Sykki sydän suoniin verta [12 May 2013|02:20pm] tajunnanvirta [ mood | ecstatic ] Olen tehnyt kaiken mitä kouluni vaatii. Tätä aikaa on odotettu. Perjantaina pidin suullisen esitelmän, mikä olikin jälleen tapainmukaisesti jokseenkin fail-hetki. Olin askaroinut powerpoint-esitystä kasaan kahteen asti ja aamulla sitten vähän väsytti ja aikataulu petti ja myöhästyin metrosta ja viipotin hiki hatussa kouluun, jossa sitten en saanut auki tietenkään koko tiedostoa, mistä opettaja nillitti, että juuri tämän takia pitää tulla testaamaan edellisenä päivänä, että kaikki toimii ja edes saapua aikaisin paikalle. Edellinen päivä oli helatorstai! En olisi saanut tiedostoa auki, vaikka olisin ollut siellä neljältä aamulla, koska siinä oli jokin vika! Aaaarrrggghhh. Muutenkin taas arvostin tätä kannustavaa ilmapiiriä, sillä olin lähtökohtaisesti jokseenkin pissat housussa, koska minä ja esitelmöinnin jalo taito emme ihan kohtaa ja jouduinpa sitten pitämään esityksen ilman powerpointia vähän niin kuin päästäni. Ja sitten senkin jälkeen tämä samainen opettaja oli, että on teillä (noin yleisesti, muillekin; emme teitittele toisiamme) paljon tässä esiintymisessä treenattavaa. Sanoisinpa vaikka, että voi kuule haista vaikka paska sinäkin miekkonen. Mutta: se on ohi! Päädyin juhlistamaan tätä merkkitapausta villisti istumalla luokkatoverini jääkiekiekkokisakatsomossa juomassa pullollisen viiniä. Kävelin kotiin, aurinko oli nousemassa ja ensimmäiset torikauppiaat pysytyttivät telttoja. Ja kaikki ol' niin kaunista eikä mikään tehnyt kipeää. Paitsi pääni vähän orastavasti, mutta sekin oli ihan jees. Ja sitten vielä muita ravisuttavia tuntoja. Tällä kertaa toistuvassa teemassamme ”eniten sydänalaa sykähdyttää justiinsa nytten”: KKK! Olin eilen Kerkko Koskinen Kollektiivin keikalla Tavastialla. Olin tulessa. Itsestäni viiden metrin säteellä sijaitsivat seuraavat henkilöt: + Koska tosiaan yleisössä about vieressäni jammaili Maria Veitola. HERRA MUN VERENI. Olen saattanut joskus mainita tuntemuksistani häntä kohtaan. Olen myöskin sivunnut samanmoista liekehdintääni liittyen Vuokko Hovattaan (esim. olen tainnut ilmaista, tai jos en ole, niin tulkoo nyt tiettäväksi, että voisin kuluttaa loppueloni ihan vain kuuntelmalla puhettaan, koska hänellä on maailman jumalaisin puheääni, aaasdghjkds, kun vaan ajattelinkin asiaa). Ja jos en ole ikinä tullut maininneksi aiemmin, niin myöskin Vesalan Paula on melkoisen ihana. (Eikä Mannakaan mitenkään ihan kaamea ole.) Tämä musiikillinen osio oli myös melkoisen pakahduttava. Olin Suurten Tunteiden vallassa! Olen edelleen! Parahinta aikaa taas vaihteeksi! 2 comments|post comment

navigation [ viewing | most recent entries ]