sinulla on maailma

Viikon sisällä olen tehnyt tavallisten satunnaismussutusten lisäksi muun muassa

- 6 pitsaa (frutti di mare-, juusto-, parmankinkku ja artisokansydän- ja sekamelskaherkkuja)
- 3 tarjottimellista sushia - nigirejä, makeja, sashimeja, you name it
- pesto-mozzarella-aurinkokuivattu tomaatti -patonkeja
- italialaista aurinkokuivattu tomaatti-pekoni-artisokansydän -tuorepastaa
- pastaa herkkusienillä ja parsalla täydennetyssä jauhelihakastikkeessa
- suklaamutakakun vadelmaisella kermavaahdolla
- suklaa-banaani -pikkuleipiä

ja puhunut edellämainituista ruoista intohimon kiilto silmissä sekä suunnitellut muita ruokalajeja valmistettavaksi. Ja jostain syystä musta tuntuu tulleen yleinen vitsi tai vähintään ihmettelyn aihe. Ei liene syytä selittää miksi. "Mun elämässäni on tilaa vain ruualle, ei miehille."

Mutta se sushi! Miksen ottanut kuvia lohirullista, jättiravunpyrstömakeista tai tonnikalakuorrutteesta?
Miksen ottanut kuvia italialaisesta illalliskattauksesta? Miksen kirjoita reseptejä ylös ja pidä vaikka ruokablogia?

-- Koska en ehdi. Ainakaan viikkoon. Yhtään mitään. Hemmetin wanhat, ranskan YO-kuuntelu, potkiaisvalmistelut lavasteaskarteluineen ja ruokavastaavuuksineni. Voiko kukaan muu kuin minä olla niin urpo että tarjoutuu vapaaehtoisesti leipomaan 350 pikkupitsaa yhden iltapäivän aikana tarjoiltavaksi? Siihen päälle vielä kiire hankkia muutama iso booliastia joihin kairata reiät hanoille (pitäisi saada Etolasta, en ole vaivautunut ottamaan asiasta selvää), ostaa vanteellinen alushame, irtoripset, wanhojen meikki, hanskat ja käydä taidenäyttelyn avajaisissa.
     Ensi viikon jälkeen onneksi helpottaa. Lauantaina lähden Helsinkiin syömään Etelärannassa sijaitsevaan Raku-Yahan elämäni ensimmäistä kertaa ja James Bluntin konserttiin. Sunnuntaina haluaisin tavata kaikkia tärkeitä ihmisiä mutten tiedä miten paljon kerkeän. Priorisointi on inhottavaa, liikaa aivotyötä. Silti odotan kahvittelua ja kuulumistenvaihtoa, vaikka tulevat treffiseuralaiseni eivät tästä olekaan tietoisia.

Olen onnellinen ja samalla sillä tietyllä tavalla vanhanaikaisen melankolinen, koska siten tunnen oloni täydellisimmäksi. Täysimmäksi. SMG:n Ei mun oo hyvä olla yksin kuvaa melko hyvin tämänhetkisiä fiiliksiä rakkaudesta sun muusta, mutta on ihan hyvä olla yksin kun ei oikeasti ole yksin ollenkaan.

Kommentoi nimettömällä mitä mieltä olet minusta.
Kirjoita jotakin, mitä olet minulle joskus halunnut sanoa.
Ole pinnallinen, syvällinen, jyrkkä, lempeä, rehellinen. Mitä tahansa.
Vastaa lyhyesti, pitkästi, ranskalaisin viivoin, kaunokirjallisesti. Miten tahansa.
Kysy kysymys, anna vastauksia.

Kerro jotain, mitä minun mielestäsi pitäisi tietää.


Toisin sanoen:

anna palaa juuri siinä määrin kuin mieli tekee
- kommentit näkyvissä toistaiseksi vain itselleni




( the sorrow in one's soul )

Ethän tarkoittanut olla rakastuttava
tai hän sinuun rakastuva
mutta soppa muistoineen on jo keitetty
palossanne poristen
varovaisella kosketuksella maustettuna

Ikävän kaiholla maistettuna
saa kielen kipristelemään

menithän sen viimeisellä käyttöpäivällä viimeistelemään>

APUA
Äiti toi mun about neljävuotiaana piirtämiäni ja nimeämiäni pahvikortteja kuvineen näytille. Tässä lista nimistä joita olin tuherruksille antanut:

"Kevättä ilman talvee"
   "Leijona jos valot sammuu muista ottaa tämä kortti"
"Ei mikään juna kummitusjuna"
   "Älä mene sinne paikkaan. Jos menet sinne minne sinulla
ei ole asiaa, saat kuolla itse" ja ton omistin isälle, voi ei miten töykeetä!
   "Ihminen jää leijonan suuhun ja haikala sahakala"
"Kummitusta ilman"
   "Seepla hyppää pusikossa"
"Haikala lohikala sahakala"

Mikä on sahakala?
:D

äiti: "Essi!"
mä: "Kyllä!"
äiti: "Sekunnilla"
mä "tällä."

yep. toto ulos.