nyt). Noora ei päässyt tulemaan, koska sillä oli ohjelmassa kaupunkikierros ja käynti sukulaisten luona, mutta Tuska saapui yhden aikaan meille. Kävimme kaupassa ostamassa "ruokaa", karkkia ja Fanta green applea ja riehuimme ulkona kolme tuntia (Terokin oli mukana). Ensin leikimme karkeilla. Nallekarkeilla oli tosi kieroja kolmiodraamoja, joista syntyi pienempiä nallekarkkeja, ja yksi sammakkokarkki kaappasi nalleja bordelliinsa. (Eh... mitä ihmeellistä siinä on?) Jees. Karkkisekoituksessa oli myös kertaalleen mokellettuja karkkeja ja karkkeja, jotka Tuska nimesi anaalitapeiksi. Anaalitapit hämmensivät jonkin verran Teroa, mutta hyvin ne näyttivät sille kelpaavan~ Sitten pelasimme sulkkista, kuvasimme Tuskan kameralla ja minä ja Tuska kiipesimme katolle ja kielsin Teroa tulemasta, sillä pelkäsin sen taittavan niskansa. Joskus kolmen tunnin päästä Tuska meni kotiin, ja sen jälkeen huomasinkin kirjojen tulleen. Enkä saa niitä käsiini! Ottaa sydänalasta kun ajattelen niitä yksinäisinä ja hylättyinä kaupan hyllyssä. Oih ja voih. Winamp päätti sitten olla molopää ja tilettää. Siitä vaan. Är, huomasin, että Fantasiapeleistä on loppu lähes kaikki manga, jota olisin voinut ostaa 14. päivä. Miten käytännöllistä. Ja olin ajatellut törmääväni Miraan kaupungilla jotakin kautta, mutta pistää vähän miettimään, että mitähän nyt oikeastaan teenkään siellä, jos esimerkiksi Gravitationin osat, joita ajattelin ostaa, ovat finito, puhumattakaan Legal drugista, Angel Sanctuarysta (jonka osa 7 ei vieläkään ole siellä), Hana kimistä, Alichinosta, ja niin edelleen ja edelleen. Toisaalta voisin käydä noutamassa kirjat Bookplusista silloin, kun äitiä näyttää niin närkästyttävän ajatuskin niiden noutamisesta, ostaa vaikka jotain X/1999:a ja Petshop of horrorsia ja tilata joitakin mangoja netitse (löysin yhden mestan, jossa mangan postikulut ovat vain 1 euro/pokkari). Tai eh, en minä tiedä. Olisi typerää mennä Helsinkiin, jos en tekisi siellä mitään, mutta sitten taas, vuosisadan alustava suunnitelma Miran hyväksi menisi puihin. Psft, katsotaan ärsyttääkö äitiä sitten, ettei se hakenut kirjoja, kun joutuu maksamaan meikäläiselle junalipun Helsinkiin. =D Eh, ei nyt sentään. Oikeastaan on ihan hyvä, jos haen ne itse, äiti saattaisi vähän katsoa pitkään Boys Next Doorin kansikuvaa. Ame on avannut Livejournalin nimimerkillä hopealuoti, löytyy kaverilistastani nyt. (Kuulosti aivan saippuamainokselta, mutta Amehan ON kuin saippua! Ah-hah! No ei vais) Niin ja Julia, joka asuu naapurissani ja jonka kanssa leikin pienenä, kävi yllättäen pyytämässä minua eilen kävelylle, vaikka emme ole niin paljon olleetkaan yhdessä enää viime aikoina. Kiva yllätys silti, ja mielestäni tulimme ihan hyvin toimeenkin. Mun kirjat on kaupassa enkä saa niitä! Että tekisi mieli ottaa niistä sitten digikameralla kuva ja pistää se tänne ihan leuhkimismielessä, mutta eeh...? Ai niin, Mello ja Near olivat taas aika vinhoja uusimmassa rawissa. Tai siis, katsokaa nyt niitä kahta: Kiltti uskovainen Onko Mello löytänyt Jeesuksen? Sillä nyt vain näyttää olevan ristejä siellä sun täällä. Mello. "Mithän en oo othanut..." Near ja monimutkainen käyttöohje "Miten päin tää hei menee?" - oikeasti en edes tiedä, mikä paperi on kyseessä, sori vaan~ Near ja... lelurobotti? "Hei kuules ny horo, turpa kii siiz." Antaa pojan leikkiä! "Liek whooz, my robot pwns j00 all!!1" Nearilla on putki päällä. "Olivatko ne varmasti herkkusieniä, joita pistit keittoosi?" (quote... jostain) Aww. Jos saan ikinä lapsia, niiden täytyy olla ehdottomasti tuollaisia. XD Mitäs minä tässä, enkä luonnollisesti käy yhtään ylikierroksilla, eh-heh... "Hai, watashi wa Nia desu!" (Mitä Near sanoo oikeasti toiseksi viimeisessä kuvassa) 1 comment|post comment

Elämää maanvaivan kanssa. [09 Jun 2005|03:44pm] [ mood | annoyed ] [ music | Rin': Jikuu ] Rupesin miettimään, että mitähän helvettiä teen täällä monta viikkoa täysin kahdestaan Teron kanssa, kun siinä tyypissä alkaa jo ilmetä selkeitä seinähulluuden merkkejä, eikä minustakaan enää kohta oikeasti paljon puutu sen kanssa. Ai miksikö. Tulin tähän tulokseen äsken, kun Tero tuli vaahtoamaan minulle jotain "eiks niin että siinä Cloud/Aeris-fanilistassa ei näy anti-Cloti-topicit jos et oo rekisteröityny siihen foorumiin ja sitten sun pitää näkyy jäsenlistassa ja sitten sä et saa muuten lähettää viestejä niin jos et sä kuulu siihen fanilistaan eiku foorumiin eiku fanilistaan eiku häh". Yritäpä tuosta ottaa jotain selvää. Pohdin että oliko Tero syönyt kärpässieniä pinaattilettujen sijaan ja koetin lähettää tekstiviestiä samalla kun se kirkui korvani juuressa. Lopulta onnistuin selittämään, että fanilista ei ole sama asia kuin keskustelufoorumi, ja siinä missä normaali ihminen olisi saattanut sanoa "ah, ai jaa", Tero alkoi möykätä "olisit heti sanonut" ja alkoi potkia, tökkiä ja kutittaa minua kiljuen kuin apina kun yritin kirjoittaa edelleen tekstiviestiä. Työnsin sitä kauemmas itsestäni, ja se ei vain voinut lopettaa hyvän sään aikana, vaan jatkoi sitä ärsyttävää töykkimistään ja lopulta minua vitutti niin paljon, että käskin sitä häipymään, mutta eihän se mitään kuunnellut ennen kuin potkaisin sitä jalkaan, jotta saisin sen kauemmas itsestäni. Sitten Tero hermostui silmin nähden, veti minua nyrkillä naamaan ja alkoi ottaa asian vakavissaan. Pyysin sitä kohteliaasti painumaan hukuttamaan itsensä kraanaan, ja totesin, että ei siinä ole mitään hermostumista, jos on niin vähä-älyinen ettei erota foorumia fanilistasta. Vituttaa vähän saatanasti, jos sallitte minun ilmaisevan asian näin lievästi. Nyt, koska olen, no, vittuuntunut, on helppo muistaa myös, että Tero on sotkenut talon levittämällä ruoka-astioita joka ikiseen kolkkaan ja ilmeisesti ei aio siivota niitä, ja että sen pitäisi tyhjentää tiskikone, mutta eihän se sitä aio tehdä, joten minun pitäisi sekin tehdä. Tiedetään, ei ole paljon mitään, mutta jos minä olen päässyt helpolla, se pentu on päässyt vielä helpommalla jos mahdollista, ja se OTTAA PÄÄHÄN. Täällä tietokoneellakin on sen idiootin räkäisiä astioita ympäriinsä, puhumattakaan siitä, että se on levittänyt tänne syömiensä ruokien ruokapaketteja korjaamatta niitä pois. Tällä hetkellä en olisi missään muualla niin vähiten mieluimmin kuin tässä talossa Teron ja mielisairaan kissan kanssa. Kasperkin on ilmeisesti menettänyt vähäisenkin järkensä. Eilen illalla se ravasi huoneessani minuutin välein näyttäen joka kerta huoneeseen saapuessaan hämmästynyttä naamaa kuin ei olisi koskaan ko. paikkaa nähnytkään, ja kun ajoin sen pois, se alkoi maukua täydellä voluumilla. Kello kolme yöllä. Onneksi vanhemmat eivät heränneet, koska siitä olisi alkanut kamala jäkätys. Tänään sama kissa yritti syödä äidin lahjaksi saaman kukkapuskan ikkunalta, ja arvatkaa kuunteliko se, kun sanoin sille ei. Kun selkänsä käänsi, se oli heti niiden pionien sun muiden kimpussa, ja sen jälkeen se yritti siirtyä nuoleskelemaan pinaattilettujani. Huoh. Olisi pitänyt kasvattaa sitä paremmin kun se oli pieni, koska nyt siihen ei saa enää mitään otetta, se hyppii pitkin pöytiä ja tekee käytännöllisesti katsoen mitä lystää. Mutta minkäs teet, kun isä hemmottelee sitä ja lässyttää sille kuin viimeistä päivää. No niin, että saisin kaikki ikävyydet selostettua nopeasti, lisään vielä, että kun olin tiedustellut, voiko artbookia peruuttaa Bookplusin sivuilta, sain tänään sähköpostin, että kirja oli sitten peruttu. Ärh, ei olisi pitänyt olla niin hätäinen sen kanssa vaan miettiä jonkun aikaa, että haittaako se muka oikeasti, että artbook on saksaksi? Suurin osahan siitä olisi kuitenkin kuvia. (Plus yksi Yuki Kaorin haastattelu jne., mutta olisin varmaan saanut ne jotenkin selville jonkun aikaa itsepäisesti pähkäiltyäni) Teki mieli keksiä joku tekosyy tyyliin "mutta enhän mä sanonut vielä että haluan perua sen, vaan kysyin vain että onko sellainen mahdollista" mutta totuuden nimissä se oli oma moka ja kirjakaupan kööri menetteli samalla lailla kuin olin luultavasti itsekin tehnyt. No ihan sama, voin joko mailata Fantasiapelien porukalle ja kysyä, onko englanninkielisen artbookin hankinta mahdollista sitten kesän lopulla tai sitten tilata uudelleen saksankielisen ja odotella sitä toiset muutaman viikkoa. Saksankielinen olisi kumminkin halvempi. Haluaisin kyllä sen toisenkin, mutta sitä on vain japaniksi olemassa, joten ehkä viitsisin odottaa sen verran että joku saa ulos saksan- tai englanninkielisen version siitä, koska siinä on kuulema jumalattomasti tietoa Angel Sanctuarysta ja se kuulostaa aika hyvältä. Saan silti sitten sen Boys next doorin ja postikorttikirjan joskus saksaksi. Ludwig Kakumei voisi olla aika siisti kanssa, mutta mitä jos Viz keksiikin julkaista vielä lisää Yuki Kaorin tavaraa ja vetää sen enkuksi jonain Ludwig Revolutionina? Toisaalta saksan/japaninkieliset mangat eivät maksa paljon mitään, jotain 5-8 euroa kipaleelta, joten niin. Count Cainia sietää kyllä sitten odotella joku kuukausi tässä, vaikka se kestää varmaan vähän pirusti tulla Fantasiapeleihin. Mutta silti~ Katsoin Bleachin jonkun aikaa sitten Teron kanssa, kun emme olleet vielä ehtineet vetää läpi tuota merkinnän alussa selostamaani välikohtausta. Jessus että Hinamori osaakin olla ärsyttävä. Olin juuri ehtinyt lähettää Nooralle viestin, jossa mainostin Hinamorin olevan typerä, ja sitten menin katsomaan uutta jaksoa, joka vain vahvisti koko käsitykseni sen likan älykkyysosamäärästä. Tai siis että, onhan Gin tosi epäilyttävä ja virnuilee sadistisesti, mutta miksi se pieni horo (anteeksi) rupeaa silti riehumaan? Miksi juuri Hinamori, kun omasta puolestani se saisi muutenkin pitää matalaa profiilia. Menisi harrastamaan nekrofiiliaa Aizenin kanssa (no joo-o, tiedän kyllä jo miten manga etenee johonkin chapteriin 180 asti että en oikeastaan ihan allekirjoita äskeistä lausetta). Ja pahinta on se, että en mielellään luovuttaisi Toushiron kiinnostusta Hinamoriin päin, koska Toushiro on ihan hyvä henkilö. Njaa. Tero sanoi yllättäen että Ichigo on ärsyttävä ja hämmästyin aika paljon. Byakuya on kuitenkin tosi liikuttava möllykkä niissä uusimmissa mangachaptereissa. Ensin katselin sen menoa vähän tyyliin että "no siinä vaan annat siskosi kuolla vai" mutta eihän siitä nyt vain voi olla pitämättä kun se vähän löysäsi pipoa muutenkin. Hyvä Byakuya! Pidä tuo ilme! Eh, okei. Ja sillä on hyvä seiyuu muuten ihmiset (Okiayu Ryoutaru, mm. Dark D.N.Angelista tuli näin äkkiseltään mieleen vaikkei Byakuya kuulostakaan tyypiltä ihan hirveästi). Ja Naruto on valmis. Siinä on vain se paska filleri nyt menossa mutta se loppuu onneksi kohta ja truu-action saa alkaa. Missä on Sasuke (mangassa)? Tule tänne, haluan nähdä onko siitä pojasta tullut ihan ruma monstro. Ja oikea Itachikin voisi nyt tulla esiin, mutta ei, sillä on kuitenkin joku makingout-sessio siellä luolassa Kisamen kanssa ja se antaa toisten hoitaa hommat puolestaan (okei, ei se ihan noin mene). Neji är cool. Hah, ote Fffinin foorumista Huonoin näkemäsi anime, tyyppi puhuu Dragon Ball Z:stä: "Crash Boom Bong.... Avaruudesta tulee paha ja ilkeä örri mörri jolla ei ole muuta tekemistä kuin "OMG OMG I DESTROY EARTH I KOOL I EAT URE POWERS SAYAINS" ja niin hyvikset käyvät puuduttavaan taisteleen joka voi parhaimmillaan jatkua yli 6 jaksoa." XD Loistavin kuvaus sarjasta miesmuistiin, heh, heh... nauratti ihan hieman, koska DBZ on juuri tuollaista. EDIT. Unohdin mainita, että Death Note-artbook on tullut vissiin ulos japaniksi. Minun! Minun! Sen tilaan varppina jos löydän jostakin. Vaikka japaniksi, koska en jaksa odottaa ikuisuutta että jotkut päättävät kääntää sen (sakemannit eivät ole kai edes lisensoineet DN-sarjaa ja Viziltä tulee eka pokkari ulos lokakuussa, joten köh). 3 comments|post comment

Jaaha. [08 Jun 2005|05:40pm] [ mood | restless ] [ music | Nightwish: Bare grace misery ] Ooh, uusi AC-traileri. Terry-gay oli löytänyt sen netissä hihhuloidessaan ja näytti sen sitten minulle. Siinä nyt oli aika paljon samoja vanhoja kohtia, mutta jotain uuttakin, mistä meikäläiselle jäi parhaiten mieleen Vincent-action (no siis, onhan Vincent yksi suosikeistani ja kaikkea, vaikka Tero miten haukkuisi sen ominaisuuksia itse FF-pelissä). Ja Sephiroth! Oo äm gee! Eh niin no, olipa vaikea arvata että Sephiroth olisi mukana häsläämässä. Yarr, haluaisin Aerisinkin takaisin tai Cloudin tapaavan sen jollain tavalla uudelleen kerta fanitan Cloud/Aerisia, mutta jos se ei tule tapahtumaan, niin ei mahda mitään. Trailerin lopussa sanottiin, että leffa ilmestyy Amerikassa 13.9 ja Japanissa 14.9. Ja mitähän järkeä siinäkin taas on. Amerikan täytyy aina olla ensimmäisenä, eh. (Käkätyttää kuvitella AC dubattuna englanniksi kun ne X-pelissäkin kuulostaa niin klovnilta se vähä mitä olen itse sitä pelannut. Kuitenkin ne tiedottavat ennen leffan julkaisemista jotain "ja voimme suureksi iloksemme ilmoittaa, että Tiduksen roolin vetänyt herra näyttelee elokuvassa Cloudia!" ja kaikki repivät hiuksiaan, heh) Miettikää miten selitän noista ihan kuin tajuaisinkin niitä jollain elämää syvemmällä tasolla vaikka en ole oikeasti edes vetänyt kymppiä läpi, rankaiskaatten. Kun nyt jaksaisi pelata edes sen VIII:n läpi niin voisin harkita asiaa. Aloitin IX:n uudelleen eilen vaikka Tero yritti protestoida vastaan. Mutku, IX oli niin hyvä. Squall on kyllä överihauska hahmo, koska pystyn tunnistamaan oman ajatusmaailmani sen miehen mietteistä lähes jatkuvasti. En välttämättä tarkoita niitä kaikkein surkeimpia tilityksiä tyyliin "omg liek i can survive on my own and don't need anybody for help", mutta on vain niin huvittavaa huomata miten Squall on toisinaan niin muka-kohtelias ja ajattelee samaan aikaan mielessään "geez, what's your problem? About a time" ja niin päin pois, ja sitten havaitsen harrastavani itse samaa. Et siis joo niin. En nyt meinaa että olisin mikään Squallin reinkarnaatio, mutta on meikäläisen nyt siihen helpompi samaistua kuin johonkin Selphieen (joka on myös ihan huvittava). Raa Placebo on hyvä. Otin pienen latausmaratonin ja hankin niiden kappaleita itselleni melko monta WinMX:n kautta. Nyt kun saisi vielä Savatagen This isn't what we meantin niin olisi hauskahkoa (en ole vieläkään löytänyt mistään Glassjawin Kiraa, yhyy. Haluan Kiran, koska se... siis Kira. Kira on Kira). Vähän hienoa, löysin maailman ensimmäisen englanninkielisen sivun kaikkien suosikkietsivälle, Ällälle; Aut Vincere Aut Mori. Oli jo aikakin, ja on vielä aika hyvä sivu ottaen huomioon, että kukaan edes itse sarjassa ei tiedä kaveriparasta lähes mitään. Tai siis että helkkari, kukaanhan ei edes tiedä tarkalleen, minkä ikäinen L on. Kuitenkin, oli tänäänkin päivä. Heräsin kymmenen maissa, ja noin tunnin päästä äiti soitti ja sanoi täysin iloisesti ilmoittaneensa meidän mummolle, että minä ja Tero menemme sinne. Eikä siitä edes voinut kieltäytyäkään enää, kun se kuulema odotti meitä jo ruoan kanssa siellä ja kaikkea. Ihanata, ihanata, mutta olisihan se ihan hauskaa, jos äiti voisi joskus kysyäkin että jaksanko ravata siellä joka ikinen päivä. Tai siis että meinaan, täytyyhän vanhoja ihmisiä auttaa joissakin hommissa, jos ne eivät niihin itse kykene, lähisukulaisista puhumattakaan, hitto soikoon, mutta miksi äiti ei itse voi koskaan käydä siellä esimerkiksi viikonloppuisin? Tiedän kyllä, että se käy töissä siinä missä itse istun päivät pitkät kotona ja istua töllötän mitään tekemättä, mutta kukaan ei kyllä voi tulla toisaalta sanomaankaan, ettenkö muka täyttäisi minäkään hyvän lapsenlapsen velvollisuuksiani. Joten näin. Ja en pidä muutenkaan äkkilähdöistä niin yhtään mihinkään varsinkaan, jos olen juuri herännyt. Noin, nyt kun pakolliset itsekkyydet on suoritettu, puoli yhden maissa ilmoitin rakkaalle veljelleni, että oli lähdettävä talsimaan, koska pyörästäni oli se rengas puhki, ja sitten Tero totesikin lähetevänsä pyörällä vasta vartin päästä ja kaahaavansa ohitseni perille, koska se ei halunnut matkan kestävän niin kauan. Logiikka tuokin... lähdin kuitenkin ärtyneenä kävelemään, ja vähän matkan päästä Tero ajoi ohitseni näyttäen korviaan myöten omahyväistä naamaa, mikä alkoi pänniä ihan kivasti. Kun pääsin perille, minun käskettiin tilata pizzaa, jonka tein, ja pizzaa odotellessa mummo innostui käskyttämään minua ja Teroa urakalla, koska meitä oli kaksi saapunut noin niin kuin uhrilahjaksi sinne. Minun piti ryhtyä kytkemään digiboksia seinään, koska se homma oli kuulema niin vaikeaa, ja Tero sai lähteä kauppaan. Mummo ihmetteli miten digiboksi ei toiminut, ja kysyi, osaisinko korjata sen. En olisi halunnut pilata sen iloa sanomalla, että digiboksissa oli täsmälleen kaksi johtoa, joita oli mahdoton kytkeä väärin, joten vika ei voinut olla siinä, ja että en ollut digibokseihin erikoistunut lapsimekaanikko enkä näin ollen osannut kertoa, mikä oli hätänä, mutta pakkohan senkin oli jossain vaiheessa tulla ilmi. Mummo alkoi näyttää stressaantuneelta ja minua alkoi siksi ärsyttää, että en osannut tehdä asialle mitään, mutta sitten kun se alkoi neuvoa minua digiboksin kanssa, aloin kohdistaa ärtymystä digiboksin sijasta vähän toisiin osoitteisiin ja teki mieli ärähtää "no okei, myönnetään suoraan että kumpikaan ei tiedä paskan vertaa näistä" mutta en ehkä viitsinyt. Tero tuli kaupasta ja pizzat kohta sen jälkeen, ja ruoan ajan minua oksetti, mutta söin kaiken, koska en maksanut ruokaa kuitenkaan itse. Syöminkien jälkeen Teron piti pyyhkiä pölyt ja minun imuroida. Tero aloitti kävelemällä tahallaan jalalleni ja tunkemalla likaisen pölyrätin naamaani, ja minua vitutti etten voinut tehdä asialle mitään, koska emme olleet kotona. Kuvittelin kaikkea väkivaltaista kun hikoilin imurin kanssa ja mummo antoi vieressä muka-hyviä neuvoja tyyliin "imuroitko sä jo tuosta? Teepä sitä ja teepä tätä" vaikka olin juuri imuroinut kyseisestä kohdasta ja teki mieli huomauttaa että niin laiska ja hemmoteltu kuin olisinkin, niin ei tämä nyt ihan ensimmäinen kerta ole kun heilun imurinvarressa, kiitos. Tero käskettiin siirtelemään tuoleja, jotta voisin imuroida niiden alta, mutta Tero käytti tuoleja oma-aloitteisena kaverina niiden päällä istumiseen eikä liikauttanut eväänsäkään, eli siinäpä sekin. Joten raah. Imuroinnin jälkeen kävin kirjastossa, ja sen jälkeen aloin voida huonosti, joten lähdin aika helpottuneena sen tekosyyn varjolla kotiin. Kotona vaihdoin jotkut epäsiistit vaatteet päälleni, menin makoilemaan nurmikolle ja olemaan epäsiisti. Ja lukemaan Inuyashaa. Ihmeellistä, etten ole ennen tajunnutkaan, miten rumaa piirrostyyliä Inuyashassa on. Tai olenhan sen jo jonkun aikaa tiedostanut, mutta miten joskus fanitin sitä niin kauheasti, vaikka koko juttu ontuu aika monessa suhteessa? Ja vielä enemmän minua mietityttää se, miten olen voinut liittyä Kagome-fanilistaan, vaikka tajusin juuri, miten ärsyttävä Kagome oikeastaan on? Puhumattakaan siitä, että huomasin muutamien suosikkihahmojeni muokkautuvan ihan uudelleen. Sesshoumaru syrjäytti Inuyashan, Naraku oli ja pysyi, Inujengistä uusi lempparini oli yllättäen Miroku ja Kikyou oli edelleen siisti vaikka Inuyasha olisi sarjana kuinka köyhä. Sitä sattuu. Ja - en ymmärrä itsekään miksi - mutta minua himottaa parittaa Kagome Sesshoumarulle kaiken aikaa. Pelottavaa. Eeh, ehkä se on vain joku ohimenevä hullutus (kuten myös se, että yllätin itseni pohtimasta Itachi/Sakuraa yksi päivä. En uskaltanut mainita sitä aiemmin, kun pelkäsin Ilonan tappavan minut. XD Mutta nyt Ilona on kai Venäjällä, niin se ei pääse meikäläiseen käsiksi). Kikyou on silti kaiken kaikkiaan paras henkilö koko Inujaskasta, ja voin ihan rehellisesti sanoa pitäväni siitä (ja muista edellämainitsemistani hahmoista) vaikka olen todellakin päässyt Inuyasha-villityksestäni eroon. Jos Takahashin tyyliä ei kestä katsoa, voi aina siirtyä fanartin ja fanficien turvalliseen maailmaan ja niin päin pois. Haluttaisi kyllä katsoa pari jaksoa Inuyashaa ihan vain sen vuoksi, että voisin yrittää ymmärtää, mikä minua siinä niin kamalasti viehätti silloin taannoin. Että niin tällä kertaa. Äiti tuli äsken kotiin ja oli niin liikuttavan iloinen siitä, että sen työkaverit olivat järjestäneet sille yllätysjuhlat sen syntymäpäivän kunniaksi, että oli ihan pakko armahtaa se kärttyisyydestäni sitä vierailujärjestelyä kohtaan. XD Ai niin, D.Gray-mania piti lukea jossain vaiheessa. En kestä Trigunia ja piste. En ole katsonut sitä kuin pari jaksoa, mutta kun se sarja ei antanut hyvää ensivaikutelmaa niin en usko, että jaksan seurata sitä sen pidemmälle. Sori vaan. Vash nauraa liikaa. 2 comments|post comment

No f-king way. [07 Jun 2005|02:12pm] [ mood | bitchy ] [ music | F-PhI: Knife of romance ] Alkoi oksettaa se pienten massateinien Good Charlotte-yhteisöjen määrä Irc-galleriassa. Jos laittaisin sinne joskus kuvia, en ikinä liittyisi yhteenkään niistä, koska olen niin jäykkäniskainen nyhvö koko asian kanssa, olkoon se ihan miten lapsellista tahansa. Lisää iloisia uutisia: Gorillazkin teinistyy hyvää tahtia. No, kohta ne kaikki sen unohtavat, koska elävät Demin ja Mixin elämänkaaren tahtiin ja ko. bändit putoavat taas muodista. Yeah, it's like that. En ole tehnyt tänään paljon mitään, paitsi luin God Childin käännöksistä kaikki kohdat, joissa Cain ja Riff vaihtoivat sanoja keskenään, ja toivoin että olisin nähnyt koko stoorin kuvina, mutta mikäpä siinä auttoi. Yhdellä hyvällä ranskankielisellä Yuki Kaori-sivullakaan ei oltu laitettu juuri kuvia Cainista ja Riffistä mangassa, perhana (olivat varmaan halunneet välttää turhaa spoilaamista). =D Tiedän vain että ne olivat jossain välissä vähän touchy-feely keskenään ja minun on tyytyminen omiin köyhiin mielikuviin. Miten ikävähköä. Sitten vedin pizzaa ja Tero halusi näyttää minulle Final Fantasy X:n fullmotion videot jotka oli kerännyt pelissä. Kimahri (tai Kiimahiiri, kuten Tero keksi kaveria nimittää) ei vain lakannut naurattamasta. Tai siis että. En ole mitenkään hirveän syventynyt X:ään kun olen pelannut sitä vain vähän, mutta Kimahri on niin huvittava sen puhetyylinsä kanssa. (tähän tapaan: "Kimahri. Lost. Kimahri. Angry.") Ja amerikkalaisten ääninäyttely on muutenkin koomista. Mietin että eivätkö ne osaa näytellä vai eivätkö ne vain välitä. Tiduksen kirkuminen on jo ihan omaa luokkaansa... mistä tulikin taas mieleen Angel Sanctuaryn dubattu OVA! Rosielilla oli vielä pahempi transvestiittikompleksi ja Shinichirou Miki oli julmasti syrjäytetty jonkun gorillan toimesta Katanin roolissa. Miten ilkeetä. Mikä ennätys, ulkona paistaa aurinko kun eilen ja toissapäivänä ilma oli niin huono etten olisi yllättynyt vaikka taivaalta olisi satanut paskaa. =D Voisin mennä pihalle lukemaan jotain... paitsi ettei ole lukemista kun juuri toissapäivänä luin loppuun Näkemiin Jalnan (Tero luuli ensin että kirjan nimi oli Nälkäkuolema, heh) ja Petshop of horrorsin eilen. Petshop of horrors oli aika hauska. En innostunut siitä niin kamalasti kuin olisi voinut luulla sarjan kehumisen perusteella, mutta ei se nyt huonokaan ollut. Kanit olivat jotain niin parasta ensimmäisessä volumessa, eihän niille voinut muuta kuin hekottaa vaikka tilanne olikin olevinaan niin vakava ja kaikkea. D on aika miellyttävä tyyppi vaikka sillä näyttää olevan jotain ongelmia määrittää oma sukupuolensa tai jotain sinne päin. No niin, D, otapa ja iske se poliisi, jonka nimen unohdin ansiokkaasti! Hopi hopi! Pft, Miralla näytti taas menevän lujaa CD:itä ostamassa, heh... Bläh, viikon päästä pitäisi madella hyväksymään se lukiopaikka. No örgh. Vaikka täytyyhän se jaksaa käydä tekemässä, muuten ei pahemmin ole mitään mihin mennä syksyllä, hyvänen aika. Kuitenkin käykin niin etten mahdukaan lukioon joka oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Ei pahemmin naurattaisi. No, ehkä pääsen sinne kuitenkin. Sitten kun olen senkin suorittanut niin voisin mennä ostamaan mangaa Helsinkiin. Tai jotain. Tai jos tässä olisi pieni mahdollisuus kirjojen saapumisesta Bookplusin myymälään, voisin hakea ne? Onhan siitä jo ainakin kymmenen päivää kun tilasin ne, kai ne kohta tulevat... Haluan oikeasti pois koneelta ja äkkiä. En kestä enää olla tässä kun ulkona on hyvä ilma eikä täällä oikeasti ole niin mitään tekemistä. Tekee mieli piirtää jotain tai juoda kokista, tai vaikka vain maata selällään, mutta ei missään nimessä töllöttää koneella. post comment

Mad tea partii~ [06 Jun 2005|06:01pm] [ mood | blank ] [ music | Blur: Song 2 ] Huah, kävin avaamassa tänään pankkitilin ja tilaamassa pankkikortin itselleni. Olimme koko onnellinen perhe mukana toimittamassa asiaa Teroa lukuunottamatta, koska niihin juttuihin tarvitsi sekä omani että molempien huoltajien allekirjoitukset. Saan vissiin pankkikortin joskus parin viikon päästä, ja kiljaisin äidille, että miten pääsen muka sitten 14.6 ostamaan mangaa, jos en pysty sitä ennen nostamaan palkkaani automaatista. Äiti sanoi siirtävänsä rahani omalle tililleen netin kautta ja antavansa minulle. Epäilytti aika hemmetisti se, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus kytätä tilini tilannetta netin kautta. Kumminkin äiti käy seuraavan kerran rahojensa loppuessa pöllimässä omalta tililtäni kaiken. =D No ei sillä, että siellä tulisi koskaan mitään ainakaan paljon olemaan kerta käytän aina rahani nopeasti loppuun. Heräsin jo 9.00 ja ihmettelin, kun en ollut yhtään väsynyt, vaikka olin nukkunut laskujeni mukaan vain seitsemän ja puoli tuntia. Olin lukenut noin puolitoista tuntia edellisenä iltana tulostamaani Cain/Riff-ficciä, joka on 24 lukua pitkä, että juu. Ja olen vasta luvussa kahdeksan. Ihme kun onnistuinkin löytämään heti niin hyvin kirjoitetun ficin. Meinaan että siinä on oikeasti juonikin sen sijaan että Cain ja Riff vain tyyliin selostaisivat toisilleen miten ihQpeijpe toinen on kuten joissain ficeissä. (Joista tuli mieleeni OOC-Sasuke joissain Naruto-ficeissä) Joo. Sitten menin pakastimelle ottamaan jäätelöä (aamupalahan on tunnetusti se päivän tärkein ateria, joten miksikähän en kietaisisi naamariini oitis jäätelöä), ja huomasin jonkun jättäneen pakastimen auki, joten kaikki sapuska oli sulanut ja ovesta putosi jäähileitä lattialle. Toljotin hetken pakastinta ja paiskasin oven kiinni lohduttaen itseäni sillä, että en ollut ollut viimeinen pakastimen käyttäjä enkä näin ollen ollut syyllinen mokaan. Lattialle ei kumminkaan onneksi ollut valunut vettä, vaikka uudelleen pakastimessa ollut jäätelö oli aika pimeän makuista (joo oli pakko kokeilla. Vatsani näytti kumminkin kestävän ihan hyvin). Näin unta että olin Liisa (ei pissaliisa, darn it) ihmemaassa Yuki Kaorin tyyliin... ainakin unessa oli hahmoja vähän yhdestä sun toisesta Yuki Kaorin sarjasta. Äh, muistan vain vetäneeni teetä Mad Hatterin kanssa ja sitten Kato ja minä katsoimme televisiosta piirrettyjä, jonka jälkeen menin nukketeatteriin ja istahdin Cainin viereen. Ai addiktio vai... Viestittelin aamulla sekä Miran kanssa, joka kertoi 13-vuotiaasta 4-vuotiaan raiskanneesta penskasta (mitä hittoa, sehän on sama kuin Tero käyttäisi hyväkseen naapurin muksuja) ja Nooran kanssa, joka puhui Lovelessista. Noora on aika hysteerisen innostuneella päällä niistä viesteistään päätellen, mutta eipä sitä voi moittia. =D Joskus vähän ennen yhtä lähdin Tuskalle kun olimme Helsinkiin menossa. Tuskan piti ostaa vyö, ja meikäläisen kirja äidille 50-vuotislahjaksi ja joku mangapokkari Fantasiapeleistä. Meillä ei kestänyt ostoksissa paljon yhtään aikaa, vaikka Tuska miettikin aika hartaasti vyönsä kanssa. Olimme Tetuanissa, kun joku äiti saapui aran tuntuisen tytön kanssa kauppaan. Tyttö alkoi katsoa ovessa olevia pinssejä, joissa luki kaikkea tyyliin "I'm having a bad day, so fuck off" (muistan tuon lauseen siitä, että meinasin joskus itse puolivakavissani ostaa sen ja osoittaa huonoa tuultani koulussa. Älykästä ja taatusti teinikapinallista, eikö). Sitten tytön äiti sanoi "älä nyt tommoisia osta" ja tyttö mumisi hihaansa "mutku nämä on kivoja" eikä näyttänyt kovin aggressiiviselta ottaen huomioon pinssien iskulauseet (toisaalta, enhän näytä itsekään joten mistäs minä tietäisin vaikka likka olisi kuinka äkäinen). Tytön äiti rynni kauppaan ja ärähti "sellaiset hakaneulatytöt niitä vaan käyttää" ja sai pitkän katseen vöitä tutkivalta Tuskalta syventyessään koruvalikoimaan. Hetken päästä sama äiti huusi "mähän voisin ostaa tällaisen napakorun!" ja aloin jo olla vähän ihmeissäni kun ei nainen näyttänyt ihan hirveän napakoru-ikäiseltä. Tääpäs mielenkiintoista. Kävimme Tuskan kanssa vielä jossain kujalla, josta Tuska löysi täsmälleen samanlaisen korvakorun kuin oli joskus kadottanut, ja oli täysin ekstaasissa sen jälkeen. Vilkaisimme vielä CD-kauppaa että jos Demon Days löytyisi sieltä, mutta turha toivo. Helsingistä menin sinne pankkiin ja näin yhden ex-meidänluokkalaisen junassa. Se moikkasi Tuskalle, mutta ei meikäläiselle se ei sanonut mitään ja vastasin samalla mitalla takaisin olemalla erityisesti noteeraamatta. Ei sillä, että todellakaan pitäisin tyypistä, mutta olin vähän että "heh mikä sun ongelma oikeasti on". =D Olenko noin inhottava ja kylmäkiskoinen vai ettei poikaparka edes uskalla sanoa mitään, hoh. Milloinhan se CD oikeasti aikoo tulla kauppoihin? Ei varmaan kahteenkymmeneen vuoteen, Suomessa kun ollaan. Sama pätee mangaan. Nyyhkytyttää miettiä miten mittavat valikoimat mangaa on vaikka Amerikassa. Puhumattakaan Saksasta ja Ranskasta, joilla on kaikki Angel Sanctuaryt julkaistuna, kuin myös muita Yuki Kaorin tekeleitä. Ääh... ja artbookeja. Ja niin eteenpäin. Haluun Saksaan. No amerikkalaisia mangoja nyt saa Fantasiapeleistä jne., mutta ei vaikka saksankielisiä, ne on tilattava jostain (Bookplus.fi kyllä oli aika pelastus). Fantasiapeleissä ei ollut vieläkään Angel Sanctuary seiskaa. Mikshi. Missä sekin kuppaa. Fantasiapelien nettisivuilla sanottiin Yami no Matsuei 4 & 5 osien olevan julkaistu, kuten myös tuon Angel Sanctuary, joten kai ne kohta tulevat kaikki ja voin ryysiä ostamaan ne. Kun saan YnM 4 & 5, seuraavaksi tulee osia, joita en ole lukenut netissä ja voin olla vielä onnellisempi sen sarjan kanssa kun saan käsiini minulle ennenjulkaisematonta materiaalia. Happee. Päädyin ostamaan Petshop of Horrors ykkösen, koska sarjaa on kehuttu kauheasti. Piirrostyyli näytti vähän hassulta, mutta jos juoni on hyvä niin tulen varmaan tottumaan siihen. Cain/Riff... Aloin jo mennä niin pitkälle että harkitsin tilaavani kärsimättömyyksissäni koko God Child-arcin japaniksi Dailymangasta. Periaatteessa japaninkieli ei edes olisi ongelma, koska joku ylevä sielu oli ottanut ja kääntänyt koko tarinan englanniksi netissä. Voisin lukea vuorosanat sieltä ja katsoa kuvat japaninkielisestä mangasta. Tiedetään, koko idea kuulostaa epätoivoiselta, mutta haluan tietää, helkkari, kun Sakura-crisis on hidasss. (Judas' kiss-kohta God Childista on pakko nähdä kun siinä on kuulema Cain/Riff-viittauksia tai jotain sinne päin) Saksaksi on julkaistu ne viisi ensimmäistä Count Cainin osaa ja kaksi osaa God Childista. Voisin periaatteessa tilata nekin jos ymmärrän mitään niistäkään artbookeista jne. jotka olen tilannut jo. Ja, jos ymmärtäisin niistä jotain, voisin myös tilata Ludwig Kakumein, Kainen ja Nejin saksaksi, ja silloin omistaisin jo melkein kaikki Yuki Kaorin teokset! Bohahaha! Ellei lasketa Blood Houndia ja Cruel fairytalesia. Ja Fairycubea, mutta eihän se ole tullut ulos kokonaisina mangapokkareina vielä edes japaniksi, niin blää. Äh, veikkaisin etteivät kielitaitoni ja hermoni riitä saksankielisiin, koska muistan miten tuskastelin viime vuonna saksalaisen Ayashi no Ceresin kanssa. =D Sain Trigunit valmiiksi ja katsoin mitä hittoa-meiningillä kaksi ensimmäistä jaksoa. Musiikki ei kyllä ole mitään hirveän kaksista, ja ensimmäisessä jaksossa olevat Vashia lahtaavat erkit olivat tosi hukassa. Vash on ihan hauska ja sillä on kiva takki, plus se saa lisäpisteitä siitä, että se pitää donitseista yhtä paljon kuin minä, mutta mikä helvetin kaksikko ne amatsoni-nainen ja se mäkättäjä-akkakin luulevat olevansa? Ööh joo. Täytyy katsoa vähän lisää ennen kuin tuomitsen sarjaa, mutta ensimmäinen jakso ei miellyttänyt yhtään. Kakkosjakso nyt oli jo vähän hauskempi Vashin ansiosta, mutta jos se juttu menee tuosta alaspäin, sanon sarjalle hyvästit ja totean että ei ollut oma juttuni. En pidä siitä kun Vash nauraa. =D En tajunnut Weiss Kreuziakaan, kaikki hehkuttavat että oo la laa mikä sarja ja sitten kun katson sitä, en tiennyt pitäisikö sille nauraa vai itkeä. Aya ja kuka tahansa niistä muista kolmesta olisivat voineet olla erittäin yaoilicious, mutta eipä siitä sen enempää kun muuten koko juttu oli aika hölmön oloinen. Ooh, Hige/Blue-fanilista! On ne niin söpöjä. EDIT. o_O... O_o... AIKOOKO VIZ SITTENKIN JULKAISTA COUNT CAININ ENGLANNIKSI?! Anteeksi, Caps Lockittaminen on kamalaa, mutta Forgotten Juliet ja Sound of a boy hatching ovat Count Cainin kahden ensimmäisen pokkarin nimet. Ne julkaistaan kesällä, ja kuten linkissä lukee, julkaisija on Viz. Aah, jos ne ovatkin ne! Helvetti että olen niin iloinen, on pakko ostaa ne heti kun ne tulevat Fantasiapeleihin. Ja ne jotka yrittävät tunkea edelleni niiden ostamisessa, syön niiden sisäelimet, koska haluan Count Cainit. Ne on pakko saada. Nyt sitä paitsi on mahdollisuuksia siihenkin, että myös Yuki Kaorin muut jutut voisivat tulle englanniksi, joten en taida uskaltaakaan tilata Boys Next Doorin jälkeen mitään muuta eri kielillä. Miksi ne eivät Viz.comissa voineet hiiskahtaakaan asiasta? Toinen, ei-niin-hauska-asia on se, että artbook, jonka tilasin saksaksi, julkaistaan niinikään Viziltä englanniksi elokuussa. Vihtu, mitä nyt tekisin. Ottaako vai jättääkö. Toisaalta se maksaa vähemmän saksaksi, mutta englanniksi varmaan jutut aukeaisivat vähän paremmin. Ja sitten taas toisaalta, Fantasiapelit ei ole ikinä näyttänyt miltään artbookien mekalta tai sitten en osaa katsoa. COUNT CAIN!! Älkää yrittäkö pölliä niitä ennen meikäläistä tai revin maksanne irti. Ei millään pahalla, rakkaat, kunhan olen hysteerinen. Tee-hee. post comment

Count Cain! Count Cain!! Niin, ja loma myös [04 Jun 2005|04:00pm] [ mood | geeky ] [ music | Letters to Cleo: I want you to want me ] Hah, olenko semi-tyytyväisellä päällä tai jotakin. Pääsin eroon luokastani, loma alkoi ja olen Count Cain-pilvessä. Heräsin aamulla joskus seitsemältä, ja en möheltänyt sen enempää kevätjuhlaan lähdön kanssa kuin rähjäämällä hiuksilleni, koska näytin siltä, kuin olisin lähtenyt suoraan nukkumasta ja hiuksiani kampaamatta juhliin. Pyysin äitiä suoristamaan hiuksiani, mutta se vain sotki niitä enemmän ja väitti niiden olevan sievät ns. luonnollisina. Hermot meni ja sanoin, että se ei enää hiuksiini koskisi, jonka jälkeen vedin koko peruukin ponihännälle äidin suureksi harmiksi (tosin avasin sen myöhemmin kun se alkoi mennä piloille). Että sellainen onnellinen aamu. Pääsin autolla koululle, ja veimme samalla myös Tuskan, Marian ja Jennankin. Juhla nyt oli sellainen kuin se aina on, pari puhetta, musiikkiesitystä ja ysien päättötodistusten jako. Yksi rinnakkaisluokkalainen tyttö piti puheen, johon se oli näemmä päättänyt koota kaikki maailman kliseet. Mietin siinä että olinko ainoa, joka havaitsi asian, mutta vilkaisin vieruspenkkiläisiä ja huomasin niidenkin alkavan herpaantua tarinan jatkuessa ja jatkuessa. Lopulta Egoisti vierestäni tuhahti "no voihan hitto" ja ajattelin, että ehkäpä puheenpitäjä olisi voinut jättää siivojien ylistämisen lähes kyyneleet silmissään sanomatta. Kun tyttö oli puhunut itsensä liikutuksiin ja lausahti särisevällä äänellä "kiitos" todistusten jako alkoi. Meidän luokka oli toiseksi viimeinen. Enkä edes kompastunut tai mokannut itseäni, huzzah. Ysit saivat stipendejä. Jenna sai yritteliäisyydestä, Maria ilmaisutaidosta. Noora sai kaksi, maantiedosta/bilsasta ja jostain positiivisesta asenteesta tms. (häh, Noorasta kyllä huomaa ettei se pidä meidän luokasta yhtään. XD Sitä se itsekin taisi ihmetellä) Jennan stipendi oli kyllä hyvä. Kun Jennan nimi kuulutettiin yritteliäisyysstipendin kohdalla, yksi meidänluokkalainen maikkoja imarteleva elitisti katsoi Jennaan erittäin hyytävästi. En olisi voinut olla vahingoniloisempi, niin ilkeää kuin se olikin. Haha. Ai niin ja sain itse saksanstipendin. Oh, the irony! It REEKS all over! Juuri tyypillistä meikäläiselle saada stipendi aineesta, jota inhoan eniten. Enkä saanut edes rahaa, vaan saksan tehtäväkirjan, kattavan kieliopin ja sanakirjan. Loistavaa! Nythän tiedän mitä teen koko pitkän kesän! No sanakirjaa saatan kyllä tarvita sitten, kun saan artbookit ja muut, koska olen hävittänyt menestyksekkäästi vanhan. Okei, se oli kyllä aika huvittavaa. Juhlan jälkeen menimme vielä luokkaan hakemaan niitä stipendejä, jäätelöä ja jonkin koulun tuottaman lehdenläpyskän, jossa olivat kaikkien luokkien oppilaat lueteltuna, ja luokkakuvat kaikista yseistä (örgh, olen tosi nähtävyys siinäkin). Pääsin siinä sitten kotiin. Äiti ja isä nauroivat päin naamaani sen saksanstipendin takia. Äiti räkätti siitä, että iloisimmillani olin ollut saksasta varmaan viimeisen saksantunnin jälkeen, ja vei minut syömään kakkua ja limpparia pöytään. Tuskailin mielessäni sitä, miten olin vetänyt kakkua, kaksi jäätelöä, limua sokerin kanssa ja muutaman perunalastun, samalla kun vanhemmat tahtoivat ottaa valokuvia. Omat kuvani eivät olleet niin nättejä, mutta vika lienee mallissa, heh. Lopulta äiti lähti jonkun työkaverinsa tytön ylioppilasjuhliin ja menin lukemaan Count Cainia. Ai joo, olin siellä ravintolassa eilen. Oli hauskempaa kuin kuvittelinkaan, itse asiassa, mikä varmaan johtuu siitäkin, että meitä oli hirveä määrä syömässä (kahdeksan kipaletta; minä, Tuska, Noora, Jenna, Maria, Ilona, Mira ja Tiina). Olimme kahdessa vierekkäin laitetussa neljän pöydässä. Istuin Nooran, Miran ja Tiinan kanssa, ja Ilona ja Tuska istuivat toisessa pöydässä seuranaan Jenna ja Maria ja irstailivat onnessaan. Ilona tilasi sapuskat koko joukolle, koska en tajua kiinalaisesta ruuasta mitään, ja se olikin ihan hyvää ruokaa. Mira kärsi keiton kanssa, mutta söi kuitenkin loppuun (Noora sanoi myöhemmin, että Mira on niin pieni että siihen vaikuttaa kaikki - kofeiini, kiinalainen keitto ym. - voimakkaasti, heh) ja veti hirveät määrät kanaa meidän neljän yhteisestä ruokasysteemistä, kunnes Tiina puuttui peliin. Vertailimme pöydässä hulluja perheitämme ja Tiina ja Noora tulivat hyvin juttuun keskenään, koska niillä molemmilla vaikutti olevan omalaatuisia lähisukulaisia. XD Mira ehdotti, että juteltaisiin henkeviä eläimiin sekaantumisesta, mutta kaikki kieltäytyivät ideasta. No hauskaa oli joka tapauksessa. Kuten Tiina totesi, mitä muuta voi odottaa kun meitä oli niin monta? Ilona halusi välttämättä kohottaa maljan koulun loppumiselle ja Terolle, ja Tuska morsetti minulle pöydän toisesta päästä epäilyttävästi. Juuh. Ruoan jälkeen menimme Filmtowniin, Tiina ja Mira menivät kirjakauppaan ja Ilona katosi johonkin. Ooh, olen lukenut Count Cainia pari tuntia. Onko hieman hyvä sarja. Ja Cain/Riff on uusi OTP. (anteeksi että jauhan sanaa OTP jatkuvasti) Mutta! Cain ja Riff ovat truu lööv (jos mitätöidään se fakta että Cainissa on naistenmiehen vikaa) Nauratti vain pirusti ensin kun tajusin, että Riffin koko nimi on Rifuel Raffit. XD Itse asiassa naurattaa edelleenkin. Hooh, tuo oli parasta sitten sen jälkeen, kun yleiseen tietoon tuli että Death Noten Watarin oikea nimi on Quillsh Wammy. Rifuel Raffit. Tuota en saa kyllä vähään aikaan pois päästäni. Joka tapauksessa, RIFF näyttää ja myös vaikuttaa välillä Katanilta (tähän mennessä) ja se on hauska homma, koska Katan on hyvä henkilö. Rarr, Sakura-crisisin porukalla ei näytä olevan kuin noin puolitoista ensimmäistä osaa Count Cainin kahdeksan (!) pokkaria pitkästä tarinasta, God childista, käännettynä. No voihan. Toivottavasti ne jatkavat sitä jossain vaiheessa, vaikka ne viimeksi lisäsivät sarjaan osia joskus helmikuussa. Yhy, kun eivät vain tekisi ihmistä addiktoituneeksi ja sitten jättäisi kesken. Jaah. Mutta se henkilökunta vaikuttaa ihan mukavalta, toisin kuin jotkut eräät, ja tuleehan se sarja kai joskus sadan vuoden päästä englanniksikin. Ee, Cain C. Hargreaves~ I'm in love. EDIT. Häh, en tajua ollenkaan. Jotkut sekoilivat netissä, että Viz olisi lisensoinut Count Cainin, ja toisilta sivuilta käsitin sen niin, että Viz/joku aikoo julkaista Shounen jumpin tyylisen lehden tytöille, jossa Count Cain, tai God child, alkaisi ilmestyä. Mitäh? En tajua. Siis tarkoittaako se, että se ei ilmesty mangapokkareina ollenkaan? Ja mistä tuo God child-nimi tulee, eikö se God child olekin se pitkä tarina-arc Count Cain-nimisessä mangassa? No onhan se. Koska ekana tuli Forgotten Juliet, sitten Sound of a boy hatching, jota seurasi Kafka (kaikki yhden pokkarin pituisia) ja sitten tuli The mark of a red ram, joka oli kaksi pokkaria pitkä. Sitten tulee kahdeksan pokkarin pituinen God child. Aikovatko ne pöljät oikeasti julkaista pelkän God childin siinä Shoujo-lehdessään vai mikä se nyt taas olikaan niin, että jengi on ihan pihalla koko Count Cainista, vai ovatko ne fiksuuksissaan kääntäneet koko sarjan nimen God childiksi? Vai olenko itse vain tyhmä? Jos koko juttu menee noin kuin sen ymmärsin, niin kyllä ne osaa. ÄRR, ei noin, senkin urpot! Yritättekö pilata viimeisetkin iloni! En halua mitään Count Caineja mihinkään typerään lehteen, vaan tahdon ne mangapokkareina tähän käteen. Count Caineja koko hylly täynnä... miellyttävä visio. Varsinkin kun ne kuvat, joita olen nähnyt uusimmista God childeista, ovat niin nättejä että voihan iik. Olen pihalla. Ja päässäni soi aika iloinen satuhumppa kun olen kuunnellut putkeen koko T.M.Revolutionin Vertical Infinity-levyn. EDITIN EDIT. Niin ja vielä Count Cainista... koska yritän selvittää asiaa lähinnä omalle sekavalle päälleni. Aivan, sitähän nuo yhdetkin kelasivat yhdellä foorumilla, että miksi aloittaa God childista eikä Count Cainin alusta, ja joku oli vastannut: "Because Viz is dumb?". Nimenomaan, sitähän se näyttää olevan. Perrrkele, julkaiskaa koko Count Cain, idiootit! Eikö tuon vertaa enempää liiku niillä järkeä päässään. Ja miksi lehteen? Miksei pokkareita? Kyllä ne varmaan myisivät hyvin kun Angel Sanctuarykin on tuollainen suksee joka paikassa. Aww, voi helkkari... mitä tekisi. Saksaksi missaisin kuitenkin tärkeitä ja oleellisia kohtia koko God child-arcista (mikäli niitä on edes vielä julkaistu) ja Sakura-crisis on vähän jäissä nyt. Teehee, hyvä sitaatti jonka löysin foorumilta: "Both series share the same main characters : Cain and "may-be-more-than-his-servant" Riff". No huu, sitähän minäkin! Cain/Riff is love! Noora tuossa mietti että milloinkahan siitä on tullut niin massiivinen shounen-ai-fanityttö kun yritimme oksettaa toisiamme keksimällä sairaita Bleach-pareja (Noora järkyttyi Renji/Byakuyasta vaikka se ei edes ollut paha ja vitsailin siinä vain puoliksi, heh). Ööh... olen kyllä vajonnut kohtuullisen samaa tahtia sitten. No mitää, nyt pohdin vain enää että mitä ihmettä tein silloin kun EN ollut pitävinäni koko shounen-aista. =D (Nykyinen olotila ei luonnollisesti estä meikäläistä kannattamasta muutamia vanhoja kunnon heteroparejakaan) 5 comments|post comment

Voi luoja tätä meiningin määrää. [03 Jun 2005|02:28pm] [ mood | amused ] [ music | Kotani Kinya: Love stuff ] Kyllä oli ihan liian hulvaton päivä ollakseen niin lyhyt ja kaikkea. Aamulla oli se kevätkirkko, mutta minä, Tuska, Jenna, Maria ja Noora päätimme lähes yksissä tuumin skipata jutun (minä ja Jenna aloimme vähän epäröidä jutun kannattavuutta, koska ajattelin että olisi rasittavaa jos luokkis alkaisi kiljua viimeisenä koulupäivänä, mutta päädyimme kaikesta huolimatta olemaan menemättä). Jätimme ruokailunkin väliin kun söimme kotona ja tulimme koululle 11.00 ysien kevätjuhlaharjoituksiin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät siihen, että meidän luokka etsi omia penkkirivejä salista. Jouduimme istumaan aakkosjärjestyksessä, koska kaikki ysiluokat menevät huomisessa kevätjuhlassa noutamaan todistuksensa. Minä, hyväonninen kun olen, pääsin istumaan luokkamme sietämättömmimmän pojan viereen, joka on paitsi suurisuinen myös pohjia myöten egoisti, ja toiselle puolelleni yhden pissaliisan, joka luojan kiitos ei ole ärsyttävimmästä päästä vaan oikeastaan aina ollut kohtuullisen mukava. Jenna istui egoistipojan toisella puolella vieressään Maria, ja olisin mielelläni vaihtanut paikkaa, mutta ei se käynyt. Niinpä istuin siinä, missä pitikin, ja kuuntelin, miten joku meidänluokkalaisemme skitsoili takana siitä että istuimme muka väärässä järjestyksessä. Aluksi tukin korvani, mutta kun samaa selitystä jatkui ja jatkui, minun teki kovasti mieli vaientaa viaton luokkatoverini tunkemalla muutama aari villatakkini hihaa sen nielusta sisään. Lopulta joku sai rauhoitettua tyypin, ja lähes kaikki kuuntelivat edes puolella korvalla toimintaohjeita. Sama ei tietenkään koskenut vieressäni istuvaa herra Egoa, joka ketkui tuolillaan, huuteli vittu suuntaan ja toiseen ja mainosti, miten paljon parempi ja komeampi hän itse oli ympärillään istuviin nörtteihin ja muihin surkeisiin maanmatosiin verrattuna. (Ja paskat) Luokat valuivat yksi kerrallaan eteen muka ottamaan todistuksia vastaan, ja niin meidän luokkakin kävi. Kuulin miten pari meidänluokkalaista arvosteli tahallisen kuuluvasti kahdeksasluokkalaisia, jotka kuuluttivat jokaisen ysiluokan oppilaiden nimet. Neiti Besserwisserkin ehti jo kauhuissaan kiljaista (ihan tosissaan, huomasin huolekseni) "miettikää jos ne sanoo MUN nimen väärin tai niin, ettei se kuulu kaikille!". Ajatella! Sehän olisikin hirveä menetys koko koululle! Hei, vaikka jotkut kasit ovatkin röyhkeitä räkänokkia, tuskin ne haluavat tulla eteen esiintymään hirveiden ysien eteen vain saadakseen parin itserakkaan tampion ininät niskaansa. Haastavan harjoituksen jälkeen rehtorilla oli asiaa, sitten vararehtorilla, ai niin ja äikänmaikalla oli sana sanottavana, uskonnonmaikka tahtoi lisätä sitä ja tätä, ja lopuksi älkääpä vieläkään menkö, vielä tulee yksi asia. Kun kaikki olivat jo hermona, meidät päästettiin pois. Menimme luokkaamme odottamaan, ja sieltä ysien kahvitilaisuuteen ruokalaan, jossa istuimme luokittain pöydissä. (Näin Tiinan ennen luokkaan menoa, ja se tivasi oitis, mitä olin tarkoittanut sillä, että se oli eilisessä unessa oma itseni, ja ruokalan edessä Miran, joka oli nukkunut vain vähän ja se kyllä näkyi sen käytöksestä, heh. Ilonan olin nähnyt jo aiemmin ja totesin että sen lyhyet hiukset sopivat sille hyvin) Itse olisin voinut vain kietaista kahvit ja kakut naamariini ja lähteä, mutta ohjelmaan kuului ensin pari puhetta ja tanssiesitystä. Eivät ne kyllä olleet niin pitkiä ja tylsiä kuin olisin pelännyt. Minä ja nämä Friikkisirkus-kumppanini meidän luokalta emme mahtuneet kaikki samaan pöytään, joten Jenna ja Tuska menivät taaksemme ja minä, Noora ja Maria luokanvalvojamme, opomme ja Ego-miehen kanssa samaan pöytään. Seisoin pöydän vieressä muina naisina, kun luokanvalvoja äkkiä lohkaisi "Elinapa siinä taitaa katsella tätä pöytäseuraansa arvostelevin silmin!". Menin noloksi ja mietin että helkkari, mistä ihmeestä se arvasi. =D Olin nimittäin juuri ajatellut "ei tuota taas" nähtyäni Egoistin naamataulun ja... lopun arvaatte. Kohotimme maljat ja keskityimme katsomaan kasien lauluesitystä. Lopuksi luokkis onnistui aploodeeraamaan opon maljan kumoon pöydälle ja saman tien koko lasin hajalle. Katsoin silmät pyöreinä toimitusta enkä tiennyt, pitäisikö nauraa, turhautua, koska luokkis hössöttää jumalattomasti aina ja kaikkialla, vai pitää naama neutraalina. Mariaa ja Nooraa näytti kuitenkin huvittavan, kuten opoa, Egoistia ja luokkista itseäänkin, joten päätin ottaa naamalleni toivoakseni "heh pitipä sattua"-ilmeen. Paha vain, että a) usein, jos en ole tyytyväinen johonkin, se näkyy oitis naamastani ja b) Terokin totesi kerran, että olen maailman huonoin ihminen teeskentelemään hymyä. =D Kakkuni oli sen näköinen kuin joku olisi myllännyt sitä oikein urakalla, mutta hyvää se oli silti. Olin aika helpottunut kun se ei ollut kinuskikakkua kuten olin kuullut jonkun väittävän. Otin kahviakin, vaikka en oikeasti pidä kahvista enkä teestä. Eipä se mitään, Noora onneksi piti ja istui vieressäni. Vaihdoimme aluksi kuppeja, koska Noora oli saanut omaansa vähemmän kuin minä, ja lopuksi vaihdoimme kupit takaisin, kun Noora oli jo lopettanut omansa ja itse en jaksanut juoda omaani loppuun. Teimme Nooran kanssa Muraki-tyylin vihjailuja toisillemme maljalasien kanssa. Luokkis hymyili onnellisena meille, eikä ymmärtänyt, että pervoilimme niin sanoakseni. Käännyin ympäri katsomaan Jennan ja Tuskan pöytään ja havaitsin Tuskan toimittavan samaa asiaa. As expected from my child! Kahvin jälkeen köksänmaikka tuli kiljumaan kaikille siitä, että kupit oli vietävä itse pois, ja kaikki ysit palasivat nyreinä hakemaan kahvimukejaan pöydistä. Feh, kaikki kannetaan pöytään mutta toisin päin homma ei käy, har har. Sovimme Ilonan kanssa kiinalaiseen ravintolaan menosta, ja sitten minä, Tuska, Maria, Noora ja Jenna teimme viiden sekunnin pohdinnan siitä, mitä tekisimme ysien lakanallamme, joka roikkui seinällä. Koska emme todellakaan olleet aikeissa antaa sitä niille meidän luokkalaisille, jotka eivät tekoprosessin aikana muuta tehneet kuin kävivät häiritsemässä, vaatimassa ja vinkumassa, päätimme yksimielisesti kierrättää lakanaa meidän tekijöiden kesken. (No ei kukaan ollut sen jakamisesta ja muusta mitään ohjeistustakaan antanut, joten itsekäs tapa se on paras tapa, DYYDS) Painelimme irroittamaan lakanaa seinältä. Kun Noora ja Tuska riehuivat lakanan viikkaamisen kanssa, meidän luokkalainen liisa saapui kysymään, mitä aiomme tehdä lakanalle ja totesimme pitävämme sen itse. Se veti herneet nättiin (?) nenäänsä, ynähti henkevästi "no yyh, hoovee vitun pallopäät" ja paineli matkoihinsa. =D Voi ei, miss Pussikalja, älä särje sydäntäni noin julmilla sanoilla! En kyllä ymmärtänyt, mitä se valitti, koska lakanan teon aikana se sanoi näyttävänsä lakanassa norsunvittu-naamalta (missä ei kyllä ole mitään eroa sen nykyiseen olemukseen). Kyllä tulee entistäkin haikeampi olo kun pääsee siitäkin eroon, heh. Me neliöpäät kuitenkin sovimme, että lakana tulisi ensin meikäläiselle (juhuu) ja lähdimme kotiin. Kävin vielä ostamassa limpparia, koska olen ahne, ja nyt voisin lukea Nooran lainaamaa Fakea. Noora kannattaa raivokkaasti Angel Sanctuaryn Zaphikel/Razielia. Katsoin niitä kahta tänään tarkasti ja minusta ne muistuttivat Soubia ja Ritsukaa, mutta Noora tyrmäsi minut sanomalla, että näen Soubeja ja Ritsukoita kaikkialla. Mutku! Rosiel/Katan on OTP silti. Ja Katou ja Katan ovat parhaat henkilöt, ei mikään Zaphikel niitä voi hakata vaikka se onkin kiva myös. Latasin Loveless 9 rawin aamulla ja Soubi oli epäilyttävä. Enää kevätjuhla ja olen lopullisesti vapaa meidän luokasta! Elämä on elämisen arvoista. 2 comments|post comment

navigation [ viewing | most recent entries ] [ go | earlier ]