?

Log in

when you can live forever, what do you live for?
Continue to speak of love only out of my lips
Recent Entries 
28th-Apr-2016 07:44 pm(no subject)
Kipeenä. Onneks hese, ankat ja pian robert downey jr and civil war!
24th-Aug-2015 12:39 pm(no subject)
Loppu.
22nd-Aug-2015 02:26 pm - ahdistus maximus
tuntuu silt et sydän yrittää ulos rinnasta, en tykkää. voisi mennä jo ohi tää hetki. onneks enää hetki ni pääsen terapiakoiran luo, ihana pörröinen valkoinen hauvavauva. omani on virossa, mutta tämä pikkuinen on korvaajana naskalihampaineen. huomenna se myös tulee luokseni hoitoon kun sen omistajat menee viettämään pariskuntatreffejä. he eivät saa hauvaa enää takaisin. hehehe.

kohta...
14th-Jun-2015 11:18 pm(no subject)
Hmm. Kiukkuan. Asioista jos on sovittu ni niiden peruminen ajoissa on fine. Mut samaan aikaan ko sovittu aika käy ja joutuu itse kyseleen perästä pistää kiukuks. Kiehuan suorastaan.
20th-Apr-2015 03:01 pm - Pitihän tää tietää..
Miks annan mun sydämen aina särkyä....?!!!!
Tää on vähän ko mun edellinen lääke. Auttaa tiettyyn pisteeseen saakka ja alkaaki sen pisteen jälkeen olemaan huonoksi. Siltä tää alkaa tuntumaan. Mutta koska minä. Masokisti, joka ei pysty tekemään oikein itselleen. Need I say more? Haluun itkee. Ei voi. Ei saa. Ei käy.
28th-Mar-2015 08:42 pm - can i go now?
äh. eilinen oli hauskaa, extemporee baariin hyvin pienellä kolmen hengen porukalla. kaikki meni hyvin, ei draamaa, mitä nyt iiiiihan pikkasen. mut ei mitään maata järisyttävää. kotiin, omaan kotiin. tänään ollu väsyny, oon hukuttautunu täysin tähän omaan olemiseen, nauttinu yksinolosta mitä nyt kämppis käyny pari kertaa tornaadon lailla pyörähtään kotosalla. päivä mennyt hyvin, halusin jatkaa omaa aikaa vielä, mut mitä nyt. nyt en halua enää omaa aikaa. nyt on taas yksinäistä. nyt on taas ikävää. itkettää. ei kohtausta, mutta tajusin taas et oon yksin. en oo kenenkään prio 1.
15th-Mar-2015 10:31 am - i wish i could break your heart..
eilen tunsin pistoksen. pistos oli varsin ikävän tuntunen, osu ja uppos nimittäin. ei sitä ääneen halua kuulla, kadottaa sen vähäisenki uskon minkä on itelleen kehittäny.

I wish I could break your heart
I wish I could bring you down
Just for a second, teach you a lesson about being alone in the dark
I wish I could make you cry
So hard you can barely breathe
And maybe you just might know what it feels like
Oh to be me

Well the truth is that I never ever wanna hurt you baby
But it’d be nice to know that I could
Be strong enough to pull you under, throw you back a little thunder
Even though I never would
I wish I could break, I wish I could break your heart

I wish I could crash your dreams
I wish I could turn back time
Boy, I’d lead you on, light the fuse, drop the bomb
Just so I’d be the first to leave

I wish I could break your heart
I wish I could make you cry
I wish I could turn back time

I wish I could break your heart
I wish I could break your heart
12th-Mar-2015 11:06 pm(no subject)
Näin eilen unta. D. Need I say more. Ja muistin siitä vasta ko herra puhu omasta unestaan..
9th-Mar-2015 06:48 pm - Ja taas...
Mun pää on all over the place. Haluun tehdä jotain, mut sit en jaksa. Haluun nähdä kaikkia, mut en halua. Tai siis tuntuu et vaik olisin fyysisesti paikalla, ni en ois kuitenkaan henkisesti. Onneks tää ei o kuitenkaan pahimmast pääst. Ehk meen vaan nukkuu..
8th-Mar-2015 11:34 pm - elämä on jännä juttu.
miten voi olla näin onnellinen? tää on jotenki nii vallottava tunne! päivät menee, töihin vieläkään pysty menemään vaikka jo kovasti haluaisin. päivät vietän kavereiden kanssa, illat ja yöt pojan kanssa. näinkin yksinkertaisia asioita enkä voisi olla tyytyväisempi. olen kans yrittänyt parantaa välejä mamin kanssa. positiivista tämäkin, vaikka hän ei minua eikä tilannettani ymmärrä yhtään sen paremmin niin ei hänen tarvitsekkaan. minulle riittää kuitenkin se, että hän yrittää olla enempi tukenani. jos ei tällä ni millä sitä sit paranee?
3rd-Mar-2015 07:38 pm(no subject)
"Where Do We Draw The Line"

On your palm an endless wonder
Lines that speak the truth without a sound
In your eyes awaits the tireless hunger
Already looks for prey to run down

So why do we keep up this charade
and how do we tell apart the time to leave from the time to wait?

What does tomorrow want from me?
What does it matter what I see?
If it can't be my design,
Tell me where do we draw the line,
Tell me where do we draw the line?

The dance of flames and shadows in the street
Make poetry nobody's ever heard
The weight of loneliness stands on your feet
The cage already there around the bird

So why don't we join the masquerade
before it all falls apart, before our love becomes insatiate?

What does tomorrow want from me?
What does it matter what I see?
If I can't choose my own design,
Tell me where do we draw the line?

What does tomorrow want from me?
What does it matter what I see?
If we all walk behind the blind,
Tell me where do we draw the line,
Tell me where do we draw the line?

Where's the cooling wind?
Where's the evergreen field?
Where's my mother's open arms?
Where's my father lion heart?
It's like the sun's gone down
Sleeps in the hallowed ground now
With the autumn's brown leaves
With the one who never grieves

So why do we keep up this charade
and how do we tell apart the time to leave from the time to wait?

What does tomorrow want from me?
What does it matter what I see?
If it can't be my design,
Tell me where do we draw the line?

Whatever tomorrow wants from me,
At least I'm here, at least I'm free.
Free to choose to see the signs.
This is my line.
3rd-Mar-2015 05:49 pm - ei ymmärrä.
törmäsin muutama päivä sitten poikaan, joka joskus oli meillä töissä vuokrafirman kautta. hän sit otti yhteyttä ja ehdotti jos nähtäis joskus paremmalla ajalla. mikä ettei. mut mitä sitte, hän alkaa puhua siitä kuinka häntä kiihottaa. MITÄ?? niin anteeks miks halusitkaan tavata? jaa, no friends with benefits is not gonna happen for you. mitä sille mukavalle miehen alulle on kerenny tapahtumaan? hän oli aina kohtelias, herrasmies, ja jos hän kuvittelee saavansa ikinä itelleen hyvän naisen niin ei ainakaan tuolla tapaa. en vaan aina ymmärrä. ikäviä asioita on varmaankin tapahtunut, mutta miks se muuttaa ihmisen luonnetta niin paljon? onko hän nyt vain seksin perässä vai onko siellä kuoren alla vielä se mukava nuori mies, johon joskus tutustuin? ei ymmärrä.
2nd-Mar-2015 10:07 pm - Ajatuksia ajatuksien perään..
Alkuvuos on ollu yllätyksiä täynnä.

07.01 menin takasin töihin, kerkesin siellä reilut kaksi viikkoa olemaan ennen kuin pääni päätti antaa periksi, jälleen. Lisää sairaslomaa siis.

Olen myös löytänyt uusia ystäviä. Rosita, johon tutustuin Ellin kautta. Alussa vieteltiin paljon aikaa pilveä poltellen, maailman menoa ihmetellen ja toisiimme tutustuen. Nykyään pilveä ei enää polteta yhtä ahkerasti. Rositan kanssa, ollaan myös suunniteltu pidempää reissua. Miltä kenties kuulostaisi Australia, Uusi-Seelanti ja Hawaji? Mahtavalta, jos minulta kysyttäisiin! Tarkoitus olisi olla vähintään kolme kuukautta reissussa, marraskuun puolesta välistä lähtien. Kesällä mennään testireissaamaan Saksaan ja Amsterdamiin. Saksassa aion käydä tapaamassa entistä lastenhoitajaani, joka saattaa itseasiassa olla myös biologinen sukulaiseni. Tämä tieto, joka tuli itselleni tietoon noin viikko sitten, hämmentää suuresti. En tiedä mitä mieltä olla asiasta, koska en uskonut koskaan sellaista löytäväni. Näkeepi sitte jos ja kun saan asiasta selvyyden, oliko tieto kuinka luotettava.

Myös toinen uusi ystävä mahtui heti uudesta vuodesta elämääni. Viime vuoden säätö ja jopa ihastus. Renny. En ees osaa sanoa miten tämä pääsi tapahtumaan. Sopimus oli selkeä. Kavereita. Seksiä. Ei muuta. Näin haluttiin molemmat, mitä siis tapahtui? Jos olisin fiksu, yhtään järkevä, irtaantuisin herrasta kun en vielä tunne liian vahvasti. Mikä siis estää? Minä. Viihdyn liikaa. Kiinnyin jälleen tunteeseen, jota en saisi tuntea. Miksi? Koska tiedän mitä siinä taas kerran tapahtuisi. Tulisinn vain satuttamaan itseäni. Niinkuin aina. En tarvitse tätä. Pääni ei ole muutenkaan vakaalla pohjalla. Syön lääkkeitä, jotka yrittävät pitää ajatukseni positiivisena. Olen koko aika uupunut, kroppani on kipeä jatkuvasti, eikä suostu toimimaan niinkuin sen kuuluisi. Huimaa, särkee, pyörryin jopa ekaa kertaa elämässäni ja se oli pelottava kokemus vaikka väitinkin olevani kunnossa. Fyysisesti ei sattunut, mut ajatus siitä että näin kävi, että olin näin heikko että jouduin turvautumaan muihin, en halunnut sitä. Toki olin kiitolinen, että elämässäni on ihmisiä joihin voin luottaa, mutta haluan olla vahva. Itken edelleen paljon, silloin kun kukaan ei huomaa, mutta myös joskus kun muita on paikalla. Nauran myöskin ja joskus jopa tarkoitan sitä. Sit itken lisää, tunnen liikaa ja samalla en tunne mitään. Harvemmin osaan enää iloita koko sydämmestäni. Tää uus ystävä, joka on ollut tukenani enemmän kuin kukaan muu, jonka jostain syystä olen päästänyt näin lähelle itseäni on saanut mut tuntemaan. Herran seurassa rauhoitun, osaan nauttia, osaan olla onnellinen. Toki iloitsen muidenkin seurassa, mutta hän saa mut tuntemaan ettei kaikki toivo ole mennyttä. Että jaksan yrittää elää paremmin ja parantua. Jaksan uskoa. Joten pystyy varmaankin näkemään miksi en pysty irtaantumaan. Sit kun vielä tietäisin mikä olisi oikea päätös. Irtaantuakko ajoissa ennen kuin satutan itseäni enemmän kuin on tarpeen? Mutta miten irtaanutua jostakin mikä tekee onnelliseksi, varsinkin kun en ole ollut onnellinen niin moneen vuoteen. Miten päädyn aina tilanteeseen, joka on kuin kaksipuolinen miekka? Enkö osaa olla onnellinen ilman että olen samalla onneton? Mikä mussa on oikein vialla? Ja EI! Herra ei tee musta onnetonta, mutta jos mun tunteet vahvistuu niinkuin ne tekee ja herran tunteet pysyy siellä friendzonella, niin se tulee tekemään musta onnettoman. En oo ikinä ollut kunnianhimoinen. Olen aina ollut vähään tyytyväinen, niin miksi onnen löytäminen on niin vaikeaa?

Ai Daniel? Mitä hälle tapahtui? D oli tärkeä kohtaaminen oikeaan ajanjaksoon. D opetti mulle asioita elämästä tiedostamatta. D:n sielu oli rakkautta ensisilmäyksestä lähtien. Henkilö, jota tulen aina lämmöllä muistamaan. Kaipaamani oppitunti.

Kaikki sydänsurut opettavat.

Olen myös oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Ennen oli vain kavereita vaikka olisivat olleetkin läheisiä ja tärkeitä. Mutta kun olen aina ollut epävarma pääasiassa itsestäni, niin en ole koskaan uskaltanut ketään kutsua ystäväksi, koska lopulta olen kuitenkin yksin. Nyt minulla on ystäviä. Ihmisiä, jotka ovat olleet luonani kaikki nämä vaikeat kuukaudet, jolloin olen ollut enempi tai vähempi poissaoleva. Kun kaikki ei ole ollut kunnossa. Näitä kuukausia alkaa olemaan jo liian monta. Haluan vain parantua. Masennuskauteni on mennyt taas sivuun, mutta ahdistukseni eivät. Jos niistäkin vielä pääsisin niin olisi yksi asia lisää, jota arvostaa.
24th-Nov-2014 04:52 pm - Maanantai..
Tänään hän lähti.
20th-Nov-2014 10:56 pm - Tiistaina..
raahasin itteni salille, otin kevyesti ja kävin uimassa. pari tuntii vierähti aikas nopeesti. pikasuihkusta tullessa huomasin et D oli laittanu viestiä. hän oli tulossa mun luo hieman myöhemmin. puol yhdeksän pintaan herra saapui, mulle tilanne oli hieman kiusallinen. katsottiin soul surfer ja frankenweenie. ensimmäinen leffa oli tosi hyvä, tositapahtumiin perustuva draama tytöstä joka yllättäen oli surffaaja henkeen ja vereen, mutta menetti haihyökkäyksen seurauksena vasemman kätensä ja miten hänen elämänsä jatkui tämän jälkeen. toisen leffan olin jo aiemmin nähnyt, mutta kun muisti on mikä on niin en muistanut miten leffa loppui joten itkin hetken aikaa kun luulin "päähahmon" eli koiran kuolleen. iltatoimet ja nukkumaan. kello oli jo yli puolen yön. mahtavaa seksiä. intohimoa täynnä. jonka jälkeen herra otti minut kainaloonsa ja makoilin hänen syleilyssä siihen saakka kunnes hän nukahti. menin parvekkeelle tupakoimaan, miettimään, itkemään. sisälle mentäessä istahdin sohvalle ja täytin lomakkeet, jotka psykiatri kehotti minut täyttämään seuraavaa istuntoa varten. tunti siinä yllättäen vierähti ja näljän pintaan palasin sänkyyn. en hirmu hyvin nukkunut, heräilin jatkuvasti ja jossain kohti arvelin olevan jo aamu. kahdeksan jälkeen D:n herätyskello soi, sen jälkeen kun hän laitto herätyksen soimaan jonkin ajan päähän olimme jälleen sylikkäin. herätyskellon soidessa uudelleen, hän nousi, otti tavaransa ja siirtyi olohuoneeseen. itse mietin josko nousisin ylös tai muuten vaan ilmottaisin olevani hereillä. hän siirtyi tupakalle ja päädyin siihen lopputukseen että "nukun". hän laittoi ulkovaatteet päälle, kengät jalkaan ja lähti. mitään sanomatta. otin puhelimeni, poistin viestikeskustelumme ja hänen numeronsa. hyvästi.

päivällä bussissa istuessa matkalla selloon jiriä näkemään, viestiääni kaikui kuulokkeista ja ihmettelin mikä numero nyt laittaa viestiä. kun tajusin viestin tulleen D:ltä tunteet nousivat pintaan ja kyyneleet alkoivat valumaan. viestissä hän kertoi että hänen oli tarkoitus töiden jälkeen tulla käymään öljyymään parvekkeen oveni, mutta ehtinyt tänään töiden venyessä. mutta että hän tulisi joko huomenna tai perjantaina. olin sekaisin.

tänään hän sitten tuli, jäi tupakalle. puolisen tuntia juteltiin, halattiin ja sanottiin heipat ens kertaan jos joskus ilmaantuisin ausseihin, uuteen seelantiin tai mihin vaan missä hän sillä hetkellä olisi. ovi sulkeutui ja kyneleet jotka eivät hänen eilisen lähdön jälkeen tulleet tulivat nyt.

tyhjyys. tämä sana kuvaa mitä tunnen tällä hetkellä. aiemmin olin joko iloinen, onnellinen, surullinen, vihainen, tunsin aina jotain. mutta nyt? en tiedä. älytöntä ikävää? en vielä. huomenna? varmasti. tällä hetkellä en oikein tunne mitään.
12th-Nov-2014 06:16 pm - paitsi että..
en nähnyt D:tä. olen pettynyt.
9th-Nov-2014 12:31 pm - sairasloma.
olen nyt ollut sairaslomalla yli viikon. sairas loma loppuu kahden viikon päästä, mutta ennen sitä on uusi aika kallonkutistajalle joka sitten arvioi tilanteen uudestaan. masennus ei ole hyvä sairaus sairastaa. perjantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa psykiatrilla. en halunnut. mielsin koko asian hyvin huonoksi ja negatiiviseksi asiaksi. mutta siellä ollessa ja sieltä lähdettyä, huomasin ettei tämä niin huono asia ollutkaan. positiivinen kokemus. jännitin sinne menemistä ja siellä olemista. ahdistuin suorastaan niin paljon että tärisin vaan. päivät ovat menneet kotona ollessa ja nukkuessa. ruokahaluni on kadonnut täysin. joka toinen päivä pakotan itseni syömään. torstaina näin kavereita, ensimmäisten kavereiden kanssa olin aika vaisu. seuraava kun tuli piristyin hieman. perjantaina jälleen kaveri, hänen kanssa olin jo hieman puheliaampi. eilen näin monia kavereita. kolmea yhtä aikaa, heidän kanssa söin ja katsoin pari disney elokuvaa. heidän lähdettyä lähdimme yhden kaverin kanssa kävelylle. melkein 5km käveltiin. kävelyn lopussa menimme keinumaan. hänen lähdettyä näin vielä yhden kaverin joka jäi yöksi koska busseja ei enää liikkunut eikä hän jaksanut kotiakkaan kävellä. eilinen oli ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mielekästä. hauskaa.

tänään näen D:n. kyllä. en tiedä mitä taas tapahtui. eikä tää ehkä auta mun tilannetta ollenkaan. mutta en osaa päästää irti. kahden viikon päästä ei ole kuitenkaan muita vaihtoehtoja, koska silloin hän jatkaa matkaa. saapi nähdä kuinka huono ajatus tämä olikaan. en voi tästä alemmas kuitenkaan enää vajota. vai voinko?
4th-Nov-2014 09:01 pm - voi kun voisinki..
haluaisin niin sanoa kuinka ikävä mulla on. yksinkertainen "i miss you."
en voi, koska olen yksin näiden tunteiden kanssa. joka kerta ko kuulen että kännykkäni värisee niin toivon. tiedän paremmin. ei hän viestiä enää laita. saattaisin kuolla onnesta jos näin kävisi, mutta ei näin käy. siksi tää sydänsuru tuntuuki niin pahalta. jos ikävöisimme yhdessä, ni voitaisiin olla edelleen yhteydessä.
2nd-Nov-2014 08:59 pm - ikävä..
ikävöin niin paljon. niin paljon etten tiedä mitä tehdä. mitään en voi muuttaa. miksi aina ihastua niihin jotka eivät tunne samoin. pää on hajalla, mieli riekaleina. ahistaa. tuntuu etten pysty hengittää. lieviä paniikkikohtauksia. muuhun en kykene, itkeminen on ainoa asia johon pystyn. enkö ole itkenyt jo tarpeeksi tänä vuonna? enkö ole kärsinyt jo tarpeeksi? milloin on mun aika olla onnellinen?
This page was loaded Apr 26th 2017, 6:44 am GMT.