Ei mulla oikeesti mittään asiaa ole, mutta tuntuu typerältä kun kerran on tämä tunnus täälä ja viimenen merkintä on ylivanha.

Nyt kyllä oikeesti huomaa miten oon kyllästymiseen asti kyllästyny kouluun. En oo miettiny ees koeviikkoa tähän mennessä muutaku aina sillontällön silleen että ainiiseki ja vitsikoeijaksaislukea. Haluan niiiin ulkomaille. Mutta se ei toteudu vielä piiitkän pitkään aikaan...

Tännään on niin kiva ilma ^^ Ihan kesäolo oli kun tultiin koulusta. Illallakkaan ei tajua mennä nukkumaan kun on tullu jo niin valosaks yöt. Kesä se puksuttaa tännepäin, tai me sinnepäin, mitenvaan. Ihanaa oikeesti. Niin tosiaan, kesä on kahenviikonpäästä ja mää en voi suunnitella muutakun alkukesän koska en tiiä missäpäin Suomea sitten majailen. Mummolassa varmaan ne päivät mitä en oo Kemissä pakkaamassa, Essin luona tai Helsingissä kölläröimässä. Öh. Mutta yks asia häirittee vähän liikaa. Iskä ei tajua. ("te ette ymmärrä mua, pillaatte mun elämän!!!!") Se ei voi vaan älytä, että en halua noin vaan lähteä täältä. On sille itelle helppoa kun sen mielestä Kemi on niin takapajula, täynnä inhottavia ihmisiä eikä mittään sille ittelle tärkeetä. Mulle täälä on tapahtunu kaikki tärkeät asiat eskarista lukioon, ihan kaikki siltä väliltä. Iskä hyppii onnesta kun en kirjota mistään "tommosesta rupusesta keminlyseonlukiosta" -_- Ei se ole rupunen koulu. Mikkään Kemissä ei ole niin rupusta että sen pitäs pakottaa mut ajattelemaan helsinkikeskeisesti. Sama kun mää sanosin sille että no mitä sääkään 19-vuotiaaks asti sielä Heinolassa kykit, sehän oli ihan paska pikkukaupunki, itteasiassa vieläpienempi kun Kemi. Ja se on niiiin rakastunu siihen kaupunkiin. Niin määki oon tähän! Ei välttämättä mikään maailman monipuolisin metropoli, mutta tää on MUN "Heinola". Vitsi, epistä.

Meijän space baari on ihan kulunu ://...

Söin äsken siikaa. Ei ollu hyvvää kun se oli mönkiny tuola jääkaapissa paripäivää.
Nyt kun kattoo ikkunasta ulos (siis ei nyt, koska on pimmeetä ja lisäksi verhot eessä) nii jotenki aina tullee mieleen että jaahas, montakohan kertaa tätäki näkymää saa vielä kattella. En ymmärrä miten pärjään sitte kun tullee kesä, koska tykkään älyttömästi tästä talosta kesällä. Me encanta. Ja omasta huoneesta talvella, koska kun on sängyllä pää tyynyssä, niin näkyy tähdet.
Tiiän nyt siis varmasti minnepäin maailmaa sitä ollaan lähtemässä. Espoo kutsuu. Ajankohta on vielä hukassa, mutta kai me sitten hetiplaa, jos talo on kesänalussa jo. Ja on se, koska oon varma että hankitaan kuitenki sen Fröblumin asunto, vaikka iskä väittää vakaasti että kaikki mahdollisuudet punnitaan. Mää vaan tiiän että otetaan kumminki se, se menee aina iskän kans niin. Otetaan. Ei me mittään oteta. Ne talot maksaa saakelisti. Tän nykysen talon kokosta ei sieltä suunnalta sais kun joku miljonääri. Joten heihei kaikki ylimääränen. Toivottavasti saan ees pitää mun sohvan/"vaatenaulakon"... Se asunto on kyllä ihan kiva, siihen verrattuna mitä ensin aattelin että taso olis. Ei mikkään koppero, ja on musta joskus tuntunu että ois kiva asua kakskerroksisessa talossa. Siinä on alakerrassa etteinen, kirjasto, takkahuone, makkari, vessa ja saunatsuihkut + sitte ne kaikki pyykkihommelit (aika huonot sellaset). Yläkerrassa on kaks makuuhuonetta, toisessa vaatekomero, ihan tilava olohuone/ruokailutila, keittiö siinä samassa ja vessa+suihku. Rivitalon pääty. Ehkä kymmenen neliömetrin piha, aidattu koppero. Meeppä sinne piknikille.. Autopaikka, ei tallia, joku pikku varasto vaan. Naapureista ei tietoa. Bussipysäkki siinä on heti vieressä, samoin moottoritie. Ranta on vähänmatkanpäässä. Että asennoitukaa tulemaan meillä käymään.
Kaikki aina valittaa että Lapissa on kaikki niin kaukana. Musta se on just toisinpäin. Mää pääsen tästä viiessä viiva kymmenessä minuutissa pyörällä kolmelle kaverille, kaupunkiin/vaatekkauppoihin, lähikauppaan, uimarannalle, kouluun, (töihin), ravintolaan syömään, lenkkipolulle, luontoonmetsään ja merelle. Isoissa kaupungeissa menet bussipysäkille siihen ja siihen aikaan, koska busseja ei mene kokoajan, odotat bussia, nouset bussiin, maksat matkan, istut haisevassa autossa vähintään vartin, nouset bussista, kävelet vielä määränpäähän ja olet vasta perillä. Öh. Mää vaan oon pikkukaupungin ihminen. Ei voi mittään.
Luin tännään galleriasta helsinkiläisten kommentteja ja päiväkirjoja. Ne ihmiset keiden kuvia kattoin ei tosiaan ollu mittään pissiksiä tai edes sinnepäin, normaaleja kivanolosia ihmisiä, mutta jos niistä joku tulis tänne ja alkais jotaki selostamaan, nii kylläpä katottais pitkään. Ja varmaan ihan samalla lailla mua katotaan pitkään. Ei voi mittään sillekkään. Onneks on jo sen verran iso ettei kukkaan varmasti mittään sano, mut voiha se tuntuu yksinäiselt eka. Tosiaan toivon etten ikinä ala puhua noin..
Musta on kamalaa että ossaan vitsailla tästä jo. Ei jo. Onko se jo? No, se vaan osottaa etten oikeesti vielä ole älynny koko juttua, siis että oikeesti lähetään. Saa nähä sittenkun se iskee, se iskee voimalla. Enkä ole kuulemma ainut joka ei asiaa vielä oikeen sisäistä. Tullee sitä välillä nyyhkyteltyä, mutta ei silleen että älyäisin oikeesti mistätuulee. Aiheesta keskustelutkin on ollu aika ympäripyöreitä, mitä nyt oon käyny. No kyllä mää älyän että ihmiset ei halua siitä kuulla mittään. Ei tartte lukkee tätäkään sitte :D Mua pelottaa oikeesti enemmän se, miltä musta tuntuu sitte kun tajuan tän oikeesti, kun se, että mitä sen itse tapahtuman jälkeen tapahtuu. Tai sekin kyllä tuntuu oudolta, että välillä aattelen ihan neutraalisti niinkun mitätahansa muuta asiaa, että jaa, miteköhän mää tänkin teen sitte, varmaan silleen ja silleen, meen sinne ja sitte plaa. Ei se noin yksinkertasta voi olla. Reili kyllä varmaan pelastaa mut oikeesti.
Ärsyttää kun tästä aiheesta on välillä niin möö, ja välillä sitten kattelee asiaa ihan asiallisesti. En mää kyllä ossaa sanoa miten sitte pitäs olla, mutta ärsyttää. Ja plaa. OMG.

Tossa luki että 'Anna aihe' niin luin että 'Annan aihe' :D Ja mikä aihe Annalla tänään onkaan!!!<3333

Eräällä on tosi iso ego. Huge. En usko että mahtusin sen kanssa sammaan huoneeseen enkä varsinkaan usko että haluaisin mahtua.. Mää en oikeestikkaan ymmärrä miten joku voi vielä kaiken tämmösen jäläkeen uskoa mittään tommosta, ainakaan musta!! Mitä mää oon muka sen kesän inssidentin jälkeen teheny sellasta mikä vois aiheuttaa tollaset luulot?? Se on joko kokonaan toiselta planeetalta tai jotain muuta vastaavaa, älyllisesti ihan oikeesti epäkehittynyt, tai sitten joku on keksiny maailman hauskimman pilan. Siis sille eräälle. Miten se oikeesti VOI luulla tommosta itestänsä, ja musta?? Mulla on jopa piilolinssit mutta en siltikään nää siinä mittään ihanaa ominaisuutta tai luonteenpiirrettä mistä mää niin hirveesti vieläki voisin tykätä. Pittää olla aika urpo että tämmösen SAALIIN (ö riöl cäts ;>) perrään jäis näin pitkäks aikaa haaveilemmaan. Ja nyt mää en harjota mittään ulkonäkörasismia vaan että ihan SEMMOSEN ihmisen!! Mää en oikeestaan tiiä mitä tyydytystä tämä eräs sai siitä läskipaskajutusta, mutta kun mää nyt oon kuullu TÄN jutun, nii en ennää ihmettele. Herralle on niin tärkeetä miellyttää kaikkia muita, kun pittää ainaki viimepäivien uutisten mukaan olla niin pikkunen ja tikkugimmafredu<3 Ja ehkä olinki silleen jollaki vitsin isosleirillä, mutta herranjumala, se oli ENNEN kessää ja ennen niitä Empun paljastuksia, mitä nyt piän suuressa arvossa, siis että se kerto. Mää oisin ehkä ollu koko kesän silleen, jos en ois tienny. Mutta isosleiri oli vuosi sittenhalooo, en varmasti ois ENNÄÄ!! Varsinki nyt kun mentiin lukioon ja plaa.
Muistan tosi elävästi yhen päivän koulussa, siis lukiossa, kun istuttiin Pauliinan, Riikan ja Tompsan kans käytävällä penkillä. Pelleiltiin Tompsan kultakutreilla siinä jotaki. Sitten eräs käveli siitä ohi ja mää pöyhin Tompsan hiuksia siinä samalla silleen tosi äidillisesti >D Mää näin sen ilmeen. Mää muistan sen ilmeen. Se oli semmonen 'voi vittu' -hymy. Tasan sama kun jos oisin kevväällä istunu Tomin vieressä. Sitten se käänsi leukaa silleen jännästi ylöspäin ja poispäin. Mahtava selitys mutta mää vaan itte tiiän tasan miltä se näytti. En nyt väitä että MÄÄ oisin silleen että kaikki tykkää musta vielä sadanvuodenperästä, mutta tulipa vaan tässä mieleen että kuka se tässä ellää menneessä?

Mua nyt vähän häirittee että sepustin tämmöset litaniat tästä asiasta kun se ei kumminkaan ole niin big of a deal, aber onhan se aika hauskaa että ihmisillä on itseluottamusta. Nauran jos se saa jokun siihen mennessä. Muuten ihan sama. Ja se mikä tästä nyt tekkee ajankohtasen on se että se oli tunkemassa ittensä Kristan synttäreille. Mää voisin sanoa sammoin kun jotkut että entuujossetullee, mutta se tekis Kraistalle vielä hauskemmat pähkäilyt nii en. Kestän kuin mies. Oikea mies eikä mikkään eräs. Tosin tö fan taim in tö paarty voi ehkä kärsiä, ja eräs SAATTAIS kuulla kunniansa jos mää oikeen innostun mutta kuten sanottu, kai mää kestän. Ihanko se ois ees varmaa että se tullee. Eihän Krista sitä kutsunu, se vaan sano että joo määki tuun. Silleen muijen välityksellä, niinkun kaiken muunki<3

Atteleekohan se olevansa tosi kypsä? Hhoho.

Sitten muihin uutisaiheisiin. Meen Hannalle uuenvuojen jälkeenjeee!! Ja se vihdoinkin esittellee mulle sen Miikkansa :) On jo aikaki, ne on ollu jo 9 kk yhessä enkä oo vieläkään nähny sitä, vaikka siis kuvista ja ollaan me mesessä juteltu. Meen vissiin vielä aika pitkäks aikaa, ainaki pitemmäks kun viikonlopuksi. Jei.
Kohta on joulu. Kävin tännään ostamassa äitille joululahjan joka on silleen tavallaan aika 'sekundaa' kun en oikeestikkaan keksiny muuta. Iskälle keksin mutta se pittää tehä itte ja siinä mennee tuhatvuotta että saa nähä saanko valamiiks. Mummon lahjasta ei oo ees haisua. Toisaalta, oma vika kun alotin vasta näin myöhään.. Sittekun on joulu niin sitten loppuu koulu ja jes. En jaksais ennää yhtään ylimäärästä viikkoa. Oikeesti masentaa kun ei oo lunta. Tuntuu että lumi tullee jokavuosi aina myöhempään ja myöhempään. Köllin gloubal woorming. Jos nää kaikki vedet ois satanu lumena nii me varmaan hukuttais lumeen. <3

Mää ainaki kuvittelin että se asia ois nyt haudattukuopattu, mutta siis kuulemma mää vieläki rakastan anttia <34

Mua jotenki hävettää nyt kaikki. Kaikki mitä mää teen. Ja varsinki mitä en tee. Muttaku ei vielä voi, oon nyt ihanan itsekäs pieru ja en tee mittään. Vaikka silleen haluttas.

Jotenki mää en ossaa olla. Silleen... äyh. Oon ihan oma itteni kokoajan mutta sitten musta tuntuu että että että ei kannattis koska son noloa. Teen kaikkea noloa. Nolaan itteni ja kaikki muut. Tai siltä se tuntuu. En ossaa olla silleen sievästinätisti rauhassa ja pittää suutani kiinni, varsinki sillon kun nauran. Ja siis se on aika noloa koska mää nauran tosi paljon, ihan liikaa ja ne äänet mitä sieltä kurkusta sitten hallitsemattomasti tullee, niin on vähemmän nättejä. Miksen voi hillitä itteäni ees vähäsen? Voisin oikeesti alkaa käyttäytyä niinku ihmiset eikä apinat. Hävettää kun äitillekki huuan jokavälissä ihan pienistä asioista.

Veikkaan että sitten kun tää koeviikko on ohi nii varotan äitiä jo etukäteen että jossain välissä mää räjähän. Stressi purkautuu silleen pam. Koska mua ihaa oikeesti stressaa kaikki. Vaikka en mää tiiä onko se stressiä. Se kuulostaa semmoselta mitä mulla ei voi olla, tai siis että aikuisilla vaan.

Kaikesta huolimatta oon tosi onnellinen ihmisten puolesta :) Ihana kattoa kun ne kihertää :D (mutta jotkut sais jättää vähemmälle. ei nuoleminen ookkaan kihertämistä) Mää en oikeestaan itekkään älyä miten voi olla ilonen jonkun puolesta ihan OIKEESTI. Mutta mulle tullee jotenki aina semmonen tollasessa tilanteessa että 'voi että ku voi että voi ihanaihana jeejee :)):):)):)))'

Vois sanoa iskälle että nyt ei oo ennää semmonen olo että apua, nii että ne voi alkaa kertoa mullekki asioita. Ei se niin voi olla että mittään progressia ei oo tullu. anteeksivain. Tajusin just että kirjotan 'silleen' jokavälliin.

Mun aivot käy vissiin tyhjää. Mää en nimittäin muista yhtään juttua koeviikkojuttujen lisäksi mitä oisin ajatellu tässä päivien aikana. En sitten mittään. En ees sitä köllikällivalehteluahistusjuttua. Se kyllä ärsyttää mutta en oo ajatellu sitä niin hirveesti eikä me nyt puhuta siitä. Että vissiin koulu on nykyään mun elämä ja mun aivoihin ei mahu muuta toimintaa.
Miks väsymyksessä on näin monta tasoa. Äskön nauroin tässä omille jutuilleni ja kirjotin poissaolevalle kristalle messeen jotaki viidakkovekarajuttuja. Semmonen hihhuluhahhuliväsymys. Mutta nyt oon tämmösellä itsetutkiskelutasolla. Ei väsyneenä sais aatella mittään kun plaa.

Manta nuuskuttaa hassusti ovenrakkoon. Se puriki mua tännään. ou kräp, luuk aim flöörti<3

Eilen oli ihan kamala päivä. Päästiin koulusta nii ajoin yksin kotia kun kaikki oli jo kerinny lähtä. Mutta meillä oli suunnitelma että Essi ja Saija ja Tompsaki ehkä ois tullu meille illalla ja porukat ois häipyny johonki ja mää luulin että se oli niinku sovittu juttu ja että niillä oikeesti oli jotaki oikeeta menoa molemmilla. No sitte me kehiteltiin iskän kans riita ennenkun äiti tuli kotia ja kun se tuli nii kaikki kolme oltiin sitten ihan ilmiliekeissä :/ Iskä meni ihan ouoks ja kieltäyty jyrkästi lähtemästä mihinkään tuli meille kavereita tai ei ja harjotti jotaki muka-sarkasmia. Mää en taas kunnioittanu kettään ollenkaan ja kuuntelin sitte vaikka mitä haukkuja. Sitte soitin Essille että voinko tulla niille ja lähin pois. Onneks. Tomi-parka.
Tän aamun mää oon sitte vihotellu molemmille. Ihan outoa kun mää en ees tiiä mistä me iskän kans tolleen kunnolla riieltiin. Silti mua ärsyttää ihan saakelisti. Jos mää en saa huutaa niille nii millä oikeudella ne sitte huutaa mulle. Kysyn vaan. On ne yrittäny jotaki sovintoa saaha aikaseks mutta eipä oikeestaan kauheesti kiinnosta lämmetä. Oon mää tehny ne hommat mitä äiti mulle anto mutta jos se valittaa jostain ''napakoista vastauksista'' niinku yleensä nii oma vika. AAARGH. Nyt äskön iskä sitte lähti Arizonan aavikoille. Tai en mää ees tiiä mihin se meni. Johonki sinne. Son sielä yli viikon. Ei mua siis kaduta se riita koska se lähti, tuntuu vaan pahalta ne kaikki jutut mitä se sano... Ja suututtaa.

Voi ei mitä angstangst-plörötystä :D

Mua vähän pelottaa. Oikeestaan ei ihan vähän. Jos sitä ei nyt saakaan sovittua niinkun alunperin oli nii kaikki mennee ihan perseelleen. Jos mua joskus nauratti tää homma nii nyt ei tosiaan ennää :///

Kuten sanottu, syksy tulleeee! Uuaa. Sanon nykyään kokoajan uuaa. Mutta se on kiva sana. Noniineli. Tää tämänkertanen päivitysinnostus tuli siitä kun luin äskön kaikki Kristan vanhat päivitykset :D siis IHAN kaikki ihan läpi. Se sano yhessä päivityksessä ainaki viis kertaa 'pössi' ja se oli ilmeisesti tosi hauskaa koska nauran itekseni. "Saijalle banaani" nauratti kans (taas) kauheesti.

Nyt on siis Hanna käyny meillä jo aika monta viikkoa sitten. Taino eikai siinä nyt niin kauan ole, vähän päälle 3 viikkoa. Herranjumala kun aika mennee noppeesti. Oltiin Myllyjen loppuhommeleissa ja musta tuntuu että Hanna sai ihan väärän käsityksen siitä mitä ne niinkun tavallisesti on :D Ei Kemissä oo oikeesti niin paljon ihmisiä. Tai siis on mutta nyt oli ne uneliaimmatkin raahautuneet sinne ja kaks kivvaa hyyppää niien joukossa. Pikku tulilinja. Mutta siis onneks oon senverran niinku ouvör it nii osasin nauraa sille ja pittää hauskaa vaikka ne oliki plöö. Mutta siis enemmänki mua nauratti :D

Sitte nekst viikend Henkka tuli öö toista kertaa Kemmiin käymään. Oliko se niin vai oonko mää sekasin?? Okei oon. En sitte kerro siitä mittään. En tiiä/muista tuliko se vai ei :D

ENIVEI. Sen mun muisti nyt kumminki on rekisteröiny että olin nyt äskön viikonloppuna Jossulla sen rippijuhlissa. Menin lentsikalla kuuen aikaan perjantaina ja tulin sunnuntaina sammaan aikaan kotia. Menomatkalla siinä konneessa kuuntelin niin lujjaa musiikkia etten kuullu kun kuulutettiin että 'olkaa hyvä ja katkaiskaa virta kaikista elektronisista laitteista'. Eikun hups, kuulinhan mää sen mutta en oikeen älynny vissiin että iPod on elektroninen laite. Se hurjan kokonen nainen siinä mun vieressä katto mua vähän kun tyhmää kun en niinkun teheny mittään sen soittimen sammutamisen hyväksi. Sitte se lentoemäntä tuli sanomaan mulle että laitappas tuokin kiinni. Olipa taas jännää mutta oli se aika noloa silleen :D
Jossu sano puhelimessa ennen kun menin koneeseen että se ei välttämättä pääse hakemaan mua kun sillä oli konfirmaatioharkat. Antin oli sitte tarkotus tulla hakemaan mua. Mutta se kone oli myöhässä nii kun istuin oottamassa mun laukkua siinä hihnan vieressä nii Jossu koputti mua selkään<3 Onneks. Oisko ees ollu ahistavvaa mennä Antin kans kahestaan.
Sitte niillä kotona me vähän siivoiltiin ja laitettiin kaikkia sänkyvaatteita änd staff. Aikasin nukkumaan --> Lauantaina Jossu alotti sen panikointinsa. Mun olis jossain vaiheessa pitäny jo alottaa sen hiusten laittaminen että varrrrmasti kerkiää.. Voi Jossu... :D Sitte kun oltiin taas siivottu ja mitäköhän kaikkea nii Jossun serkut ynnä sukulaiset ynnä muut hyypät tuli. Elina tuli kans. Pyörittiin siinä jotaki se päivä, pihahommia ja semmosta. Tuli muuten pitkästä aikaa semmonen olo että oon ihankun kotonani Jossulassa. Menin kaikkialle ja tein kaikkea ilman että aattelin että saankohan mää nyt olla täällä. Se kyllä on johtunu niistä niien säännöistä mitä niillä on kaikkia siellä talossa. Huh. No mutta siis mää nyt tiiän ne kaikki ja oon aina tienny nii en tiiä miks on sitte ollu semmonen... Jossu nyt tietty oli se sama vanha ihQpuppeli mikä aina :) Seki oli kiva kun yleensä puhelimessa se oon minä joka aina selittää kaikkea kun Jossuparalla ei hirveesti oo selitettävää ollu, nii nyt sen piip-ukkelinsa takia silläki on vaikka mitä asiaa :D En mää aina tykkää olla se joka selittää. Oon parempi siinä kuunteluhommassa. Kaikki mun kaverit voi todistaa että oon tosi ärsyttävä kun selitän jotaki pitkää juttua >D ekskjuusmii.
No sunnuntai sitten saapui ja apua. Jossu meni ihan paniikkiin. Oon todistanu sen paniikkikohtauksia mutta tää oli jotain ennennäkemätöntä :D Voi raukkaa. Son toiminnan ihminen eli sille tuotti hirmusia vaikeuksia olla paikallaan kun me Elinan kans laitettiin sille hiuksia. Se ei nähny itteään peilistä ollenkaan siinä välissä plus se harja (joka oli suunniteltu lyhyille hiuksille) tarttu kahesti sen hiuksiin kiinni. Me kyllä saatiin se kunnialla irti ja kampauksesta tuli yhtä nätti kun se ois käyny kampaajalla. Kunnia meille ;D Jossu oli silti ihan hurjana välillä :D jos en tietäis sen näitä juttuja nii en tiiä mitä oisin aatellu mutta son vaan Jossu<3 Se rauhottu heti kun se sai mekon päälle ja meikit naamaan ja näytti nätiltä. Se kyllä oliki nätti. Me mentiin Elinan kans varraamaan paikat kirkosta silläaikaa kun Jossusta otettiin valokuvia ja loput porukasta tuli myöhemmin. Saatiin ihan eturivi vits miins parhaat kuvat ^^ Säälin niitä sielä takapenkissä.
Kerkisin olla juhlissa vaan sen verran että alotin molemmat kakut ja kahmasin taskut täyteen herkkuja kun oli jo kiire sinne kentälle. Perhanan kone kun piti lähtä niin aikasin.... Mutta Antti lähti mua viemään ja halattiin Jossun kans varmaan kolme minuuttia putkeen.. Millon sen taas sitte näkkee.. Ei se Antin kans kahestaan matkustaminen sitte ollukaan nii paha. Se jutteli koulusta ja autokoulusta ja plaaniinedelleen. Mutta sitte. Bauhausin kohalla kävi moka. Antti oikeen sano että 'oho, tästä pääsee vasemmalle' (elikkäs kentälle) mutta eipäs päässytkään tästä vasemmalle vaan päästiin moottoritielle joka meni tasan vastakkaiseen suuntaan<3 No onneks lähettiin aikasin. Piti kiertää hirmunen lenkki että päästiin takas sille tielle mitä piti tulla. Meinas tulla sama virhe taas :D mutta ei onneks, Antti jätti mut bussipysäkille ja kerkisin kunnialla koneeseen. 

Nyt oon tehny jo koko vuojen lukkaritki ja meen nukkumaan. Uuaa heippa!

Nymmääpäivitän. Uhuu.
No ensimmäinen asia mielenpäällä on tietysti LUKIO<3 Mulla on vähän sekalaiset tunteet sitä kohtaan, semmonen kiva viha-rakkaussuhde. Kun on se ihan ok, niinkun että on ihimisiä ja on silleen toimintaa ettei oo tylsää niinkun Karihaarassa oli välillä ja opiskelumotivaatioki kasvo hurjana (en tiiä mistä syystä). Sen voi päätellä esim siitä että kevväällä aattelin että kumman otan, saksan vai espanjan, nii nyt on semmonen että miksen ota molempia!? Kyllä mää pärjään neljän kielen kans jos ne saksa ja espanja on eri jaksoissa. Eikä mun sitäpaitti tarvii ees ottaa jompaakumpaa enää jos se ei kiinnosta. Siinäki suhteessa lukio on hyvä.
Mutta sitte. Ekalla matiikantunnilla kauhistuin suunnattomasti ensinnäkin niistä tehtävistä ja sitten niistä kotitehtävistä. Huh. KYMMENEN tehtävää (ainaki lähemmäs kymmenen) EKALLA tunnilla. No, saipahan pudotuksen maanpäälle, tämä EI ole samanlaista lorvailua kun peruskoulu ja lukioon tullaan opiskelemaan eikä huvin vuoks. Sen vois mainita tietyille henkilöille, niinkun Tompsan kanssa todettiin tuossa eilen ^^ Ja sekin juttu että lukiossa on ihimisiä... silläki on kääntöpuoli. Tuntuu siltä että kaikki kattoo. Siis TUNTUU. Kyllä mää tiiän ettei kukkaan kato oikeesti. Mutta se vaan tuntuu. Itsetunto nollassa. Voi paksa oon nolo. Jo menis lököhousuilla ja normaali t-paijalla nii vois olla vähän kivempi olo. Saatan vaikka mennäkki jokupäivä silleen, olihan Essiki :D Eilenki käveltiin Saijan kans Myllyn ohi ja mulla oli lörtsövaatteet ja Saijalla farkut nii sitä ahisti ihan hirveesti ja mua ei yhtään. No ois muaki ahistanu. Mutta nyt hyppäämme aiheesta. Muistan kun sannoin joskus että 'semmoset ihmiset on kamalia jotka ottaa kaikki samat kurssit kaverien kans lukiossa'. Tuo pittää edelleen paikkansa jos korostetaan tota 'kaikki' sanaa, mutta nyt se on huomattu että ei se niin kivaa ole todellakaan jos ei tunne KETÄÄN ryhmästä ja istuu jonkun hissukan vieressä, tai sitten niien puheliaimpien poikien lähellä, jotka höpisee keskenään ja näin. Janika on melekein kaikilla tunneilla mun kans, oikeestaan kaikilla paitti atkssa, mutta siis pointti oli että aattelin kyllä valita pari samaa hyvien kavareitten kans seuraavassa jaksossa kun tässä ekassa jaksossa siihen ei voinu vaikuttaa. (Nii ja onhan mulla yks toinenki ihkuihanainenkamupuppeli kaikilla samoilla kursseilla paitsi atkssa ja liikunnassa<3<3<33<3<3<3) Mutta nevörmaind. Kestän mää yhen jakson, eikä tää nyt niin kestämistä ole.
Nii ja hyvissä puolissa oli vielä seki että mulla on perjantaina elämäni ensimmäinen hyppytunti :DD

Hanna tullee meille perjantaina. Son kiva. Ei se sitten ollukkaan ilmeisesti niin kun eka aattelin ja ärsytti. (olipa mahtava lause :D) Kyllä se on kait mielellään tulossa. Mää ainaki haluan sen tänne. Nähtiin viimeks ennen kesänalkua :o Son jo liikaa. Hanna on menossa sinne Myllyn ''päättäjäisiin'' vissiin siks innoissaan että näkee vanhoja naamoja. Se varmaan jättää mut johonki nurkkaan kun saa itte niin hirveesti kavareita puolessa sekunnissa :DD Noei. Mutta siis Hanna on samallainen kun Henkka. Son kaks minuuttia jossaki paikassa ja heti sillä on kavereita ^^ Ossais itekki.
Nii se yks tosiaan meni sinne Raumalle. Aika kamalaa. En oo oikeestaan vieläkään sisäistäny sitä silleen kun se kumminkin tuli jo tänä vkonloppuna takasin siihen ihime jahtiin, mikälienee repesorsanmettästys. Käytiin eilen sitte purjehtimassa (väänsin Saijanki sinne >D) ja oli ihan kivvaa. Se vauhti ei kyllä päätä huimannu.. paitti siinä yhessä vaiheessa, sillon kun tuuli nii mentiin aika lujaa niin että vene kallistu, mutta soli ehkä semmoset kolme minuuttia :D No, sama se oli istua siinä veneessä kun jossaki puiston penkillä. Sitte ku tultiin melkein satamaan nii menin sinne keulaan istumaan (onko se etuosa keula?) ja kattelin sitä ihanan punasta taivasta siellä Metsäbotnian piippujen takana ^^ Oli aika nättiä, tuli semmonen titanic-olo vaikka istuin vaan :D

Tänään omistaudun vaan ittelleni kun ei oo mittään suunnitelmia. Lähen Mantan kans koirapuistoon ja hypin siellä mahollisimman kauan. Ja EN istu koneella kokopäivää :D Vois kyllä vähänaikaa partioijja jos joku kiva vaikka tulis.. Mutta sitte illalla. Se yks ei ole kans IKINÄ mesessä. Nojoo.

Nyt meen johonki. Tää oli nyt vaan tämmönen pikapäivitys hetken mielijohteesta.
Hitsi kun ois pitäny sillon kesällä kirjottaa kauheesti kaikista niistä Vähämaakeikoista ja muista kun siellä oli niin hauskaa, ois ollu kiva lukea niitä jälkeenpäin. Mutta ei voi mittään.

Ei mulla taaskaan muuta, taino on mutta en tosiaankaan rupea sitä tänne selostamaan, että laitan nyt tämän novellin. Tätä oli ihana kirjottaa, jotenki kevyt, kun tiesin kokoajan mitä tapahtuu seuraavaksi. Jotkut osat tuotti tietysti hankaluuksia ja musta tää alkaa liian ''nopeasti'' eikä tälläkään ole nimeä (oon huono tässä) mutta enivei. sou hiör it iis


(?)

Hän otti pari tanssiaskelta jalkakäytävällä ja katseli sitten hämillään ympärilleen, kukaan ei huomannut. Jalkoja särki. Nainen tunnusteli lonkkaansa ja väänsi kasvonsa pieneen irvistykseen. Hänen uransa oli jo ohi, hän saattoi enää valmentaa tulevia tanssijoita. Yhtään kykyäkään hän ei ollut vielä löytänyt ja hän vihertyi kateudesta ajatellessaan kuinka hänen kollegansa löysi jatkuvasti uusia ja lahjakkaita tyttöjä, ja toi näistä vain osan hänen valmennettavikseen. Sergéi teki samat asiat kuin hänkin, kävi jokaisen koulun ja seuran esityksissä ja piti koe-esiintymisiä säännöllisesti, mutta vain Sergéi bongasi potentiaaliset tanssijat. Tosin kaikki eivät menestyneet Sergéin opissa yhtä hyvin kuin hänen, mutta Sergéi olikin mies. ’Ehkä minulla ei ole enää sijaa tällä alalla,’ hän ajatteli.
Vinttikoira haisteli pensaanvierustaa. Hän kiskaisi sen taluttimesta taas mukaansa. Se oli yhtä siro kuin hänkin, pitkät hoikat raajat, kauniisti kaareva selkä ja ylväs kaula. Loiston ja salamavalojen aika oli häneltä jo kaukana, mutta hän tunsi sen vieläkin; hän osasi tanssia ja hän tiesi, että vielä hän löytäisi sen kyvyn, joka lahjakkuudellaan pääsisi Moskovaan. Hän luotti siihen, se oli kauan elänyt unelma. Ja miten hän kaipasikaan Moskovaan…
Sitten hän tunsi nykäisyn hennossa kädessään ja koiran hihna irtosi siitä. Hätääntyneenä hän kääntyi katsomaan talon pihaan juoksevan koiran menoa. Se juoksi sulavasti, kuin tanssien. Hän juoksi perään. Koira loikkasi vaivatta matalan portin yli ja hyökkäsi kaksiosaisin oven vieressä olevan pensaan luo ja murisi sen alla kyyhöttävälle kissalle. Kissa sähisi hiljaa takaisin. Nainen juoksi portille ja pysähtyi nähdäkseen jonkun talon asukkaista. Ketään ei näkynyt joten hän avasi portin ja kiiruhti koiransa luo. Koira vastusteli päättäväisesti kun sitä vedettiin hihnasta. Nainen sähähteli sille käskyjä tulla mukaan ja kiskoi kaikin voimin, mutta koiran nykäistessä hihnaa se irtosi pannasta ja hän kaatui selälleen kiveykselle. Lonkkaa kirpaisi. Hän puri hammasta ja nousi kyynärpäidensä varaan juuri nähdäkseen jykevän jalkaparin kaksiosaisen oven alemmasta ikkunasta. Hyönteisverkon läpi hän tosiaan näki vain jalat, jalat jotka tanssivat. Ne tanssivat sirointa balettia, jota hän oli koskaan nähnyt nuorten jalkojen tanssivan. Täydellinen plié, kaunis jalansiirto ja pieni potku ja hyppy. Jalat tanssivat toiseen huoneeseen.
Nainen nousi kiireesti ylös, raahasi koiran kadulle, risti tutusti jalkansa ja jäi miettimään. Jalkojen massiivisesta rakenteesta huolimatta tyttö oli tanssinut kauniisti, kauniimmin kuin yksikään hänen nykyisistä valmennettavistaan. Hän ei voinut ymmärtää. Miten hänen oli onnistunut olla huomaamatta tätä esityksissä tai koe-esiintymisissä, sillä tottahan noin lahjakas tanssija oli niissä käynyt! Hänen oli saatava tietää tytön nimi.
Nainen havahtui ajatuksistaan ja näki tien toisella puolella vanhan miehen seisovan aidan takana harava kädessään. Mies, jolla oli paksu parta, pienet silmät ja tukeva keskivartalo katsoi häntä tutkivasti kulmiensa alta. Hetkeäkään epäröimättä nainen lähti tien poikki tämä luo ja ojensi kätensä valkoisen aidan yli käteltäväksi.
”Hyvää päivää,” hän sanoi miehen puristaessa liian lujasti hänen hentoa kättään. ”Nimeni on Olga Ivanovitz ja haluaisin tiedustella teiltä erästä asiaa.” Mies nyökkäsi tuskin näkyvästi.
”Mietin tässä, ketä tuossa talossa asuu?” Hän osoitti olkansa yli vaaleaa taloa. Mies nosti kulmakarvojaan, katsoi maahan ja alkoi taas verkkaisesti haravoida sen näköisenä kuin olisi odottanut jotain paljon tärkeämpää kysymystä.
”Rouva Connorhan siellä asuu,” mies sanoi katsettaan nostamatta.
”Onko tällä rouva Connorilla kenties lapsia?” Olga kysyi heti ja huomasi samassa vaikuttavansa liian innokkaalta.
”On,” mies vastasi venyttäen. Sitten hän piti tauon. Olga oli jo aikeissa hoputtaa miestä, mutta hillitsi itsensä. ”Poika, Josh. Miellyttävä nuori mies,” mies jatkoi sitten. Olga näytti hämmästyneeltä ja kysyi:
”Eikö tyttöä?”
”Ei, ei tyttöä,” mies sanoi ja nosti nyt katseensa Olgaan. Hän näytti siltä kuin olisi pian kysynyt miksi rouva näin uteli hänen naapuriensa perheasioita, mutta huomatessaan tämän Olga pisti nopeasti väliin:
”No, kiitoksia paljon. Luulen että minun täytyy nyt lähteä.” Kun mies ei heti tarttunut hänen jälleen ojennettuun käteensä, hän vetäisi sen pois ja lähti kiireesti katua alas kiskoen vastustelevaa koiraa perässään.

Katu oli täynnä lentäviä lehtiä, jotka kasaantuivat porttien kulmille ja aitojen alle. Olga Ivanoviz käveli samaa katua kuin eilenkin, takki tiukasti hoikan vartalonsa suojana, yrittäen piiloutua tuulelta, joka oli ilmeisestikin päättänyt viedä hennon naisen mukanaan. Kauluksiaan kiskoen hän tuli vaalean talon portin kohdalle ja pysähtyi. Hän vilkaisi olkansa yli vastapäätä olevaa taloa, muisti epämiellyttävän välikohtauksen sen asukkaan kanssa ja käveli portista vaalean talon pihaan. Kaksiosainen lasiovi oli kiinni, kaihtimet alhaalla ja ovikellon päällä paksu teippi, niinpä Olga koputti heikosti oven lasiin. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten punaisia kaihtimia raotettiin ja nuori, ehkä vähän alle kaksikymppinen poika avasi oven.
”Päivää,” hän sanoi katsellen naista päästä varpaisiin. Hetkeen Olga ei saanut sanaa suustaan, mutta kiirehti sitten sanomaan:
”Hyvää päivää. Nimeni on Olga Ivanovitz.” Poika katsoi häneen kysyvästi, odottaen hänen jatkavan.
”Niin, olen tullut tänne.. öhh.. Oletko sinä Josh Connor?” Poika nyökkäsi. ”Toivottavasti tämä ei kuulosta liian henkilökohtaiselta... Vakuutan että olen täällä ammattisyistä… Sattuuko sinulla olemaan tyttöystävää?” Poika, Josh, näytti aidosti hämmästyneeltä. Olga tiesi, että kuulostaisi todella sairaalta kertoa miten hän oli niskoittelevaa koiraa hakiessaan kaatunut talon portaille ja nähnyt jalkojen tanssivan sisällä talossa ja että hän etsi nyt jalkojen omistajaa. Ei, se kuulosti kerta kaikkiaan liian oudolta. Nopeasti hän kehitteli päässään tarinan, jonka oli nyt pakko kelvata.
”Niin katsos, olen kuraattori eräästä toisen kaupungin koulusta ja … minut on kutsuttu puhumaan erään tytön kanssa… Hänen vanhempansa ovat yhteistyöhaluttomia koulujen kanssa ja yritän nyt löytää tyttöä muualta kuin kotoa… hänen omaksi parhaakseen. Nuorison keskuudessa on kuulemma puhuttu, että hän viettäisi aikaa sinun kotonasi… onko tämä aivan perätön huhu?” Josh näytti edelleen epäilevältä, mutta vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen:
”Ei minulla ole tyttöystävää. Eikä täällä kukaan käy.” Olga katsoi poikaan ja mietti hetken valehteliko tämä. Ei, miksi hän valehtelisi.
”Ahaa, selvä. En vaivaa sinua sitten enempää. Näkemiin!” Hän väläytti pikaisen hymyn ja kääntyi sitten menemään, odottamatta pojan vastausta. Vasta päästyään portille hän kuuli oven sulkeutuvan. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja ajatteli kuumeisesti, mitä nyt pitäisi tehdä. Jos pojalla ei ollut siskoa eikä tyttöystävää, niin kuka sitten oli tanssinut niin kaunista balettia keittiön lattialla? Nuoret jalat eivät voineet kuulua hänen äidilleen. Johtolankoja ei enää ollut ja Olga Ivanovitz päätti jälleen kerran luovuttaa.

Kaupunki lainehti ihmisistä. Toripäivänä jokainen torin neliömetri ja jokainen kadunkulma oli käytetty hyväksi, ja kaikkialta pursui kukkia, käsitöitä, vihanneksia, koriste-esineitä ja ties mitä vielä. Lehtiä sateli edelleen puista. Venäläissyntyinen nainen käveli rauhallisesti ihmisten keskellä kori käsivarrellaan kojujen tavaroita tutkien ja ihastellen. Kaunista musiikkia kantautui jostain, kukaan ei koskaan tiennyt mistä musiikki tuli torille toripäivänä, ja Olgan teki mieli tanssia. Hänen silmiinsä osui käsitöitä myyvä koju, jonka hyllyillä komeili kauniita kirjailtuja tyynyliinoja. Kaikissa oli ballerina vaaleanpunaisessa röyhelöhameessa. Olgan suunpieleen venyi hymy, kun hän käveli kojun luo ja kosketti erästä tyynyä.
”Pidättekö siitä, rouva?” myyjänä toimiva mies kysyi. Olga nyökkäsi hymyillen. ”Tarvitsetteko apua hintojen tai minkään kanssa?” hän jatkoi.
”Ei kiitos, minä katselen vain,” Olga sanoi ja jatkoi tyynyliinojen ihailua. Mies siirtyi palvelemaan toista kojun eteen tullutta naista.
”Päivää, rouva Connor,” mies tervehti. Tutun nimen kuullessaan Olga terästäytyi kuuntelemaan. Oliko nainen Josh Connorin äiti, pojan, jonka luona hän oli käynyt sepustamassa tekaistun tarinansa? Hän vilkaisi naista nopeasti. Tällä oli vaaleat, harmahtavat hiukset löysällä nutturalla, kauniit kapeat kasvot ja tyköistuva ruskea takki. ’Tanssijan vartalo,’ Olga ajatteli.
”Hei Michael. Kauniita tyynyliinoja sinulla myynnissä.”
”Ovathan ne,” mies vastasi kehuvasti ja haki muutaman lähemmäs rouva Connorin tutkittavaksi. ”Ette haluaisi ostaa yhtäkään, kauppa on käynyt huonommanlaisesti?”
”Löytyisikö yhtään miespuolista balettitanssijaa? Sellaisen voisin viedä Joshille, vaikka ei hän sitä varmaan käyttäisi.” Hän naurahti. ”Ovat turhan tyttömäisiä hänen makuunsa.” Olgan kulmakarvat nousivat hänen kuullessaan tämän.
”Pitäisi täällä yksi olla, isoäiti taisi kyllästyä ballerinoihin ja kirjaili miespuolisen sen sijaan,” Michaeliksi kutsuttu mies sanoi sukeltaessaan myyntipöydän alle ja noustessaan siltä mukanaan tyynyliina, johon oli kirjailtu miespuolinen tanssija kädet kauniilla kaarella pään yläpuolella ja toinen jalka notkeasti korkealle sivulle venytettynä tummanvihreässä, tiukassa miesbalettitanssijan asussa. Rouva Connor ihaili sitä hetken ja sanoi sitten:
”Oi se on aivan kuin Josh! Otan tämän.” Miehen laittaessa tyynyliinaa muovipussiin Olga Ivanovitzin aivot raksuttivat vauhdilla.
Oliko tämä tottakaan? Poika, tämä Josh Connor, oli siis itse ollut se tanssija! Niin tietysti! Palaset loksahtivat paikoilleen, eihän kellään tytöllä voinut olla niin järeärakenteisia jalkoja. Siksi hän ei ollut huomannut tätä koe-esiintymisissä, siellähän ei käynyt kuin tyttöjä. Kysymykseksi jäi missä poika oli oppinut tanssimaan! Kaupungissa oli vain muutama balettia opettava tanssiseura tai –opisto, niidenkin listoilla vain pari poikaa, joista kukaan ei ollut näin lahjakas. Pojan äidistä päätellen he eivät olleen vasta muuttaneet kaupunkiin, nainenhan tunsi torimyyjät… Mitä vaihtoehtoja jäi? Ei muita, kuin että oli otettava asiasta selvää. Olga juoksi harmaahiuksisen naisen perään.

Kuuden kuukauden ajan Josh Connor kävi päivittäin opettajansa luona ohjattavana Sergéin katsellessa peilisalin laidalta. Poika edistyi nopeasti ja tanssi jumalaisesti, sitä ei voinut kieltää edes Sergéi. Olga Ivanovitz pani kaiken tarmonsa suojattinsa kouluttamiseen ja motivoimiseen, sillä sekä hänen että Joshin unelmasta oli hyvää vauhtia tulossa totta.

Lattiassa oli teipillä merkattu pieni ruksi. Sen viereen Josh asetti jalkansa ja nosti toisen koukkuun koskettaen varpailla polveaan. Hän katsahti vierellään hymyilevään suurisilmäiseen venäläistyttöön, joka myös seisoi oman teippiruksinsa päällä, ja käänsi sitten päänsä alas katsellen metsänvihreää asuaan. Hänen edessään roikkui suuri, painava samettiesirippu. Se oli tältä puolelta likainen, suurien mustien nokitahrojen peitossa, mutta Josh tiesi, että toiselta puolelta se oli räiskyvän punainen, olkoonkin, että se oli roikkunut siinä varmasti jo yli sata vuotta. Vain se erotti Joshin ja muut tanssijat tuhatpäisestä yleisöstä. Josh ajatteli salaisuutensa paljastumista ja poikien ivaa kotona Amerikassa, mutta hän oli nyt täällä eikä hänen unelmansa toteutumista voinut estää enää mikään. Hän hymyili. Täysin rauhallisena hän kertasi piruettihyppyjä päässään alusta loppuun ja ravisteli jäseniään.
Näyttämön laidalla kulissien takana nainen katseli eturivissä seisovaa poikaa ja pyyhki nopeasti silmiään. Hänen unelmansa oli sittenkin toteutunut, hän oli löytänyt lahjakkaan tanssijan ja oli jälleen Moskovassa, kaupungissa, jota hän rakasti. Sitten joku koputti Olgaa olkapäähän ja sanoi hänelle nopeasti jotain venäjäksi. Olga pyyhki kasvonsa ja tarttui lavasteen toisesta päästä, jota hän hädin tuskin jaksoi nostaa. Aplodit kaikuivat takahuoneisiin, kun punainen verho nostettiin ja Tsaikovskin baletin ensimmäinen näytös alkoi.

Taas päivitän. Hahaa, tätä voiskin tehä useammin. En kyllä hirveenä jaksais nyt kirjottaa kun raapustin uutta novellia konnella äsken ja sormet on siitä eilisestä jäätymisestä ihan kohmeessa vieläki. Siis että ne ei toimi kunnolla. Teksiviestin lähettäminenkin oli yhtä piinaa sormille :/
Tänään oli aika hauska päivä oikeestaan. Heräsin tälläkertaa ENNEN yhtätoista ja kattoin vähänaikaa telkkaria. Sieltä tuli KivisetjaSoraset ja tuli Amerikanreissu mieleen<3 Sitte hermostuin kun iskä hoki kokoajan että et nyt jää siihen löhöämään kun lähe johonkin ulos. Vastahan mää olin jaloilleni päässy! No lähin sitten iskälle suutuspäissäni äitin kans rannalle. Otin vähänaikaa aurinkoa mutta sitten tuli semmonen olo että kohta mää palan (ei ollu aurinkorasvaa) nii lähin kattomaan onko kaupat auki. No ei ollu se kauppa mihin mun ois pitäny päästä ostamaan paita. Saija oli muuten ostanu samallaisen minkä mää meinasin, erivärisen vaan.. Menin sitte takas sinne rannalle kärventymään ja kuuntelemaan musiikkia. En jaksanu sillon ees vaatteita ottaa pois että oisin pikineillä vaan ollu..eiei. Istuin siinä puoli kahteen asti kun sillon Essin ja Saijan piti tulla kans sinne rantaan että oltais menty Tomia kattomaan >D Siis kun se oli töissä. Mutta ei ne ollu vielä ees kaupungissa perhana nii mää lähin sitte ite sinne. Kävelin vaan sinne officeen ja siellä se Tompsa istui. Oli kuulemma tylsää. Sitte Laura tuli sinne ja jäi sinne. ööh.. Selitettiin kaikki vuorotellen ja mää kaatoin roskiksen plus tein ison naarmun pöytään. Solimunhameenvika. Sitte Tomille tuli äkkilähtö kun sinne tuli vene, onneks suomalainen mutta siellä oli jo kolme ruottalaista. En älynny mittään mitä ne puhu. Se siitä ruotsinstipendistä :D
Sitte Essi ja Saijaki löys sinne (pienien vaikeuksien kautta, Essi kuuli että "tulkaa tänne optiseen." huh? sanoin officeen.. >D) samoin öö muita tuttuja. Hassuolopaheneeeeee. uuh. Istuttiin laiturilla ja oli lämmin ^^ ihanaaihanaa kun on kesä! Ja viikko vapaata. Mitäköhän kaikkea mää keksisin..
Oli kiva jutella kaikkien kans, nähä kaikkia ja näin. Meinasin soittaa Kristan sinne mutta se oli eilen nii semmonen hoopo<3 :/ etten tienny pitäskö. Sitte menin Essin ja Saijan kans ''jäähyväisjätskille'' kun ne lähtee tännään Helsinkiin yöjunalla. Ja sitte niien kans kotia. Oli kivvaa noin silleen yleisesti :)
Mutta tuo Krista on vieläki hoopo<3 möö.
Taas vois eräillä. Erään haluan mutta toinen eräs hyppää johonki hiivattiin kohta nii on hassuolo. Ei siis mikkään enossaapäättää-olo vaan ihan vaan hassu, kun siis oikeesti ossaan päättää. En tykkää näin isoista muutoksista :/ mutta eräs sannoo että muutokset on hyvästä. No ei tämmöset muutokset ole. Höhpöhpaksa. Ja nyt mietin silleen kokoajan (en KOKOajan) sitä toista erästä ja se eräs1# jää taka-alalle mikä on toisaalta hyvä. Tai emmää tiiä. Ei se nyt niin taka-alalla ole, ottaen huomioon mun eräänmetsästysreissut :/ Oon aika penikka<3 Mitä mää oisin muka teheny jos oisin sen nähny häh? Kai mää kestän. PAKSA.

Ompas siitä aikaa kun viimeksi kirjottelin. Tosissaan aika kauan. Ja hirveestihirveesti muka tapahtunukki.
No nyt oon ensinnäki siellä kesätöissä Botnialla. Nyt on toinen viikko. Siellä on kyllä nyrpeitä ihmisiä. En nyt väitä ite olevani siellä kovinkaan ilonenhyppiväinen kokoajan mutta siis niin elämäänkyllästyneen näköstä porukkaa että huhhuh. Viime maanantaina oli se työhönperehdytys-juttu ja siellä oli siis kaikki (tai en tiiä ihan kaikki). Kaikki melkeen vanhempia kun mää, oli siellä pari tuttua kuten Päivikki ja Katja ja Tuomas ja näin. Yks ihan kivannäkönen jonka nimi oli Pasi :D vissiin. Sen videotykin kanssa räpeltämisen ja kahen tunnin selittämisen jälkeen kivuttiin bussiin ja huristeltiin ympäri paikkoja tehtaalla ja siinä ympäristössä, kaikki ne missä oon käyny varmaan tuhat kertaa. Nii ja enhän mää omaa asuinaluettani tunne ollenkaan. "Tämä on virkailijakubi ja tämä on sen ja sen asunto ja tuolla on se ja se talo". Ah, tylsää. Ja se itse tehtaalla kiertelykin oli aika turhaa kun oli seisokki meneillään niin mikkään ei ollu käynnissä. Jännää katella monitoreista paikallaan olevia laitteita.. No siitä päivästä päästiin helpolla. Tiistaina alkokin jo sitten työnteko. Meät oli komennettu siihen Pajulaan oottamaan työnjakoa. Se meni silleen että 4 poikaa pääs leikkaamaan ruohoa johonki siihen tehtaan lähelle, Päivikki plus joku muu meni jonkun puutarhurin mukkaan, se Pasi ja kaks tyttöä meni labraan arkistoimaan (kihikihi >D) ja mää pääsin varastolle (yksin) jakelemaan niitä ihme lahjoja. Sitä kesti kaks päivää. Eli siis tämä BMS (Krista kuuli pms) jako jottain lahjoja työntekijöille ja ne lahjat sattu olemaan semmosia lentolaukkuja ja mää joutuin jakamaan niitä ja ottamaan kuittauksen kaikilta jotka niitä haki ja nostelemaan niitä likasia laatikoita ja vetelemään puukolla niitä auki. Se oli toisaalta ihan kivvaa, sain olla ihmisten kans eikä tarvinnu homehtua jossain arkistokomeron nurkassa. Mutta vähän äklötti kun ne raksaukkelit tuli hakemaan niitä laukkuja isolla porukalla tyyliin: "mää kuulinki että täällä on nätti tyttö hommissa" ja " saakos tyttöä halata kun noin hyvin hommansa hoitaa?" Öh. En mää mittään sanonu mutta halas se kuitenki.. Pitäsköhän valittaa työnantajalle seksuaalisesta häirinnästä?? Ehkä.
Kaikki miehet yritti muutenki olla tosi hauskoja. Kyllä vitsiä lensi. Mua vaan ei naurattanu, lähinnä olin vaivautunu. Mutta ne mun "työkaverit" siellä :D Ei herranjumala. Mulla oli kova homma pidätellä naurua niien kans :D Oltiin kahvitauolla näin. Siellä oli yks semmonen vähän tukevampi nainen ja semmonen miekkonen jolla oli tosi ilonen ääni. Se nainen piikitteli kokoajan leikillään sitä ukkelia, mutta se kuulosti ihanko se ois ollu tosissaan. Kaikki muut oli ihan vakavia ja hymähteli vaan välillä mutta se yks joku kakskymppinen poika vilkuili mua vähän ouosti kun hihittelin sen kaakaomukini takana niien jutuille. Sitte toisenä päivänä mulla petti pokka ja ponkasin ulos huoneesta nauramaan :D Ne varmaan katto vähän perrään xD

Sitte torstaina työnjaossa mulle ja kolmelle muulle tytölle lankes ruohonleikkuuta. Mää siellä palolaitoksen lähellä ja Kemilän pihassa pärryyttelin. Eikä selvitty niinäkään kahtena päivänä ihan "kommelluksitta" :D Ensinnäki mulla oli vähän vaikeuksia saaha se leikkuri käyntiin. Mahdoin näyttää kivalta kun nyin sitä narua ihan täysiä (olin siinä ison tien laijassa). Meinasin jo yheltä mieheltä kysyä apua mutta sain mää sen sitte käyntiin. No rupesin sitte leikkaamaan. Pääsin semmoset 7 ja puol metriä etteenpäin nii se sammu. Olin ihan ihmeissäni kun tarkkasin tankkiin nii se oli täys, se tulppamikäolikaan oli paikoillaan ja mää en ollu ajanu kivveen tjtn. No mää laittoin sen uuestaan käyntiin (nyt meni vähän paremmin) ja se kulki ihan hyvin sen kymmenen mertiä kunnes se sammu uuestaan. Mää jo tuskastuin ja soitin sille anttikorhoselle että onko normaalia että tämä tälleen sammuilee. No se tuli käymään ja sano ettei siinä konneessa mittään vikkaa ollu vaan se ruoho oli liian pitkää ja mää työnsin sitä härveliä liian noppeesti. Jatkoin sitte hommia vähän punasena.. HITTAAMMIN :D Se oli kyllä ihan puolmetristä se ruoho, ihan valehtelematta. Tauot oli tosi tylsiä kun siinä kolmen tupakan savussa koitin syyä leipiäni ja kattella niien muijen tyttöjen nyrpeitä ilmeitä. Että en hirveenä jaksanu taukoilla että tein sitte ylitöitä :) haha.
Perjantaina mua hävetti hirveesti kun jouduin kahesti soittamaan sille työnvalvojalle (kolmannelle kerrallekki ois ollu tarvetta mutta en kehannu ennää :D) kun en oikeestikkaan saanu sitä konetta käyntiin. Melkein murskasin sormeni siinä hommassa. Sitte kun se tuli kattomaan mikä siinä oli vikana nii YKSI veto siitä narusta ja se lähti käytiin. Vähän nolotti. Onneks oli perjantai. Tauolla kipasin kotona eikä kukkaan tajunnu mittään, vähän oon viekas ;D! (Pelkäsin kyllä vähän että ne tytöt antaa mut ilmi jos ne huomaa :D no oisin mää saanu käyä kotona oikeesti)
Viikonloppuna mulla oli kyynervarren lihakset kipiät kun jouduin puristamaan sitä ruohonleikkurinkahvaa kokoajan ja muutenki käet ja jalat vähän. Myllynreissulla mietittiin Kristan kans että mitäköhän eräiden mielessä liikkuu..

Maanantaina sain sitte komennuksen puutarhurin mukkaan yksin (siis ei muita kesätyöläisiä) mikä sopi mulle mahtavasti. Se oli semmonen aika nuori puutarhuriopiskelijatyttö ja se oli tosi kiva! Jutteli hirveesti ja päästi mut vartin aikasemmin plus piti hurjan pitkiä taukoja :D Sen kans oli ihan hauska kyykkiä puskissa. Koska sitä se oli se homma. Sain naurukohtauksen yhessä vaiheessa kun haravoin ja kattoin yhteen puskaan päin nii just sillon se Henna pomppas sieltä keskeltä käet täynnä rikkaruohoja. SE NÄYTTI NIIN HASSULTA! :D ..on mulla halvat huvit.. Oltiin klubin pihassa nii mää kerkesin käyä ruokatunnilla kotonaki lukemassa jotaki ja syömässä muutaki. Se oli lepposaa puuhaa nii ei sattunu mittään kömmähdyksiä :D Nii ja näin Mirkkua töiden jälkeen siellä tenniskentällä missä se oli muka "töissä" -_- :D juteltiin siinä vähänaikaa.. Tännään tapahtu sitten enemmän, meinasin a)kastua, b)jäädä traktorin alle ja c)tulla syödyksi elävältä. Kastua meinasin kun pojat tuli pesemään asvalttia (ihan oikeesti) ja niillä oli semmonen hullu letku. Hyi tuo kuulosti ällöltä. Ne pesi sitä asvalttia aika laiskasti ja me kyykittiin puskissa. Sitte ne huitas vähän välillä sitä vettä meän päälle ja nauro ihan hirveesti. Pojilla oli hauskaa :D Sitte kun kävin pyörän luona hakemassa jotaki nii ne huus sieltä pihan yli että "hei tytöt otetaanko märkä t-paita kisa" ja huiskutteli sillä letkulla. Kyllä hymmyilytti :D Vielä kun se yks kikkarapää oli ilman paitaa sielä (en tiiä onko se sallittua kun tytöille sanottiin ainaki sillon ettei saa leikata ruohoa bikineissä :D) mutta olipahan se kuitenki. Hii >D Sitte jotkut miehet tuli traktorilla hakemaan jotaki katkennutta puuta enkä oikeestikkaan huomannu sitä neljänmetrinkorkusta traktoria ja oli hilkulla etten jääny alle. Hyvä minä jee. Nii ja sitte itikat meinas syyä mut elävältä. Eipä tullu myrkkyjä mukkaan ei :/
Että on tuolla töissä ihan mukavaa ollu, ei nyt mitenkään ylikivaauuh mutta siis ettei se mittään pakkopullaa ole :)

Nyt taas eräilen kun mulla on kysymys. Mitä se meinaa jos juttelen erään kanssa ja vaikka me vaan jutelaan nii se puhhuu/mainittee kokoajan jostaki toisesta eräästä? Siis jos sekoaa laskuissa.. Eikä mitenkään vihjailevasti muttakun puhhuu vaan. Tai mistä sitä ees tietää onko se vihjailevaa vai ei. Ja tää on silleen aika ärsyttävvää kun eräät/eräs voi ylireagoija. Mulla on toinenki kysymys. Miksen tajua tuota vastakkaista sukupuolta? Tämmöstä siis Annan pieni aivokoppa mietiskelee..

Laitan taas tänne tämmösen. Tää on siis tämä minkä kirjotin Hannalle synttärilahjaksi. Outo lahja mutta näytti se tykkäävän :D Halusin tahallani kirjottaa tommosen lässynlässynuuhekäihastus-novellin, mutta tässä on vaan se huono puoli että (sen lisäks että jotkut kohat ei toimi mikä on siis mun yleinen ongelma) että tästä ei tullu yhtään mun näkönen. Siis kun tietosesti kirjotin tästä lässynlässyä. Mutta siis, tarkotus oli olla kliseinenkin ehkä ja semmonen massalaatua :D tällä en halunnu "erottua" mitenkään.. EN mää nyt muillakaan sepustuksillani hirveenä halua erottua mutta siis kaikki tajus. (Nii ja en suosittele lukemaan jos kyllästyy helposti :D tääonaikapitkä..) Sou. -->

Hukattu suudelma

'Heräsin siihen kun äiti avasi parvekkeen ovet selälleen ja päästi auringon sisään. Se täytti koko huoneen ja häikäisi silmäni luomien läpi. Painoin kasvoni viininpunaiseen tyynyliinaan ja mumisin väsyneesti. Äiti puhui jotain ja tunsin jymäyksen sängyn jalkopäässä. Sitten patja alkoi pomppia tasaisesti. Nousin vihaisena istumaan ja karjuin pikkusiskolleni, jotta hän lopettaisi sängylläni hyppimisen. Alkoipa tämäkin aamu taas hyvin.
äiti kysyi ärsyttävän pirteästi lähtisinkö mukaan eläinpuistoon. Tiuskaisin etten lähtisi ja jäin yksin hiljaiseen hotellihuoneeseen. Tuijotettuani hetken seinällä roikkuvaa hyvin neutraalia purjevenemaalausta löin nyrkillä tyynyyni ja lampsin kylppäriin.
Olin jo viikon kapinoinut varsin huomattavasti kolmen viikon perhelomaa vastaan ja vanhempani jättivät minut asian puolesta onneksi suurimmaksi osaksi rauhaan. Kai ihmisellä nyt pitää olla jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä eikä sitä todellakaan löytynyt Portofinosta. Kyllähän maisemat olivat idyllisiä ja meri uskomattoman kaunis ja oliivipuut tuoksuivat ihanalta matkojen päähän. Mutta kun minä en osannut nauttia nyt mistään, en ilman kavereitani. Pikkusiskon ja vanhempieni seurasta en paljon perustanut ja viikko lomasta oli jo mennyt haaveillessa mitä kaverit tekivät kotona, yhdessä…
Pesin hampaitani tukka sekaisin ja naama nurinpäin miettien juuri miten hauskaa Elsalla ja Kikalla oli eilen ollut Siltanokan rannalla, mistä he ystävällisesti muistivat minua tekstiviestillä. Työnsin hammasharjan etuhampaitteni väliin ja otin kännykän pöydältä, luin eilisen viestin ja sylkäisin hammasharjan lavuaariin. En voinut uskoa että minut oli raahattu Italiaan juuri nyt!
Ainut hyvä asia tässä lomassa oli juuri tämä kohde. Pisin Italiasta monestakin syystä. Pidin ilmastosta, kostean lämpimästä, ei kuitenkaan liian kuumasta, pidin ystävällisistä ihmisistä ja erityisesti kielestä. Italia oli mielestäni todella kaunis kieli, ja vaikken osannutkaan puhua sitä, kuuntelin paikallisten puhetta mielelläni ja olin alkanut ymmärtää sanoja sieltä täältä.
Puin kesämekon päälleni päätettyäni etten lojuisi enää tätä päivää sisällä. Vesin tummanruskeat hiukset hauskalle poninhännälle, otin sandaalit käteeni ja marssin huoneesta käytävään. Hissiä odotellessani tunnustelin pehmoista kokolattiamattoa paljailla varpaillani.

Turistialueella ei kuullut paljonkaan italiaa, joten lähdin rantaan päin. Kuljin valkoisiksi kalkittujen porttien ali ja katselin ylläni levittäytyviä pyykkinaruja. Hymyilin tahtomattani leveästi, kun ajattelin näkymän olevan kuin jostain romanttisesta italialaiselokuvasta. Sitten huomasin noin minun ikäiseni pojan seisovan erään keltaisen talon nurkkaa vasten. Hänellä oli vaaleat hiukset, mikä ei ollut tavallista tässä maailmankolkassa, ja vihreä t-paita. Ruskettuneet kasvot ja käsivarret erottuivat ihanasti vaaleaa seinää vasten. Hän katsoi selvästi minua. Eikä vain katsonut, vaan oikein tuijotti. Menin vähän vaivautuneena ja askeliani jouduttaen hänestä ohi ja mietin, miksi hän noin minua katsoi. Katsahdin taakse, mutta poika oli kadonnut. Ajattelin hänen vaaleita hiuksiaan, jotka niin pistivät silmään.

Kävelin rantavedessä ja etsin paikkaa, jossa voisin vaivihkaa kuunnella ihmisten puhetta. Istuin hiekalle erään iloisesti pölpöttävän naisjoukon lähettyville. Heitä oli vähintäänkin huvittava katsella; kuusi naista makasi uimapuvuissaan hiekalla ja suun lakkaamatta käydessä käden huitoivat ilmaa vimmatusti.
Voi miten meri oli kaunis. Se kimmelsi auringossa antaen jokaiselle osansa. Pikkutyttö nauroi hillittömästi aaltojen kutittaessa hänen sääriään, kun hän juoksi niitä karkuun, pari nuorta heitteli jättimäistä rantapalloa seisoen vyötäröään myöten suolaisessa vedessä ja tuo poika tuolla näytti nauttivan veden viilentävästä vaikutuksesta hänen kahlatessaan rantavedessä…Hei mutta, sehän oli se sama poika, jonka olin nähnyt kadulla aikaisemmin! Huolettomasti takaraivolla roikkuva lippis oli peittänyt vaaleat kiehkurat, mutta nyt kun hän kääntyi, ne näkyivät selvästi ruskeita kasvoja reunustaen. Hän ei ollut sitä tyyppiä, josta Elsa olisi ehkä käyttänyt nimitystä ”sikahyvännäköinen”, mutta kasvot olivat ystävälliset ja vartalo lihaksikas. Ja taas hän katsoi minua. Seisoi rantavedessä parinkymmenen metrin päässä ja tuijotti. Sitten hän lähti kävelemään minua kohti. Hätäännyin hieman ja kiersin kädet polvien ympäri. Hän käveli vain hieman minusta ohi ja sanoi ohi mennessään ’hei’ niin suomalaisittain, että hätkähdin ja katsoin hänen menoaan hämmästyksen selvästi paistaessa kasvoiltani. Hetken päästä hän kääntyi katsomaan taakseen ja väläytti suloisen, toispuolisen hymyn. Taisin hymyillä hämilläni takaisin.

Näin pojan monta kertaa tämän jälkeen rannalla, kaupungilla, turistialueella, jopa hotellissa, mutta en koskaan saanut tietää hänestä mitään erikoisempaa, kuten hänen nimeään tai edes missä huoneessa hän asui. Vaikka en koskaan puhunut hänelle tai hän minulle, tuntui kuin olisin tuntenut hänet. Ja aina nähdessään minut hän katsoi pitkään, tuolla hellittämättömällä tavallaan ja minä katsoin takaisin. Sitten hän aina katosi. En pysynyt enää hotellihuoneessani, vaan yritin päivän aikana käydä mahdollisimman monessa paikassa salaisena toiveenani törmätä taas häneen, mikä usein onnistuikin. Olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta koskaan en ehtinyt tai uskaltanut.

Hotkin pastaa uskomattomalla ruokahalulla. Äiti katsoi minua tyrmistyneenä haarukan jäätyä hänellä suun ja lautasen väliin. Pöytätapani eivät kai siinä tilanteessa olleet parhaat mahdolliset. Pidin taukoa kun olin syönyt puolet valtavasta pastakulhostani ja nauroin heleästi pikkusiskoni naamalle, joka oli korvia myöten spagettikastikkeessa. Ehkä sekin oli yksi syy miksi äiti katsoi minua niin kummissaan, sillä vasta ny tolin alkanut olla loman aikana iloinen.
Pyysin vanhemmiltani ruuan jälkeen luvan lähteä ravintokasta rannalle kävelemään. En oikeastaan tiennyt miksi sinne halusin, salaisesti kai taas toivoin, että tuo salaperäinen poika ilmestyisi rannalle myös.
Riisuin kengät ja astelin hiekassa paljain varpain. Se oli pehmeää ja päivän jäljiltä vielä lämmintä. Maisema oli jälleen kuin romanttisesta elokuvasta, niin epätodellisen kaunis. Hymyilin taas tahattomasti. Istuin hiekalle nojaten käsiini selän takana. Katsoin merta, rantaa ja auringonlaskua tuulen vain humistessa ja lennättäessä hiuksiani, ja aaltojen lyödessä hiljaa, muuten oli hiljaista.
Vaivuin hiljaa ajatuksiini. Mietin maratonpuheluani Elsan ja Kikan kanssa, kun kerroin heille salaperäisestä pojasta, joka aina katsoi minua pitkään. Muistelin miten he olivat kikattaneet kiljuen ”Katalla on lomaihastus!” Hehkutettuani pojan ulkonäköä olin koettanut selittää, että enhän edes tuntenut poikaa kuin näöltä, en tiennyt varmasti oliko hän edes suomalainen, mutta he eivät kuunnelleet ja kehottivat minua iskemään pojan, mikäli hän asuisi alle kahdensadan kilometrin päässä Jyväskylästä, missä itse asuin. Olin nauranut heidän jutuilleen, mutta jotenkin arvelin ettei tämä poika ollut ihan tavallinen. Sitten havahduin mietteistäni, kun huomasin äkkiä jonkun lähestyvän rantaa pitkin. Hahmo, jolla oli vihreä t-paita käveli märällä hiekalla lähemmäs ja lähemmäs. Minun kohdallani hän pysähtyi. Nyt ei ollut epäilystäkään ettei hahmo olisi poika, josta en tiennyt mitään, mutta jonka sinivihreät silmät tunsin niin hyvin.
Hän seisoi siinä, taas parinkymmenen metrin päässä, hieman takakenossa vaaleat hiukset pörrössä, kirkkaanpunaista auringonlaskua vasten. Hän vain katsoi ja minä katsoin takaisin.
”Hei,” hän sanoi ja nyt en epäillyt yhtään ettei hän olisi suomalainen.
”Hei,” minä vastasin ja katsoin kun hän istui viereeni hiekalle.
”Toivoinkin että olisit täällä. Auringonlasku on tosi kaunis.” En ollut koskaan kuullut kenenkään pojan puhuvan tällä tavalla enkä tiennyt, että sen takia maha voisi heittää tällaisia voltteja. Ihmetyksekseni minua ei jännittänyt enkä ollut aivan jäässä pojan istuessa lähelläni ja tapittaessa minua lakkaamatta. Oli aivan kuin olisin tuntenut hänet jo valmiiksi, vain mahani ja kuumunut veri suonissani kieltäytyivät tuntemasta häntä.
Hetken aikaa istuimme hiljaa hiekalla. Poika katseli horisonttiin levollisin ilmein, mutta vilkaisi välillä minuun. Nyt oli minun vuoroni tuijottaa häntä. Hän oli kaikesta huolimatta aika tavallisen näköinen, sinivihreät silmät unisesti suunnattuina auringonlaskuun, jykevä nenä muutamien pisamien peittämänä ja iho kauniisti ruskettuneena. Hän hengitti rauhallisesti raollaan olevan suun akutta ja ylähuuli oli suloisesti vähän töröllään. Vaaleat taipuisat hiukset ulottuivat peittämään korvat ja kiehkurat liikkuivat hiljaa tuulessa. Hän istui jalat hieman harallaan koukussa ja nojasi kyynärpäitä polviinsa. Ruskettunut iho menetti hehkunsa hämärässä, mutta silmät loistivat kirkkaina. Jotain erikoista hänessä oli.
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi äkkiä edelleen merelle tuijottaen:
”Muistan kun näin sut ensimmäistä kertaa. Muistan kun sulla oli punainen mekko ja hiukset ponnarilla. Heti sä osuit silmään, koska sä hymyilit. Katselit ylöspäin ja hymyilit. Ihan itsekses. Sua oli niin kiva katsella.”
Katsoin poikaa ällistyneenä hänen puhuessaan. Sitten hämmästynyt ilmeeni suli hymyyn. Hän katsoi minua ja hymyili myös tuota ihanaa toispuolista hymyään.
”Halusin nähdä sen hymyn uudestaan ja yritin löytää sut aina kun pystyin.”
”Sulla huomion kiinnitti nuo vaaleat hiukset,” sanoin edelleen hymyillen ja vilkaisin hänen pörröistä pellavapäätään. ”Ajattelin ettei paikallisilla ole ton värisiä hiuksia. Ne jotenkin pisti silmään.”
Poika katsoi hämillään maahan.
”Kävelläänkö vähän?” hän kysyi sitten. Nyökkäsin ja annoin hänen vetää minut kädestä seisomaan. Pääsin jaloilleni, mutta poika ei hellittänytkään otettaan. Hän piti vain hellästi kättäni omassaan. Hämmästyin ensin, mutta kiersin sitten omatkin sormeni hänen kätensä ympäri ja katsoin häntä ujosti.
”Ainiin, mun nimi on Max.”
”Mä olen Kata.”

Max oli kaikin puolin ihana. Kävelimme rannalla käsi kädessä puhellen hiljaa kaikenlaisesta. Mahani teki edelleen voltteja, mutta tunsin oloni täysin turvalliseksi kertoa hänelle kaiken itsestäni, mitä nyt ihmisille kerrotaan, ja vähän enemmänkin, hän samoin minulle.
En tiedä kuinka kauan kävelimme rantaa pitkin, mutta se vain ei tuntunut loppuvan, enkä halunnutkaan sitä. Halusin vain kävellä eteenpäin ja pitää Maxia kädestä, puhua hänen kanssaan ja katsoa häntä silmiin.
Kävellessämme erään kiviröykkiön ohi Max ehdotti että istuisimme kiville. Hän veti minut edelleen kädestäni pitäen viereensä ihan lähelle. Katsoin häntä syvälle silmiin ja pääni alkoi kallistua eteenpäin, ja ennen kuin huomasinkaan suljin silmäni ja tunsin hänen huulensa omillani. Ne olivat pehmeät ja maistuivat suolaisilta. Olin varma, että tuona hetkenä olisin osannut lentää. Olisin kohonnut pilviin ja aina vain korkeammalle. Halusin hetken kestävän ikuisesti, ja siltä se tuntuikin. Sitten kun avasin silmäni, näin Maxin silmissä ne vihreät täplät ja hymyilin. Mielessäni kävi ajatus täydellisestä ensisuudelmasta, tämä jos mikä, oli sellainen. Tunsin kun Maxin käsi kiertyi ympärilleni ja puoliksi vahingossa nojasin pääni hänen olkapäähänsä. Istuimme siinä ties kuinka kauan, mutta ilma oli edelleen lämmin ja ranta hiljainen. Kun lähdimme kävelemään takaisinpäin , puhuimme hiljaa huomisesta…

Seuraavana aamuna heräsin kaikkia muita ennen ja pukeuduttuani menin hotellin alakertaan aamiaiselle. Ne harvat, jotka olivat jo hereillä, kääntyivät portaissa katsomaan perääni, sillä hymyilin koko ajan mennessäni. En osannut ajatella muuta kuin eilistä ja pääni oli edelleen pilvissä. Puoleenpäivään oli vielä pitkä aika enkä kärsimättömyydeltäni tiennyt mitä pitäisi tehdä. Kahdeksalta olin jo laittanut itseni valmiiksi, otin kirjan ja yritin lukea, mutta ei siitä tullut mitään. Avasin tv:n ainoan englanninkielisen kanavan, mutta se vain lisäsi hermostuneisuuttani. Istuin hetken paikallani ja mietin kuumeisesti. Sitten nousin äkisti ja lähdin huoneesta. MTV:lle jäi soimaan James Bluntin kappale ”Goodbye My Lover”.
Kello kahdeltatoista istuin rannalla muistellen miten siinä samassa paikassa, sillä samalla kivellä Maxin käsi oli kiertynyt vyötärölleni ja olin saanut ensisuudelmani pojalta, joka pani vatsani vääntelehtimään onnesta. Odotin Maxia ja vilkaisin välillä pientä rannekelloani. Istuin kärsivällisesti paikoillani merelle tuijottaen, kunnes kello oli puoli yksi. Aloin tähyillä rantaa molempiin suuntiin, mutta poikaa vain ei kuulunut. Vakuuttelin itselleni, että hän oli vain pahasti myöhässä, hän ilmestyisi kyllä. Kello oli kuitenkin jo yli yksi, ja kurkussani oli kuristava tunne ajatellessani, ettei hän tulisikaan. Vihdoin nousin ja lähdin itkua tukahduttaen kävelemään takaisin. Päätin vakaasti tulla illalla uudestaan paikalle, välittämättä pitkästä kävelymatkasta tai vanhempieni estelyistä, ja se auttoi.
Illalla sitten kävelin rannalla kohti noita kiviä. Ilma oli oikeastaan lämmin, mutta silti minua paleli kesämekossani ja palelu vain yltyi mitä lähemmäs tulin. Tulin perille. Vihreää t-paitaa ei näkynyt kivien lomasta eikä pörröinen vaalea pää kääntynyt katsomaan minua. Ranta oli kerrassaan autio. Astuin pari askelta lähemmäs, vähän kuin varmistaakseni toivottoman tilanteen. Sitten painoin pääni alas.
Ja sillon näin sen. Silmäni revähtivät auki ja pyyhin niitä nopeasti saadakseni kyynelten sumentaman näkökykyni takaisin. Hiekassa oli suuri, ehkä viisimetrinen simpukoista ja kivistä muodostettu sydän, jonka toisen puolen reunalla epähuomiossa seisoin. Katsoin sitä epäuskon ja hämmästyksen vallassa. Vilkaisin ympärilleni ettei ketään ollut näkösällä, mutta ranta oli edelleen tyhjä. Kiersin hitaasti sydämen etupuolelle ja nyt erotin sen keskellä lukevat sanat, jotka olivat nekin simpukoilla kirjaillut:
”En ikinä unohda sua!” Purskahdin itkuun, mutta tällä kertaa seassa oli myös onnen kyyneleitä.

Loppuloman aikana en nähnyt Maxia kertaakaan enkä koskaan saanut tietää miksei hän ollut tullut paikalle. Vähitellen myös tajusin, että tuskin koskaan enää näkisin tuota pellavapäistä Ivalolais-poikaa. Minulla ei ollut hänestä, eikä edes hänen minulle tekemästään sydämestä valokuvaa, mutta hänen kasvonsa, olemuksensa ja kaikki muu oli tarkasti lokeroituna muistoihini, viimeistä yksityiskohtaa myöten. Ja tiesin, että niin kuin Max ei ikinä rikkoisi simpukkasydämellä antamaansa lupausta, en minäkään unohtaisi häntä.
Silti minusta tuntui, että olin hukannut ison palan itsestäni hänen mukanaan, ja samalla hukannut ensisuudelmani…'

Hihhahuu kopiointi on kivaa :P siis ettei tarvii kaikkea kirjottaa uuestaan..

Nyt tulee taas tämä kiirekiireapuaapua-olo. Siis kun nyt on jo kesäloma niin lähellä. Eli siis no ensinnäkin on koulu, jota pittää nyt sen verran kattoa että ne päättökokeet menis jotenki paremmanpuoleisesti. Olis ihan kiva. Sitten pitäis ulkoilla (mitä en voi tällä viikolla tehä paljon ollenkaan kun lääkäri käski, siis semmosta kunnon läähpuuhhikiliikuntaa vaikka haluaisin :/), hajotella tutkintoon mikä ei tosiaankaan innosta, olla viikonloppusin kavereita, mennä jossain vaiheessa Hannan luona kyläilemään ja sitten on vielä se reissu tulossa niin seki pitäis sisäistää. Ei tossa nyt montaa asiaa ole mutta kaikki ihan aikaavieviä juttuja, ainakin mun päässä :D Entäs sitten kun lukio alkaa..?

Toisaalta ihana kun alkaa kesäloma (on se joskus ollu kivempiki ajatus), mutta toisaalta kamala aatella että me mennään nyt sitten lukioon. Siellä varmaan eksyy heti ainaki ekana päivänä! Oikeesti, jos miettii. Menen sinne ekana päivänä kun on semmosta oikeeta koulua eikä mittään esittelykierroksia, katon lukujärjestyksestä mikä on eka tunti ja jos hyvällä tuurilla löydän sen luokan niin eikö se ole vähän kiusallista mennä sinne vieraiden ihmisten kanssa istumaan?? Nojoo, niillä on sama juttu mutta jotkut on tietenki valinnu kaverinsa kanssa samat kurssit, mitä mää en aijo tehdä koska se on tyhmää. Sitten jos joudun vielä jonkun semmosen kans istumaan jonka kanssa en välttämättä ollu suunnitellu istuvani. Äh. Jospa ottaisin ihan rennosti. On siihen nyt kumminkin sen verran aikaa..
No ei tuo kesäkään ihan tyhjältä kalenterissa näytä. On kesätyöt, ripari, pari matkaa ja sukuloimista. Kesätyöthän sen suurimman ajan vie, siis kun se on monta viikkoa (jos nyt edes saan sen työn -_-) Ja tänä kesänä haluan olla kotona enemmän. Olla ja makoilla jos huvittaa. Olla ja mennä kavereiden kanssa kun viimekesänä sitä tuli tehtyä periaatteessa vaan riparilla, sen neljän viikon aikana mitä olin ees Kemissä. Eli tänä kesänä aijon hyvittää sen viimekesän kotonaolemisen puutteen :)

Kamala stressiolo :/

Kesäkesäkesäkesäkesä :P
Ihana kun kesä tullee! Nytkin on ihana auringonpaiste ja aika lämmintä ja lumet on etupihalta melkein sulanu ja iskä ottaa tiiligrillin katosta pois ja me syötiin tänään grilliruokaa joka haisi ihan kesältä eikä yhtään palaneelta. Ainut huono puoli tässä on se että mää en pääse ulos. Tai pääsisin jos ottaisin ja lähtisin mutta en välttämättä halua mittään niitä angiinan jälkitauteja mitä äiti on hokenu mulle tässä koko päivän. Mikäsydänpussintulehusseoli.. mutta siis ei ole hauskaa olla kolmatta päivää putkeen sisällä. (En sitten jaksa todellakaan kirjottaa mistään vanhoista/ei niin vanhoista jutuista, kirjotan vaan kun Krista käski<3)
Jep sairastan sittenkin angiinaa enkä sitä ihime äklöhaavaumaviruspusutautia. Tiiän se siitä että se antibiootti toimiijes. Mutta ei se mittään kivvaa ollu niin kauan kun tätä kesti. Miks mää oon aina LOMILLA kipiänä!!?!
Mietin vieläki että miks mää olin täydellisen terve torstaina koko päivän paitsi että jalkoja särki illalla enkä saanu yöllä unta. Sitte perjantaiaamuna heräsin nii oli 38 astetta kuumetta ja kurkussa joku outo ahistusolo. Jäimpäs sitten kotia ja jätin uimisen ja koulun vappujuhlan väliin (mutta ei se haittaa kun kaikki sano etten oikeestikkaan jääny mistään paitsi :D jes. Onneks meän oppilaskunta on niin kakka. Sanoin kiltisti.) Ei se olo siitä parantunu ja kurkkukipu paheni enkä pystyny nielemään kunnolla. Kävi se kuumekkin lähellä 40… Yöllä hikoilin kun oisin juossu jossain 60 asteen helteessä. Sitte lauantaiaamulla kuume oli vähän alhaisempi mutta kun kurkkasin kurkkuun niin mun nielurisat oli ainaki golfpallon kokoset ja tosi kipiät. Koko suu oli niin ällö etten halunnu itekkään kattoa, täynnä kaikkia punasia viiruja ja näppyjä…yäk! Aattelin että jippii mun kurkku kasvaa umpeen. Pääsin sitte jo aamupäivästä lääkäriin ja se anto hyvin valaisevaa tietoa että mulla on joko angiina tai se pusutauti/jokuvirus (jälkimmäinen pahempi) ja anto mulle lääkettä joka tehoaa angiinaan. Se sano sitten että jos tämä lääke ei tehoa niin sitten voidaan olla varmoja että se on se virus. Olin vähän silleen että haista piip. (Kristan kans myöhemmin mietittiin että miks ihmeessä ne lääkärit käy 11 vuojen koulutuksen vaan kattoakseen ’’potilaan’’ kurkkuun semmoset kolme sekuntia ja tehdäkseen diaknoosin (joka joskus ekakerralla ei ole edes oikea). Mitä varten ne opettelee kaikki ne tekniikat ja muut jos ne ei kuitenkaan muuta tee kun pyörii siinä tuolissa tosi ärsyttävästi ja kirjottaa jonkun reseptin?!?! Ois ihan kiva jos ne välillä tekis jotain ihan vaan uskottavuuden säilyttämikseks. Ainii katto se mun korvat. Joissa ei siis ollu mittään vikkaa.)
Loppupäivä oli aika tuskasta vaikka söinki jottain särkylääkkeitä mutta niitä ei sen antibiootin kans saanu ottaa hirveesti. Tännään onneks tuntuu jo paremmalta kurkussa eikä oo kuumetta ennää. Aika varmasti pääsen tiistaina kouluun ja ehkä huomenna ulos. Oon siis suurin piirtein ton kaks päivää ollu tuskassani päivisin ja hikoillu kun hullu öisin. Nais.

Vaikka en oo nyt päässy mihinkään nii ei oo ihme kyllä iskeny mikkään semmonen että nyt en keksi mittään tekemistä. Aika hyvin sitä on löytyny, muutaki kun koneellaistumista ja telkkarin tölläämistä. Tänään oon esim. maalannu tyhjiä viinipulloja(se oli kivvaa ja tuli ihan hienoja) ja opettanu Mantalle temppuja ja kirjotellu. Ainii eilen :D. Jatkoin yhtä semmosta tosi yritteliästä ”kauhunovellia” jonka oon joskus alottanu. Kello oli jo aika paljon mutta mua ei vielä väsyttäny nii äiti ja iskä kävi jo nukkumaan. Mää vaan kirjottelin ja sitte (häpeän!) rupesin pelkäämään niitä omia kirjotuksiani mitä siinä kirjotin!!! :D Ei voi uskoa miten tuntu tyhmältä! En usko että osaan kirjottaa kovin pelottavia kertomuksia eikä toikaan niin pelottava kyllä ole mutta mulle se oli kun mielikuvitus rupes laukkaamaan. Siis munhan piti kuvitella ne kaikki kohtaukset ja ilmeet ja äänet ennen kun pystyin sanallisesti niitä kuvailemaan. Ja vielä monella lailla että tiedän miten olis paras tarinan kannalta :D Ja rupesin oikeesti pelkäämään. En uskaltanu ees hakea yökkäriä saunalta kun ei ollu valoja ja piti nukkua collegehousuilla. Olen kyllä paras :D
Manta on ihana. Se oppii hirveän noppeesti kaikki temput mitä sille opettaa, jos tekee sen oikein. Se oppi joskus vähänaikaa sitten pyörimään silleen siististi molempiin suuntaan varmaan viidessä minuutissa kun opetin. Opetin sille tänään siis temppuja, tai no en opettanu vaan teetin niitä mitä se jo osaa. KOITIN opettaa sitä ryömimään mutta ei siitä tullu mittään, ne makupalat oli ilmeisesti LIIAN hyviä kun se rupes riehumaan ihan kauheesti :DD (niien herkkujen parastaennen-päivä kyllä meni tammikuussa >D)
Se sai hepulinki kun Aapo tuli Salosille kylään ja Heikki juoksi sen kans pihalla ja Manta katteli ikkunasta. Hirveä hinku ois ollu leikkimään mutta se juoksu loppu ihan paripäivää sitten nii ei viititty päästää.. höhhöh :/

Nonii nyt kun Krista on saanu mitä halus (se on hemmoteltu kakara<3) nii menen leikkomaan äitin hiuksia ja parantumaan lissää nii pääsisin huomenna vaikka ulosjes :)

Tää alkaa nyt kökösti. Taas näitä eräsjuttuja. Eli kyssyin eräältä siitä yhestä (paska)eräästä jotaki semmosta "ohimenevää" ihan silleen ohimennen. Ei olis varmaan pitäny koska se alko silleen ''ahaa ahaaa jaha jaahas ;);););););'' öh. Ei siinä muuten mittään koska se oli silleen vitsi (kait?) mutta kun se aikavarmasti menee kertomaan sille (paska)eräälle ja sitten voi syntyä erinäisiä väärinkäsityksiä. En ikinä ennää mainitse mittään tommosiakiitos.

Niiin eli siis kopioin tänkin. Tälläkertaa Riikalta. Töivöttävästi shii dasönt maind sou mats. (Tosta 'shii'stä tulee mieleen se ihme shihi-juoma jota oli jossaki kirjassa/elokuvassa/vastaavassa :D enmuistaennää. xD) Eli.

hei. olen maria salonen. asun helsigissä. 16wee. olen joku ihme ammattilainen tehtaalla :o (en oikeesti tiiä mitä äiti tekkee xD) ainoa harrastukseni on hiihto. minulla ei ole lapsia :'( hiukseni ovat ruskeat ja niissä on vaaleanpunaista kirjoitusta/vaihtoehtoisesti vihreät. silmäni ovat semmoset melkein mustat tummansiniset. tykkään niin semmosesta arizonan aavikkojen äijämusiikista (mikä on genre??). lemppariartistiksi täytyykin mainita Pink<3 parhaiten minua kuvaa adjektiivi 'maailmanlaajuinen' >D kiitos.

* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
* Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")

Tää ei oo nyt ehkä maailman fiksuin idea päivittää. Enivei. Tulleekohan nyt enttereitä??

Hauskaa hauskaa. Eilisestä en sano mittään. Paitsi sen että olin Kristalla ja se oli ehkä paras juttu siihen tilanteeseen. Kotona istuminen olis varmaankin ollu se huonoin juttu. Ja oliski. Olo on aika epätietonen ja siksi vähän levoton mutta aika rauhallisesti mennään :) nou panik.

Nyt on pääsiäinen. Ei tunnu pääsisiäiseltä. Tuntuuko se yleensäkkään miltään? Pääsiäinen on muutn vaikia sana mutta käyttäkäämme sitä silti koska jeesuksenylösnousemisjuhla on vielä vaikeempi ;) Tähtiset on nyt meillä. Ne ei kumminkaan muista säästää mulle sitä viinipulloa vaikka oon ainaki kolme kertaa sanonu sekä äitille että iskälle että säästäkää se mulle. Heittävät kuitenkin pois. Mulla on nyt jotenkin aivan yliälykkäitä juttuja. Ei mitään järkeä! Miks mää een aloin kirjottamaan?? Ainii. Me mennään huomenna Ouluun ja Krista lähtee mukkaan :) haajes. Iskä vähän ihmetteli kun ensin halusin kauheena lähtä, sitten eilen sanoin että jaksaako sittenkään lähtä ja tänäaamuna taas halusin. No joku saattaa ymmärtää ailahtelevuuttani. Tän Oulujutun vois oikeestaan liittää tähän mun än äs suunnitelmaan että piän itteni toiminnassa. Jossaki semmosessa toiminnassa mikä on joko 1# mahollisimman terapeuttista, 2# semmosta että siinä voi puhua asioista jollekkin tai 3# semmosta ettei oikeesti tarvitse ajatella mittään ylimäärästä. Oon aika hyvin tänään onnistunu: aamulla kattoin telkkarista elokuvia (se on yks tän suunnitelman keskeisistä toiminnoista) sitten siivosin äitin kans ja juttelin kaikesta muusta kun oisin halunnu jutella, mutta eipä tarvinnu ajatella wits is guud. Sitten riitelin iskän kans. Seki vie ajatukset mukavasti muualle. Sitten lapioin polkuja ja kaivoin ojia pikkupoikien kans, se samoin suunnitelman mukaista. Sitten kävin suihkussa ja raivasin omaa huonetta. Ja oikeestaan ainut aika millon aattelin sitä-mitä-ei-olisi-pitänyt-ajatella oli siellä suihkussa. Eli aika hyvin ;) Joten, tää Oulujuttu menee siihen 2#-kategoriaan ja ehkä siihen kolmoseenkin vaikka en kyllä suunnitellu sitä tähän suunnitelmaan liittyväksi, se vaan käy tähän. Noniin se siitä. Mutta siis kiva lähtä Kristan kans sinne :P

Hei muuten. Sain eilen (yöllä) sen novellinpätkän ''oikoluettua'' eli kirjotettua suurinpiirtein uudestaan sen viimesen kerran. Sama juttu tän kans kun aina: luen sen ite niin monta kertaa että se tuntuu ihan kököltä koko juttu. Itsekritiikin aisoissapitäminen on siis vaikeampaa. Mutta laitan sen tänne, en oikeestaan tiedä miksi mutta silti. Ehkä yritän kalastella kommentteja, niin lyhyt vaikka se onkin. Siitä PITI tulla pitempi.

Luontonsa vanki

On täydenkuun yö ja ilta on viileämpi kun kaksi edellistä. Tyttö käy vaaleassa hameessa verkkaisesti kohti kivikkoista meren rantaa poukamassa. Heinät humisevat ympärillä, kun kesä on parhaimmillaan, vain linnut eivät laula. Sirkatkin ovat vaienneet. Äänettömästi tyttö laskeutuu jyrkkää rantapengertä taakseen vilkuilematta.
Alimmainen kivi on suuri ja laakea. Sille tyttö käy istumaan, riisuuntuu, heittää vaatteensa kivikkoon ja odottaa. Aika kuluu ja kuu kulkee hitaasti kuten aina, kohti länttä. Tyttö katsoo sitä ja tähtiä herkeämättä. Laineet törmäilevät kiviä vasten ja liplatus saa tytön hymyilemään. Nyt hän tuntee jälleen olevansa kotona. Hän tietää, että tämä ei ole oikea maailma hänelle, mutta hän ei silti halua hylätä sitä. Kuka nyt hylkäisi elämänsä? Mutta kerran kuun kierrossa hän on luontonsa vanki, pakottunut muistamaan kaiken sen miten hän olisi voinut elää, jos vain olisi valinnut toisin. Ei olisi salailua ja hiiviskelyä eikä kysymyksiä ilman vastauksia. Hän kuitenkin tietää mikä sai hänet valitsemaan näin.
Nyt kuu saavuttaa Otavan tähdet. Keskimmäisen se peittää alleen ja tyttö nousee ylös. Tätä hetkeä hän on tullut odottamaan. Veden liplatus lakkaa ja poukaman vesi on täysin tyyni. Sitten pinta alkaa taas väreillä. Veteen ilmestyy suuria renkaita, jotka laajenevat ja laajenevat kunnes törmäävät toisiinsa ja painuvat takaisin pinnan alle. Tyttö katsoo niitä hiljaa ja hymyilee jälleen. Vesi kutsuu häntä. Sitten hän kääntää katseensa kuuhun. Iholla kihelmöi, kun kuu antaa sille hopeisen värinsä. Vesi värisee yhä voimakkaammin ja tyttö kuulee kalojen kuiskivan, kutsuvan häntä.
Hän tuntee leijuvansa. Nilkat suoristuvat ja varpaatkaan eivät enää kosketa kylmää kiveä. Jalkoja vihlaisee, ja tyttö katsoo alas juuri nähdäkseen hopeisten sääriensä sulautuvan yhteen. Hän puristaa poimujen yhteen liittämät sormet nyrkkiin. Hiukset valuvat hopeisina olkapäillä, kun tyttö laskeutuu takaisin kivelle. Häntä hengästyttää. Lopulta hänen on pakko haukkoa henkeään. Hän ryömii kömpelösti käsiensä avulla edelleen henkeä haukkoen kohti vettä ja solahtaa kiveltä veteen täysin äänettömästi. Keuhkot saavat jälleen hengittää. Tyttö seuraa kaloja, jotka riemuissaan pyrähtelevät hänen ympärillään.
Veden pinta lakkaa värisemästä ja renkaat häviävät. Tuulee jälleen ja Otavan keskimmäinen tähti sammuu hiljaa.

En saanu tosta alkupuolesta yhtään kivempaa vaikka kuinka vaivasin aivojani. Eli annoin olla. Nytpäs lähden muualle, vaikka raivaamaan sen huoneen loppuun jos mahun sinne sekaan. heipsan. toivotaan että asiat selviää tässä hetikohta..muuten en jaksa.

Mää en oikeestaan jaksais kirjottaa tänne nyt, niinku en oo tositositositosipitkäääänaikaaaan myöskään jaksanu, mutta voishan tässä nyt jotaki kertoa.. Ensinnäkin tänään oli vähän kökkömössömööpäivä. Kaikki tuntu olevan vihasia kaikille ja suuttu ihan pikkuasioista, tosin se ei kestäny ollenkaan kauaa.. Määki suuttuin aika monta kertaa mutta seuraavassa minuutissa olin jo unohtanu sen. Eilen me saatiin tietää että me ei OLLAKKAAN lähössä mihinkään Helsinkiin luokkaretkelle, tai siis luokkaretkelle yleensäkkään. Hitsi. Oisin halunnu kyllä. Jos aattelee että menis Lintsille ja kaupungille luokan kans..ois hauskaa. Jos saisin valita nii en ottais ehkä IHAN kokoluokkaa mukkaan kun ei meillä niin hyvä luokka ole. Mutta oisin silti halunnu lähtä. Tää oli kyllä odotettavissa, siis että me ei ollakkaan lähössä. Oltas me päästy siihenjohonkiruottalaiseenkaupunkiinminkänimeäenossaakirjottaa :D mutta en mää sinne halua, varsinkaan niin vähäks aikaa mitä me oltas menossa. Mitä järkeä... Ei mennä sitten mihinkään. Nyt tulee mieleen vaan tämmösiä möö-juttuja. Vaikka ois sitä paljon muutaki ;D Mutta se yks möö juttu oli se kun se Mantan toinen pentu, se Oreo (jolla on/oli muuten ihana nimi) jouduttiin perjantaina lopettamaan :'( Nytkin tekkee mieli itkeä sen takia... Ei siitä ollu eläjäks sitten kuitenkaan, ne allergiat meni liian pahaksi eikä se kutiaminen lakannu millään. Raukka ois kohta raapinu ittensä kappaleiksi. Tuntuu oudolta kun aattelee että sitä ei enää oo olemassa... Kiva nyt kattoa niitä pentukuvia/videoita kun tietää että vaan toinen niistä on enää elossa :/ tää ei oo yhtään kivvaa.. Se oli niin ihana rauhallinen pikkupallero<3 Nyt vaihetaan aihetta ettei mene liian mööksi. Okei tää meni jo. Jos kirjottaisin jonain kivempana päivänä jookos?? En halua luetella kaikkia asioita mitkä mua tällähetkellä ärsyttää nii tänne.. peeäs. sen yhen jutun voisin kertoa. Tai sanoa, ei sitä voi 'kertoa'. Mua ärsyttää kun eräs tietää kaiken kaverieräästään ja sen eräästä ja sitten se kaverieräs tietää kaiken siitä eräästä ja ja mustaeräästä. Ihan tyhmää kun ne eräät kertoo toisilleen kaiken :D Niinku siis just tästä asiasta.. Nyt loppuu jee heihei ....miks tähän ei tuu näitä enttereitä :o???....

Nii eli tää on joku tämmönen minkä otin Kristan irc-gallerian päiväkirjasta, siis kopsasin. Jepjep.

ENSIMMÄISET

Ensimmäinen lävistys/tatuointi: eipäs ole
Ensimmäinen vihollinen: ööööö varmaan Sharmin joskus ala-ala-ala-asteella. eli hyvinkauansitten
Ensimmäinen konsertti: onko joutsenlampi konsertti????

VIIMEISIMMÄT

Viimeisin suudelma: hiii :) eilen
Viimeisin lukemasi kirjaston kirja: se mikä piti lukea kouluun se mikä minna canth onkaan nii sen novellikirja
Viimeisin nähty elokuva elokuvateatterissa: FC Venus :D
Viimeisin syöty ruoka: äitin terveyspannukakku
Viimeisin puhelu: eilen äitin kans kun soitin sen hakemaan pianotunnilta
Viimeisin soitettu biisi: Three Doors Down/When I'm Gone
Viimeisin ärsytys: kaveri... tai varmaan ''kaveri''
Viimeisin juotu juoma: vesi
Viimeisin nalkutus: äiti: ''SÄÄ OOT IHAN LIIKAA KONNEELLA!!!!''
Viimeisin vierailtu nettisivu: öh. :D tämä!!

LYHYET VASTAUKSET

Olen: Anna. ppöö
Haluan: tää on paha...
Minulla on: pari ihanaa kaveria <3 ja yks kuka on enemmän..
Toivon: suuremmalla mittakaavalla? toivon että tulevaisuus menee onkkelmitta..mitä nyt yleensä toivotaan elämältä
Vihaan: teennäisiä ihmisiä. heha
Pelkään: vähän pimeää ja kauhuleffoja. ja vähän vaikka mitä muuta
Pohdin: vaikka lauantaita :)
Rakastan: iskää, äitiä, Mantaa ja parhaita kavereita...määrittele ''rakastaa''.
Minuun koskee: tiettyjen menneiden muisteleminen
Minä aina: öh. en tee mittään AINA. olen muuttuvainen :D
Minä en ole: kovinkaan hyvä huomaamaan ihmisistä asioita
Laulan: kotona joskus, pianoa soittaessa joskus (välillä pakko) ja sillon tällön suihkussa xD
Itken: liian helposti
En ole aina: iloinen
Tarvitsen: jonkun jolle voi jutella kaikesta
Minun pitäisi: tehdä läksyt + pianoläksyt

LEMPI...

Numero: riippuu vähän mistä roikkuu... emmää tiijä
Väri: viininpunanen ja ruskea
Päivä: perjantai tai lauantai. no kaikki käy
Kuukausi: typerä kysymys
Vuodenaika: kesä<3 ihan alusta ihan loppuun
Juoma: juon melkeen kaikkea :D
Puu: semmoset vanhat koivut on aika kivoja

KUMMAN VALITSET?

SÖPÖILY vai VEHTAUS: öööö ehkäpä tuo vehtaus :)
YSTÄVÄT vai POIKA/TYTTÖYSTÄVÄ: ystävät.
KYLMÄ vai KUUMA KAAKAO: kylmä. en kyllä tykkää kovin siitäkään
MAITO-, TUMMA vai VALKOINEN SUKLAA: maitosuklaa. rasvalöllömössöä<3
VANILJA vai SUKLAA: suklaa.
MANSIKKA vai VADELMA: mansikka kun se on isompi >D
PERUNA, RIISI vai PASTA: pasta
AURINGON LASKU vai NOUSU: LASKU<3 romanttisempi. eikä kukkaan jaksa nousta auringonnousua kattomaan :D
TÄHDET vai KUU: kuu on aika kiva.

VIIMEISEN PÄIVÄN AIKANA, OLETKO...

Itkenyt? en.
Auttanut jotakuta? no jos koulussa auttaminen lasketaan niin jöö.
Ostanut jotain? en.
Jutellut ystävän kanssa? yep.
Ollut sairas? ennn.
Käynyt elokuvissa? en.
Käynyt ulkona syömässä? kysy välill jottain mitä mää OON tehny
sanonut minä rakastan sinua? noen. vaikka oisin voinu
Kirjoittanut oikean kirjeen? noup.
Puhunut entiselle tyttö-/poikaystävälle? en tänään
Ikävöinyt entistä tyttö-/poikaystävää? noup.
Kirjoittanut päiväkirjaan? no täähän tavallaan on..
Puhunut vakavia? joo.
Ikävöinyt jotakuta? joo
Halannut jotakuta? en muistaakseni. saattoin mää saijaa tai essiä halata :)
Riidellyt ystävän kanssa? no jos sitä nyt voi riiaks sanoa...

VOISITKO KOSKAAN...

Syödä hyönteistä? mikäs siinä :D eikai ne sen pahemmalta maistu kun ne merimakkaratmitäneon
Hypätä benji-hyppyä? haluaisin kokkeilla
Hypätä laskuvarjohyppyä lentokoneesta? sama kun tuossa^^
Tappaa ketään? EN
Kävellä tulisilla hiilillä? idea oli..?
Lähteä jonkun kanssa treffeille vain hänen ulkonäkönsä takia? riippuu vähän. mielummin en.
Olla kasvisyöjä? ei mitään sitä vastaan
Lyödä tuntematonta? jos oikeen ärsyttäis ja jos se ei suuttuis nii joo :D
Laulaa karaokea? ilman yleisöä kait joo
Vetää ympärikännejä? joo sitte joskus...
Olla myymälävaras? se olisi aikas tyhmää että en alkais semmoseen
Puraista kirjastotätiä? mitä niitä nyt turhaan pureskelemaan :O ei kumminkaan maistu hyvältä!
Katsoa pornoa? öh :D joo
Värjätä hiuksiasi sinisiksi? no..voisin mutten välttämättä kuitenkaan värjää :D
Olla meikattuna julkisesti? no miksen?
Olla ilman meikkiä julkisesti? miksen sitäkään?
Huijata kokeessa? kyllä mää voisin mutten kuitenkaan
Yrittää jonkun poika-/tyttöystävää? en usko itestäni...
Laittaa jonkun itkemään? jos se ois ihanjokuvaan nii joo mutta en kettään tärkeetä
Seurustella 10 vuotta itseäsi vanhemman kanssa? riippuu kuin paljon vanhemman
Valvoa koko yön? voisin tietysti

TÄMÄNHETKINEN:

1. Sijainti? meän kirjasto, tää haiseva ruskea tuoli pöydän ääressä.
2. Opiskelu/työpaikka? karihaaran yläaste, 9a. argh.
3. Vaatetus? toppi ja välihousut xD
4. Olotila? ihan perus.
5. Musiikki? iPod
6. Ärsytys? eräs henkilö.
7. Ilon aihe? lauantai<3
8. Ihastus? onko se ennää ihastus? no mikä muukaan se ois :D
9. Ajatus? mun aivot ei oikeen nyt toimi tällä hetkellä.
10. Mieliteko? voisin mennä vessaan.

VIIMEISIN:

1. Humala? en harrasta semmosia :) elikkäs aldrig
2. Automatka? eilen pianotunnilta kotia
3. Kalenterimerkintä? ööö en oikeen tajunnu nyt tätä??
4. Elokuva? huu. ei voi muistaa
5. Tekstiviesti? vastailin saijalle
6. Lääkäri/sairaalakäynti? joskus kaaaauuuaaaan sitten
7. Vaateostos? miks mää en muista tämmösiä?
8. Matka? isoin matka viimeks sillon melkeen vuos sitten se 6vkon usan reissu :)
9. Pettymys? tää päivä
10. Unohdus? eilen unohin mun HYVÄT fysiikanmuistiinpanot kotia

SEURAAVA/TULEVA:

1. Keikka/konsertti? keinen ahnung
2. Yöpaikka? oma huone jepjep
3. Ostos? MÄ EN MUISTA NÄITÄ!
4. Rahanlähde? iskä :D
5. Tavattu ystävä? kaikki luokkalaiset kaverit huomenna
6. Soitettu puhelu? pittää varmaan soittaa iskälle tännään siitä lauantaista tjtn...
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? autan äitiä tuolla ruokahommissa.
8. Juhlan aihe? ei taida vähään aikaan olla...
9. Lupaus? lupaan essille mennä joogaan
10. Syöty ruoka? mitä äiti sattuu laittamaan. paitsi että me taidetaan syyä tähteitä jälleen kerran

LEMPI:

1. Jogurtti? mansikka..ihan sama kait sen on.
2. Tupakkamerkki? vähän on vähemmän tullu tiirailtua
3. Piirretty elokuva? onko ice age piirretty??
4. Itsetehty ruoka? munakas ;D
5. Rakkauslaulu? niitä on aikas palion
6. Baari/Ravintola? öööööööö
7. Auto? öööööö meän volvo<33
8. Sunnuntain viettotapa? löhöily ja sähly
9. Ruokakauppa? :O noen tiiä
10. Levyn kansi? maailman idiootein kysymys

EPÄMIELUISIN:

1. Virvoitusjuoma? kokis >P
2. Asia kotipaikkakunnallasi? koko hoito
3. Herätys? sillon kun oon yksin kotona
4. Suudelma? ei niitä kauheen epämieluisia ole ollut
5. Karkki? ne ihme kettukarkit. hyh.
6. Puoli itsessä? ujous iskee väärässä paikassa + nauran liikaa
7. Sairastettu tauti? korvatulehdus
8. TV-ohjelma? ei tuu nyt mieleen mittään mutta PALION niitä on
9. Alkoholijuoma? varmaan ne kaikke. en tiiä
10. Kieli? saksaa on aika kakka opiskella...

Keskiviikko on typerä päivä lukujärjestyksen kannalta.

Mutta hei. Tää vaan paranee :D En halua tänne sepustaa niitä juttuja mutta KAKS ihanaa juttua on jo tapahtunu <3<3<3 ja onhan lauantaiki vielä tulossa xD Siis kun Villekin on menossa Irjalle ;P

Yks juttu vaan on vähän huonommin. Nimittäin se yks hyppeli alkaa ottaa muakin hermoon. Siis MUA!! Oli tänään ihan ylityhmä olo kun muka nauroin sen jutuille... Ehkä matkin muita mutta se on oikeesti ärsyttävä, ei välttämättä mulle mutta jollekki muulle. Oon sanonu tän varmaan satamiljoona ja yks kertaa mutta sanon vielä sadannentuhannennentoisen kerran: .... voi kakka. Nyt unohin sen :DDD Unohin kun kirjotin noita hirviöjärjestyslukuja... Voi JEE. Nyt kyllä suutuin ittelleni! Mulle kävi samanlain kun Essille aina :D Se unohtaa aina asiat just kun ne on tulossa sen suusta. Ehkä ollaan vältytty aika paljolta mutta tää on oikeesti inhottavaa!!!
Kyllä mää kohta muistan sen. Ehkä.

Mitäs muuta. Meillä oli tänään fysiikan koe. En osannu mittään asiaa kunnolla. Eli oon HYVIN onnellinen jos saan ees kasin, vaikka ei se toisaalta ees vaikee ollu mutta oli silti. Hyvin selitetty, kukkaan ei tajunnu. Mutta se on heidän ongelmansa, ei mun. Mää en tykkää koebuumeista. Koulun on muuten ihan ok, tosin sen ei tarviis viedä aikaa päivästä niin pitkästi. Niinkun sillon ennen joulua mua masensi ihan kauheesti kun menin kouluun, oli pimiää. Pääsin koulusta ja kävelin kotia, oli pimiää. Kaikki valosa aika me istuttiin koulussa jossain viemärinhajusessa luokassa ja opiskeltiin kytkentäkaavioita tai muuta yhtä epäoleellista. Mutta onneks nyt on jo aamulla JA iltapäivällä valosaa<3
Se fysiikankoe ei ollu kiva. ''Stressasin'' siitä koko aamupäivän siitä ja olin tehny hyvät muistiinpanot vihkoon ja jättäny sen kotia >D Samoin kirjat. No, ei tarvinnu opiskella matiikkaa. Mutta se juttu koulun jälkeen korvas kaiken<3 :) Jos kaikkien kokeitten jälkeen aina tapahtus tommosta nii lukisin ihan mielelläni ;)

Nyt tuo juttu minkä unohin häirittee mua!!! MUR.

Vielä huvittais kirjotella jotaki mutta ei oikeen keksi mittään tarpeeks oleellista... Maanantaina ois ollu isoskoulutus mutta en menny sinne koska en halunnu mennä yksin ja Mirkku ei lähteny kun se luki muka kokkeeseen -__- NIIN VISSIIN! xD En menny ees kirjotukseen. EI JAKSA. Maanantaina oli just semmonen olo. Mutta ei siellä oikeestikkaan jaksa olla kun ne mummelit puhhuu vaan siitä ihme kirjastaan eikä mun tekstejä ois siellä kuitenkaan käsitelty. Sitäpaitsi ne lukkee/kirjottaa ihan erilaisia runoja kautta kertomuksiamitäonkaan kun minä tai Anna. Että ne haukkuis ne kuitenkin :D

Mää oon tännään mahtavalla päällä! (kukkaan ei ihmettele xD) Äiti ärsytti mua tosi paljon päivällä kun se selitti ihan jtn omiaan enkä millään ois jaksanu kuunnella mutta kuuntelin silti ja vastasinki vielä niinkun ihmisille vastataan :D Yleensä siis tiuskin jos asia ei kiinnosta, mutta nyt siedin kaiken! Näin hyvällä päällä siis olen ollut ja olen nytkin ;D hihii
Jeesus kun mulla ei oo ollu tämmöstä oloa pitkään aikaan.. :) Siis näin suuremmalla aikavälillä katottuna. Oireeni:
-hymyilen itekseni
-kun pitäs kävellä niin mää hypin (jos kukkaan ei kato) (ja välillä vaikka joku kattoskin xD)
-illalla ennen nukahtamista tärisen hulluna
-ryntäilen vähän väliä kirjastoon >D (siis meän omaan)
-.... jne :)

Nyt menen hyppelemään johonki muualle, vaikka pihalle niin kaikki näkee :D heiheii :)