Stipendihakua varten piti lähettää verotodistus. Äsken sellainen tippui postista, ja itkua nieleskellen siitä lueskelin, että se on vuodelta 2007 ja tulojen kohdalla pyöreä nolla, ja että voi itku sentään kun ne on lähettäneet väärän, enkä millään ehdi saada uutta ennen haun eräpäivää. Tarkemmin asiaan tutustuttuani sain tietää, että verotodistukset saadaan näköjään tehtyä vasta parin vuoden viiveellä, ja todistus siis osoittautui ihan oikeaksi. Ja koska vuonna 2007 tosiaan olin siellä Norjassa töissä ja siitähän ei Suomeen mitään veroja mennyt, niin siellä stipendihaussa ne nyt sitten kaiketi luulevat, että olen rutiköyhä. 8) Byrokratian ihmeellisyyksiä.


Se, että tekemistä on liikaa, ilmeisesti aiheuttaa sen, että mitään niistä töistä ei vaan tee kunnolla. Tällä hetkellä puurran yleisen valtio-opin ja antropologian johdantokursseilla, ranska-suomi-käännöskurssilla, oikeinkirjoituskurssilla, japanin peruskurssilla ja itä-aasian maantiedekurssilla. Plus tekkupara ja musaopisto ja taitto. Tähän mennessä olen huomannut, että muutama noista kursseista tosiaan vaatiikin vähän enemmän panostusta kuin pelkän luennoilla/tunneilla läsnäolon. Jään siis odottamaan sitä, että huomaan kuinka itse asiassa nuo kaikki kurssit vaativat myös omakohtaista paneutumista, ja joudun jättämään osan pois. C'est pas juste. Emmä halua.


Voisin kirjoittaa tänne useamminkin jotain järkeviä juttuja joskus. Se on ihan kivaa, koska toisinaan keksin myös sanottavaa. Kaikki usein vain sulloutuu omaan pikku päiväkirjaan, jota ei lue kukaan muu kuin minä itse. Eikä tule välttämättä lukemaankaan. En tiedä, liittyykö edesmenneiden päiväkirjojen lukemiseen jotain lakisäädöksiä, mutta joka tapauksessa alettuani lukea mummovainaani päiväkirjaa jokunen vuosi sitten vanhempani ottivat sen minulta pois, en tiedä mistä syystä. Minusta sitä oli vain mielenkiintoista lukea, samaan tapaan kuin vanhoja lehtiä on kiva lukea. Teiniangstirunotkin olivat yhtä korneja 40-luvulla kuin nykyään.

"Onko uudistuminen itseisarvo?"

Miksi keneltäkään pitäisi kysyä tällaista?

Jos oikeasti on ihmisiä, jotka pitävät uudistumista itseisarvona, alan miettiä jo itsemurha-ajankohtaa.



"En tunnista tällaista vasen-oikea-keskustelua. Se ei mahdu ajatteluuni."
- Jutta Urpilainen, 2008

... No voi herrajumala. Toivottavasti mahtuu edes nykyään. Luulin Urpilaisen olevan (keskusteluohjelmien perusteella) ihan vakavasti otettava rouva, mutta ei sitten.

Ja joo, onhan se hyvä ottaa puolueohjelmaan tavoitteeksi "oikeudenmukaisuus", joka merkitsee joka tapauksessa kaikille eri asiaa. o/


Joooo. On ollut taas mieletön kiire koko viikon. On toki edelleen. Toisinaan liiasta stressistä muistuttaa viiltävä mahakipu, joka ei mene pois kuin makaamalla selällään ja katselemalla kattoon - yleensä yritän silloin ajatella jotain mahdollisimman tuttua ja turvallista. Ongelma onkin siinä, että turvalliset, vakaat ja stabiilit asiat ovat käyneet vähiin.


Niin ja tosiaan: en tiedä, ymmärränkö enää visuaalisen esteettisyyden päälle laisinkaan. Päädynköhän lopulta spurgun näköiseksi?

"Il y a beaucoup d'étudiants à ce cours, les étudiands doivent faire un exposé c'est la
condition essentielle pour participer à ce cours."

Haista paska.

"Hei,

Luennoitsijan sairastumisen vuoksi sosiologian johdantokurssi alkaa ensi viikolla pe 18.9."

Ja sinä myös.


Mulla on tylsää. Eilen ilmeni jotain pieniä nuhan oireita. Se oli outoa, koska luulin etten koskaan sairastu flunssaan.


Koska ontologia puuduttaa ja en pääse syntaksin opettajan kanssa yhteisymmärrykseen syntagme adjointin määrittelystä, niin on aivan välttämätöntä hankkia opintopisteitä jostain muualta. Hoah. No joo, tuskinpa mä tuota filosofian peruskurssia jätän kesken, kyllähän sen luulisi olevan niinkin kattava selaus aiheesta että se kannattaa. Mutta syntaksi... eh, ei.


Toisaalta kuulin tänään myös varsin luettavasta lähteestä huhua, että kääntäjien työllistymistilanne olisi nykyään vieläkin surkeampi kuin luulin. Ööh, pitäisiköhän vaihtaa alaa?

Uuuu, oon niin innostunut siitä kun saa taas palata opistolle! Ei vielä, mutta pian!

Mulla ei ole vähään aikaan ollut juuri lainkaan vapaa-aikaa. Opin tässä samassa olemaan nauramatta ihmisille, jotka eivät "ehdi". Aikaa ei tosiaan olekaan rajattomasti!



Työnteko on usein niin väsyttävää, että sen jälkeen haluaa yleensä vain tyhjentää aivot ja olla ajattelematta mitään. Onneksi paskaduunia ei ole ihan välttämätöntä tehdä lopun ikäänsä, muuten kokisin varmaan henkisen rappion.

Parapara on nyt uutistenkin mukaan "uusi teinivillitys". Imartelevaa, not.


Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että mulla on kaksi persoonaa. Muistan huomanneeni jotain sentapaista jo silloin kun olin kahdentoista, mutta jonnekin ne sitten siinä välissä lienevät kadonneen. En tiedä mistä se johtuu. Haluaisin kokonaan eroon toisesta ja jättää vain toisen jäljelle. Tai vaihtoehtoisesti olisi mukavaa osata kontrolloida niiden vaihtelua edes jollain tapaa, heh. Se olisi aika lailla ideaalitilanne, vaikka tuskin mahdollista. Todennäköinen toinen niistä katoaa ajan myötä, mutta kumpi?


Lukeekohan näitä kukaan?

Tuntuisi ihan siltä, että varta vasten hakeudun sellaiseen seuraan, jossa en pysty olemaan oma itseni vaan joudun koko ajan esittämään sekä hauskaa että älykästä. Kumma juttu.

Tällä hetkellä velvoittavia asioita:
- paskaduuni (jätskimyynti siis, tulkaa kaikki Suomenlinnaan!)
- erään opuksen oikoluku
- käännöslinjan pääsykoekirjan luku (miksi niitä käännösteorioita on oltava kymmenittäin?)
- järjestölehden taitto

Ja lisäksi seuraavien kirjojen lukeminen:
- Luhmann: Ekologinen kommunikaatio
- Platon: Teokset IV (Valtio)
- Voltaire: La dictionnaire philosophique (se joku lyhennelmä)
- Valjakka: Jumala ja ääretön
- Adams: Watership Down (luin tän yläasteella ja suutuin, kun opettaja oli sitä mieltä, että se kertoo jostain ihan muusta kuin pupupopulaatiosta!)
- Sagan: Bonjour, Tristesse (saisinpa nyt edes aloitettua tämän!)

Söpöt 50-luvun Apu-lehdetkin läpi selailematta.

Tämän kaiken sijaan olen onnistunut lopettamaan erään pokkarikirjallisuuden "tähtinimen", Devil Wears Pradan. Taannoin sen kesken jätettyäni innostuin taas selailemaan, toivoen pääseväni toteamaan, mitä roskaa sitä taas on tullut ostettua, mutta sen sijaan jäinkin koukkuun. Oivaa viihdettä kyllä, jos onnistuu ignooraamaan liiallisen ennalta-arvattavuuden ja huolimattomalta jäsentelyltä vaikuttavat aikahypyt.

Pitääpi kiiruhtaa.

Voiko seksuaalisuutta kuvata kielen avulla? Voiko tunteita yleensäkään kielellistää?

Epäilenpä!






Money-makingia, money-makingia, Ilosaari, jatkokesästä en tiedä. Tukka vaalenee sitä mukaa kun sitä pesee, W00T?

Syystä tai toisesta olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ja köyhempi, mutta sepä ei onneksi kestä kauan. <3

Olen muutaman viime päivän aikana suhtautunut ylitunteellisesti kaikkeen, mitä tapahtuu. :S Etenkin musiikkiin.

Enkä ole jaksanut edes ajatella mitään, kun ei ole ollut tarvetta ylimääräisille oivalluksen tunteille! (paitsi että tänään bussissa luin Voltairea... jonka mukaan ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, koska tarpeet ylittävät ympäristön tarjoamat mahdollisuudet ja oikeuttavat näin vahvemmat alistamaan heikompia tarpeidensa tyydyttämiseksi? Jaahas.)

Nyyh nyyh oon rutiköyhä ja helluntaiheilaton sitten näköjään nykyään. Varainhankintaehdotuksia ja/tai poikaystäviä otetaan vastaan

Oksitosiini käy ylikierroksilla moi -------------->

//ps. Asuka Hinoi näyttää nykyään... tältä.

Maailmasta katosi taas vähän kauneutta! Alkaa masentaa! :S

En jaksaisi olettaa mitään.

Mua inhottaa kuinka uskonnollisesti suhtaudun kaikkiin asioihin. En tiedä pitäisikö syyttää siitä uskonnollista kasvatusta, mutta helppoahan se on jonkun jutun niskoille syytää.

Uskonnollisella suhtautumisella tarkoitan sitä, että etsin jatkuvasti jotain dogmeja, joihin tarrautua. Haluan että saan kaiken "valmiina", ettei tarvitse itse pureskella asioita.

Tää varmaan johtuu osittain ei pelkästään siitä, että olen tottunut uskomaan epäilemättä, vaan myös siitä, että uskoa pidettiin uskonnollisissa piireissä arvostettavana. Oli oikein, hienoa ja arvostettavaa uskoa kuin lapsi, omat aivothan veivät turmeluksen tielle.

Oksettavaa. Eipä tässä muuta.


Poden keskittymisvaikeutta, mutta yritän silti aloittaa Ranskan taidehistoriasta kertovan esseen tänään.

Nonii tein käyttäjäkuvan! Oon paras!

Onpas ällöttävä olo. Siis ei fyysisesti vaan mielialan puolesta.
Yleensä tää johtuu siitä että on jättänyt aamupalan väliin. Mutta kun aamupala-aikaan aamupahoinvointi ei ehdi mennä pois ennen kuin pitää mennä jo opistolle, niin minkäs teet. Ei ole kivaa pakkosyödä pahoinvoivana.


Onneksi kesäloma alkoi tänään.


Nyt hankin ajankohtaisemman lj-kuvakkeen! Kyllä! Pystyn siihen!


EXTRA INFORMATION: Stockmannin urheiluosastolla oli tänään keski-ikäinen nainen, joka seisoi yksin peilin edessä ~20 minuuttia ja asetteli kuosiin kolmen sentin mittaisia mustia hiuksiaan.